Ravattulan Ristimäki -sivuston blogissa 'maasta ja työpöydältä' tutkimushankkeeseen osallistuvat tutkijat - ja joskus myös vierailevat tähdet - kirjoittavat ajankohtaisista aiheista vapaaseen tyyliin. Vanhempia arkistoituja blogimerkintöjä voit selata blogin lopussa olevien linkkien kautta. Merkintöjen kirjoittaja (ja kuvien ottaja) tällä sivulla on tutkimuksesta vastaava arkeologi Juha Ruohonen, ellei toisin ole mainittu.
Aiemmat blogikirjoitukset siirretty 1.1.2017 blogiarkistoon. Vuoden 2016 ja tätä vanhemmat blogikirjoitukset löytyvät täältä.
Seuraa tapahtumia myös avoimista Facebook-profiileista (ei vaadi rekisteröitymistä): Suomen muinaistutkimuksen tuki ry ja Ravattulan Ristimäen tutkimukset.
Yhdistyksen järjestämät Ravattulan Ristimäen siivous- ja kunnostustalkoot pidettiin sunnuntaina 11.8. hyvän sään vallitessa. Kirkon kivijalka ja sen ympäristö siistittiin, irtoroskia kerättiin, polkujen varsille lisättiin kuorikatetta ja poluille kaatuneita puunrunkoja siirrettiin/sahattiin. Paljon jäi kuitenkin vielä tekemättä.
Ristimäen ylläpitoa tehdään kokonaan vapaaehtoisvoimin. Paikalta löytyy vieläkin ulkotulien metallisia kuoria: näitä on kerätty kivijalasta ja sen tuntumasta jo keväällä yli sata. On täysin vastuutonta ensinnäkin sytyttää kynttilämeri metsään ja toisaalta jättää roskat keräämättä. Tekijätahostä otetaan mielellään vinkkejä vastaan.
Polku ennen ja jälkeen.
Poluilta poistettiin niiden päälle kaatuneita puunrunkoja.
Kirkon kivijalan rekonstruktion ympäristö on taas siisti.
Ulkotulista jääneitä roskia löytyy vieläkin. Eipä ole tekijöiden päätä paljoa järki pakottanut.
Jo perinteeksi muodostunut keskikesän niitto on tehty Ristimäellä. Kirkon kivijalan muotoa ja paikkaa esittävä kiveys on jälleen edustavasti esillä.
Loppukesästä on tarkoitus järjestää pienimuotoiset talkoot paikan siistimiseksi. Ainakin poluille kaatuneet pienet rangat poistetaan ja käytäville laitetaan lisää kuorikatetta.
Ennen niittoa.
Niiton jälkeen.
Turun Aboa Vetus Ars Nova -museossa (2. kerros) on 19.5.2024 asti esillä näyttely Ravattulan Ristimäestä.
Ravattulan Ristimäki on Suomen vanhin tunnettu kirkonpaikka, jonka arkeologiset tutkimukset ovat tuoneet paljon tietoa elämästä rautakauden ja keskiajan taitteessa. Kaivauslöydöt ja hautalöytöön perustuva värikäs muinaispukurekonstruktio johdattavat näyttelyssä Aurajokilaakson asukkaiden elämään yli 800 vuotta sitten.
Ravattulan Ristimäki sijaitsee Aurajoen varrella, noin neljän kilometrin päässä Turun keskustasta nykyisen Kaarinan kaupungin alueella. Arkeologit löysivät peltoaukean keskellä sijaitsevalta Ristimäeltä vuonna 2013 Suomen vanhimman tunnetun kirkonjäännöksen. Ravattulan kirkko on rakennettu 1100-luvun loppupuolella ja jäänyt käytöstä viimeistään 1200-luvun puoliväliin tultaessa. Rakennusta on ympäröinyt aidan reunustama kirkkomaa, jonne on haudattu noin 400 vainajaa.
Turun yliopiston tutkijat tekivät arkeologi Juha Ruohosen johdolla kaivauksia Ravattulan Ristimäellä vuosina 2010–2016. Kirkkorakennuksen ja aidan perustusten lisäksi mäeltä tutkittiin hautoja. Kaikki vainajat on laskettu maahan hautoihin, jotka ovat kirkon tavoin lounais-koillis-suuntaisia. Haudat ajoittuvat ristiretkiaikaan ja varhaiseen keskiaikaan (noin 1050–1250), jolloin ei enää juurikaan ollut tapana varustaa vainajia tuonpuoleiseen asein ja tarvekaluin. Esineet, jotka haudoista löytyvät, ovat pääasiassa vaatteen tai vyön kiinnittimenä käytettyjä solkia sekä kaulassa kannettuja värikkäitä helminauhoja.
Ars Novan puolelle yhteen huoneeseen sijoitettu näyttely esittelee kolme hautausta: naisen haudan, lapsen haudan ja keihäänkantajan haudan sekä Suomen kymmenennen muinaispuvun: Ravattulan muinaispuvun. Naisen hautalöytöjen perusteella tehtiin muinaispuku, joka julkistettiin syksyllä 2021. Puvun rekonstruktiota edelsi liuta monitieteellisiä tutkimuksia, kuten puvun katkelmien villan laadun ja väriaineiden tutkimus, hautaan laitettujen esineiden arkeologinen analyysi ja luututkimus vainajan jäänteistä. Näyttelyssä on lisäksi esillä kiehtovia löytöjä Ristimäeltä: miehen haudasta löydetty keihäänkärki, kopio siitä ja miehen pukuun kuuluneesta vyölaitteesta, lapsen hauta-arkun rekonstruktio ja lapsen haudasta löytyneet helmet sekä pienoismalli Ristimäen kirkosta ja sen ympäristöstä.
Ristimäki on kutkuttava pala Turun varhaishistoriaa, ja näyttely tarjoaa katsauksen Aurajokilaakson nykyisen asutuksen alkujuuriin.
Näyttelyn toteutus arkeologit Juha Ruohonen ja Jaana Riikonen sekä Aboa Vetus Ars Nova.
Lisätietoja
Aboa Vetus Ars Novan sivuilta.
Näyttely / Utställning / Exhibition
Näyttely / Utställning / Exhibition
Ristimäki. Suomen vanhimman kirkon arkeologiaa.
Ristimäki. Arkeologi vid Finlands äldsta kyrka.
Ristimäki. Archaeology of the Oldest Church in Finland.
29.9.2023-19.5.2024
Aboa Vetus Ars Nova, Turku
Ravattulan muinaispuku -kirjan innoittamana muinaispukukirjan tekijätiimi ryhtyi ideoimaan seinäkalenteria vuodelle 2024. Vaikka eri vuodenaikojen mukaiset kuvaukset olivat jo takana hyvissä ajoin, ja aikaa muutoinkin riittävästi, saatiin kalenteri ulos painosta vasta tämän viikon alussa. Mutta hyvää kannatti ehdottomasti odottaa!
Nyt se on täällä! Ravattulan muinaispuku -seinäkalenteri vuodelle 2024!
Ravattulan muinaispuku 2024. Kierrelankasidottu, 28 sivua, koko avattuna A3 (pysty). Jokaisella aukeamalla on Ravattulan muinaispuku -aiheinen kuva ja kuukauden kalenteri, jossa viikkonumerointi, kuun kierto sekä suomenkieliset juhlapyhät ja nimipäivät. Jokaisen kuukauden yhteyteen on liitetty teksti Kalevalasta tai Suomen Kansan Vanhoista Runoista mukaillen. Suurin osa kuvista on aiemmin julkaisemattomia. "Ylimääräisellä aukeamalla" lisäksi yleistietoa Ravattulan muinaispuvusta.
Taitto Johanna Marttila, tekstit Jaana Riikonen ja Juha Ruohonen, kuvat Anne-Mari Liira ja Jaana Riikonen. Kalenteri on luonnollisesti painettu Suomessa.
Kalenterin kuvat ovat pääasiassa ennen julkaisemattomia. Kalenteriosiossa on hyvin tilaa myös muistiinpanoille.
Kalenterin virallinen jälleenmyyjä on verkkokauppa Muinelma. Kirjan voi tilata sieltä kätevästi postitse kotiin kirjekuoressa toimitettuna (varaudu siis Postin nykyisiin aikatauluihin - kalenteri voi tulla kotiisi parista päivästä pariin viikkoon olevan ajan sisällä). Tilauksen voi noutaa myös erikseen sovittuna ajankohtana Turusta Geotalosta (os. Akatemiankatu 1, Turku) aivan tuomiokirkon vierestä, jossa Turun yliopiston arkeologian oppiaineen tilat sijaitsevat. Vaikka hakisit kalenterin Geotalosta, voit tehdä ja maksaa tilauksesi verkkokaupassa.
Hinta yhdelle kalenterille on 15 €. Paljousalennus alkaa jo kahdesta kappaleesta. Kahdelle kalenterille hinta on 25 € ja kolmelle 30 €. Tästä isommista määristä ota yhteyttä asiakaspalveluun (Muinelman kotisivujen kautta olevasta palautelaatikosta tai sähköpostitse osoitteeseen asiakaspalvelu[ät]muinelma.fi). Postimaksut lisätään toimituskuluihin.
HUOM! Suomen muinaistutkimuksen tuki ry:n (SMTT) vanhat jäsenrekisterissä olevat jäsenet saavat niin halutessaan yhden kalenterin ilmaiseksi jäsenetuna. Katso ohjeet uusimmasta jäsentiedotteesta (lähetetty sähköpostitse marraskuun alussa jäsenrekisterissä oleviin sähköpostiosoitteisiin)!
Jokaisen kuukauden yhteyteen on liitetty kuvaan ja kuukauteen liittyvä teksti Kalevalasta tai Suomen Kansan Vanhoista Runoista mukaillen.
Muutamakin henkilö on tiedustellut uutuuskirjan 'Ravattulan muinaispuku - tutkimukset ja valmistusohjeet' (julk. Suomen muinaistutkimuksen tuki ry, 2023) saatavuudesta. Tässä vinkit miten saat kirjan parhaiten käsiisi:
Kirjan virallinen jälleenmyyjä on verkkokauppa Muinelma. Kirjan voi tilata sieltä kätevästi postitse kotiin toimitettuna. Tilauksen voi noutaa myös erikseen sovittuna ajankohtana Erik Bryggmanin suunnittelemasta Geotalosta (os. Akatemiankatu 1, Turku) aivan tuomiokirkon vierestä, jossa Turun yliopiston arkeologian oppiaineen tilat sijaitsevat. Kirja on Muinelmassa heinäkuun ajan myös tarjouksessa. Vaikka hakisit kirjan Geotalosta, voit tehdä ja maksaa tilauksesi verkkokaupassa.
Verkkokauppa Muinelma on Ravattulan muinaispuku -kirjan virallinen jälleenmyyjä.
Geotalo sijaitsee osoitteessa Akatemiankatu 1.
Kirjakaupoista kirjaa saa suoraan hyllystä (ellei ole tilapäisesti loppu) ainakin
Kansallisesta Kirjakaupasta
(myymälät Hämeenkadulla, Hansassa ja Länsikeskuksessa) sekä
Aboa Vetus & Ars Novan museomyymälästä. Viimeksi mainitun valikoimissa on myös Suomalaiset muinaispuvut -värityskirjaa.
Kirja löytyy Kansallisen kirjakaupan uutuuksista. hyvästä seurasta.
Kuvassa Kansallisen Kirjakaupan Länsikeskuksen myymälä.
Aboa Vetus & Ars Novan museomyymälän kirjaosastolta saa sekä muinaispukukirjaa että värityskirjaa.
Aboa Vetus & Ars Nova sijaitsee aivan jokirannassa.
Turun ulkopuolella kirjaa on myynnissä ainakin Euran Esihistorian opastuskeskus Nauravassa lohikäärmeessä sekä Kaarinassa sijaitsevassa Rautaportissa.
Ravattulan kylän ensimmäinen kiinteä muinaisjäännös tuli tutkijoiden tietoon marraskuussa 1940, kun arkeologi Nils Cleve kävi tarkastamassa Mattilan talon maalta muutamaa vuotta aiemmin löytyneen miekan löytöpaikkaa. Käyntinsä yhteydessä hän sai maanomistajalta tietoja tilan metsässä sijaitsevasta mahdollisesta hautaröykkiöstä.
Havainto johti nopeasti Ravattulan alueen ensimmäisiin kaivaustutkimuksiin. Kaivauksia johtamaan tuli Aurajokialueen rautakaudesta vuonna 1939 väitellyt arkeologi Ella Kivikoski. Hän tutki kesällä 1941 Pähkinämäen loivassa rinteessä sijaitsevan varsin matalan mutta kookkaan, noin 8 x 10 m laajuisen röykkiön kokonaisuudessaan. Kaivauksissa saatiin esiin runsaasti esinelöytöjä, joiden perusteella Kivikoski ajoitti röykkiöstä tulkitut kaksi polttohautausta kansainvaellusaikaan, 400–500-luvuille. Haudan reunalta löytyi myös selvästi nuorempi hautaus tai kätkö, josta jäljellä oli viikinkiaikaisen miekan ponsi ja väistin.
Kaivausten jälkeen röykkiö entisöitiin. Vuoden 1988 alueliitoksen myötä Pähkinämäen alue kuuluu nykyisin Turun kaupunkiin.
Pähkinämäen kansainvaellusaikainen röykkiö on nykyisin suosittu käyntikohde metsän keskellä.
Ravattulan Ristimäen tavoittaa parhaiten jalkaisin tai pyörällä, jolloin reittivaihtoehtoja on useita. Bussilla pääsee Kuralan Kylämäen läheisyyteen tai Ravattulan liikekeskuksen (Citymarket) lähelle, josta kävelyä Ristimäelle tulee lähtöpaikasta riippuen kilometrin molemmin puolin. Oman auton voi jättää Kuralan Kylämäen pysäköintialueelle, Kuralan Ristimäen alapuolella olevan pumppaamon pysäköintipaikalle (omalla vastuulla, ei virallinen pysäköintialue) tai Ravattulan kauppakeskuksen paikoitusalueelle. Kuralan kävelysillan kautta tullessa voi kävellä Aurajokivartta pitkin tai kulkea metsänrajan tuntumassa Vanhaa Ravattulantietä. Jälkimmäinen on suositeltava valinta polkupyörän kanssa ja sadekelien aikana/jälkeen.
Kulkureitit Ravattulan Ristimäelle kävellen (katkoviiva) lähimmiltä pysäköintialueilta [P].
Voit tilata ryhmälle myös opastetun kierroksen Suomen vanhimmalle kirkonpaikalle. Halutessasi kävely ulottuu myös rautakautisille hautaröykkiöille ja kuppikiville.
Lisätietoa opastuksesta tästä linkistä »
Lauantaina 1.4. järjestettiin Turussa 'Ravattulan puku tutuksi' -tapahtuma. Tilaisuuden pääteemana oli sekä Ravattulan muinaispuvun esittely että muinaispuvusta kertovan kirjan julkistaminen.
Tilaisuudessa oli esillä kaikki kolme valmista, toisistaan lähinnä värimaailmaltaan hieman poikkeavaa Ravattulan pukua. 4. keroksen luentosaliohjelmassa oli pariin kertaan Ravattulan muinaispuvun esittely vaatekappaleittain (Jaana Riikonen), muinaispukukirjan julkistaminen (260-sivuinen kovakantinen tieto- ja ohjekirja), esitelmä Ravattulan Ristimäestä (Juha Ruohonen) sekä esitelmä Suomen vanhimmista kangassukista (Jaana Riikonen).
Geotalon aulassa ja alakerran luentosalissa puvun tekijät pitivät työ- ja materiaaliesittelyjä (mekko, kangassukat, nauhat, ohimokoristeet, jalkineet, langat), suuri osa muinaispuvun tekijöistä oli tavattavissa ja vapaaehtoisille voitiin tehdä muinaiskampaus Ravattulasta säilyneiden hiusjäänteiden perusteella. Ja tietysti myynnissä oli uunituoretta Ravattulan muinaispuku -kirjaa, Ravattulan pukuun kuuluvaa solkea (pronssinen ja hopeinen) sekä muita Ravattulan Ristimäki -hanketta tukevia kannatustuotteitau.
Aprillipilaan viittaavasta päivämäärästä huolimatta Geotaloon kokoontui iltapäivän aikana lähes 200 Ravattulasta ja muinaispuvusta kiinnostunutta henkilöä.
Elonvilla Oy esitteli muinaispukuihin sopivia lankoja. Valikoimissa on myös Ravattulan lankaa.
Muinaispukuun kuuluvat jalkineet herättivät laajaa kiinnostusta päivän aikana.
Ravattulan muinaispukua esiteltiin eri versioina.
Ravattulan muinaispuvun hame on jotain täysin uutta Suomen muinaispukujen joukossa.
Tilaisuudessa julkistettiin 'Ravattulan muinaispuku - Tutkimukset ja valmistuohjeet' (Suomen muinaistutkimuksen tuki ry, 2023).
Kirja on myytävissä verkkokauppa Muinelmassa 39,50 euron hintaan »
Viime vuosien aikana on ilmestynyt lukuisia Ravattulan Ristimäkeä käsitteleviä tieteellisiä ja yleisölle suunnattuja artikkeleita. Monet jutuista käsittelevät Ravattulan pukua muodossa tai toisessa, mutta mukana on myös Ravattulan kirkkomaan aitaa, muistoristiä, hautamerkkejä, karvajäännöksiä ja hampaiden strontiumpitoisuuksia käsitteleviä artikkeleja. Alla lueteltuna muutamia keskeisiä artikkeleja, lista ei ole mitenkään täydellinen, ja esimerkiksi opinnäytetyöt puuttuvat kokonaan. Osa jutuista löytyy netistä vapaasti ladattavana, osa on saatavilla ainoastaan painettuna.
2022
Ravattula Ristimäki Fulled Red Stockings and Other Finnish Leg Coverings – Grave Finds from Southwestern Finland Dated to the 12th–13th Centuries. [J. Riikonen & J. Ruohonen] Archaeological Textiles Review. No 64. 2022 issue, 64-75.
Ravattulan puku. Villamekon alta vilkkuvat punaiset sukat. [J. Riikonen] Arkeologia nyt 2022, 4-9.
Ravattulan puvun nauhat. [M. Karisto & J. Riikonen] Arkeologia nyt 2022, 10-13.
Ravattulan puvun valmistus. Kurssi Paimion opistolla heinäkuussa 2021. [K. Juvas] Arkeologia nyt 2022, 14-16.
Hautamerkin suojissa. Ravattulan Ristimäen erilaiset hautarakenteet ja niiden käyttötarkoitus. [S. Tuomenoja] Arkeologia nyt 2022, 20-25.
Hampaat paljastavat Ravattulan Ristimäelle haudattujen vainajien alkuperän. Strontiumpitoisuudet kertovat myös yksilöiden liikkuvuudesta. [J. Ruohonen] Arkeologia nyt 2022, 26-29.
Ravattulan puku – uusi muinaispuku. [J. Riikonen] Tiedokas 108 (kevät 2022), 8-9.
Identifying Late Iron Age textile plant fibre materials with microscopy and X-ray methods — a study on finds from Ravattula Ristimäki (Kaarina, Finland). [Suomela, J.A., Suhonen, H., Räisänen, R. et al.] Archaeol Anthropol Sci 14, 40 (2022).
2021
Baseline 87Sr/86Sr values in southern Finland for isotopic proveniencing and a case study of the cemetery of Kaarina Ravattula Ristimäki. [T.D. Price & A. Bläuer & E. Oras & J. Ruohonen] Fennoscandia Archaeologica XXXVIII, 135-151.
The "Ravattula" Hairdo from Grave 20/2016: New Information on Iron Age Hairstyles. [J. Riikonen & J. Ruohonen] Fennoscandia Archaeologica XXXVIII, 193-198.
Kalanruotoa ja pientä kukonaskelta. Kuviollista villakangasta Aurajokivarren haudoissa. [J. Riikonen] Arkeologia nyt 2021, 4-9.
Kansan kuvastajat. Ravattulan Ristimäen hautakivet ja puiset hautamerkit. [S. Tuomenoja] Arkeologia nyt 2021, 28-33.
Ristimäen muotikuningatar toi Suomeen uuden tyylin. [Arja-Leena Paavola] Kemia 6/2021, 54-58.
Suomalaiset muinaispuvut. Värityskirja. [E. Lamppu & J. Ruohonen] Suomen muinaistutkimuksen tuki ry.
Ravattuladräkten. Gravfynd som grund för en forndräkt. [M. Karisto, H. Kirjavainen, J. Riikonen & J. Ruohonen] Suomen muinaistutkimuksen tuki ry.
2020
Ravattulan puku – hautalöytö muinaispuvun perustana. [M. Karisto, H. Kirjavainen, J. Riikonen & J. Ruohonen] Suomen muinaistutkimuksen tuki ry.
Ravattula Costume. The Study of the Grave Find. [M. Karisto, H. Kirjavainen, J. Riikonen & J. Ruohonen] Suomen muinaistutkimuksen tuki ry.
The Identification and Use of Fur and Feathers Excavated from the Late Iron Age and Early Medieval (12th–13th centuries) Ravattula Ristimäki Cemetery in Kaarina, Southwest Finland. [T. Kirkinen, J. Riikonen, C. Dove & J. Ruohonen] Fennoscandia Archaeologica XXXVII, 45-59.
Aidalla rajatut. Ravattulan Ristimäki ja keskiaikaiset kirkkoaidat. [J. Ruohonen] SKAS 1/2020, 22-53.
Alttarista muistoristin perustukseksi. Varhaiskeskiaikaisen Ravattulan kirkon kuorin kivirakenne ja sen tulkinta. [J. Ruohonen] Suomen Museo 2019, 6-38.
Ravattulan Ristimäki -hanke ja Suomen muinaistutkimuksen tuki ry julistavat 22.2.2023 käynnistyvän vuoden kestävän valokuvakilpailun, jonka teemana on Ravattula. Ravattulan Ristimäen kirkonpaikan lisäksi kuvauskohteina voivat olla esimerkiksi lähistön muinaisjäännökset, rakennukset, luonto, yksityiskohdat yms. Valokuvakilpailuun toivotaan kuvia kaikilta vuodenajoilta.
Luminen Ravattulan Ristimäki kevättalven valossa.
Lähetä kilpailukuvasi osoitteeseen kuvakilpailu[ät]ravattula.fi. Kirjoita viestin otsikoksi ”Kuvakilpailu Ravattula” ja kerro viestissä nimesi, nimimerkkisi (siinä tapauksessa, jollet halua omaa nimeäsi käytettävän kuvan yhteydessä) ja sähköpostiosoitteesi sekä milloin kuva on otettu. Voit keksiä kuvalle myös nimen ja kertoa kuvasta muutamalla sanalla. Kuvien määrä on enimmillään 5 kuvaa per osallistuja. Sähköpostiviestin maksimikoko on 15 mt, joten kuvien perille tulon varmistamiseksi lähetä kuvat yksitellen liitetiedostona. Voit käyttää myös kilpailuajankohtaa vanhempia kuvia.
Kilpailuun osallistutaan korkean resoluution jpg-kuvilla (kuvan lyhyempi sivu vähintään 2500 pikseliä, tarkkuus 300 dpi), jotta kuvien laatu on riittävä. Kilpailuun lähetettyjä kuvia voidaan esitellä Ravattulan tutkimushankkeen sometileillä, niistä voidaan koota kuvagalleria tutkimushankkeen nettisivuille ja niitä voidaan mahdollisuuksien mukaan käyttää esimerkiksi Suomen muinaistutkimuksen tuki ry:n julkaiseman Ravattula-aiheisen kalenterin tai julkaisun kuvituksena. Kilpailun kuvista pyritään toteuttamaan myös Ravattula-aiheinen valokuvanäyttely vuoden 2024 aikana.
Osallistujalla tulee olla kilpailuun lähettämiinsä kuviin kaikki oikeudet. Osallistumalla kilpailuun osallistuja antaa suostumuksen kuvien käyttöön Suomen muinaistutkimuksen tuki ry:lle. Kuvaaja antaa yhdistykselle myös oikeuden käsitellä ja rajata kuvia käyttötarkoituksen edellyttämällä tavalla. Yhdistys arkistoi ja säilyttää kuvat. Kilpailun osallistujat myöntävät SMTT:lle oikeuden käyttää lähettämiään kuvia ja nimeään/nimimerkkiään ilman erillistä suostumusta tai korvausta.
Kaikkien kilpailuun osallistuneiden kesken arvotaan Ravattulaan liittyvä tuotepaketti (arvo noin 200 €) sekä useampi Ravattula-aiheinen kirjapaketti. Lisäksi erillinen raati valitsee parhaan valokuvan, jonka kuvaaja saa tuotepaketin (arvo noin 200 €). Kuvakilpailu päättyy 22.2.2024 ja voittajat selviävät Suomen muinaistutkimuksen tuki ry:n kevätkokouksessa maaliskuun loppuun mennessä. Voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti.
Hyviä kuvaushetkiä!
Lue tästä kilpailujulistus pdf-muodossa »
Ravattulan muinaispukua käsittelevään kirjaan on otettu kuvia vielä toukokuun aikana. Tällä viikolla kuvauksia tehtiin muinaispukuhaudan konkreettisella löytöpaikalla Ravattulan Ristimäellä.
Ruumisarkun kehikkoa sovitetaan "vainajalle".
"Vainaja" sijoitettiin oikean löytöpaikkansa läheisyyteen, kirkon kivijalan läheisyyteen, kuvauksia varten.
Kirjaan tulevien lopullisten kuvien tarkoituksena on sekä elävöittää sisältöä että selittää ja selventää pukuhaudan tekstiilien sijaintia ja asemaa. Tässä kuvassa verrataan haudan kaivauskarttaan dokumentoituja havaintoja arkkuun asetetun "vainajan" asentoon.
Runsain värikuvin varustetussa teoksessa esitellään Ravattulan Ristimäen muinaisjäännöskohde ja pukuhauta arkeologisena löytönä sekä kerrotaan haudan laboratiivisesta tutkimuksesta. Tekstiiliaineistoa tutkittiin mm. kuitu- ja värianalyysein, jotka ovat lähtökohtana muinaispuvun villa- ja lankavalinnoille. Näistä kerrotaan omissa artikkeleissaan. Haudasta tunnistetut tekstiilit ovat perusta muinaispuvun vaatekappaleille, mutta kirjassa perustellaan myös ne pukuun liittyvät ratkaisut, joille ei löydy suoria todisteita pukuhaudasta.
Kolmivuotisen pukuprojektin aikana valmistui kolme toisistaan hieman poikkeavaa muinaispukuversiota, joita tehtäessä testattiin materiaaleja ja tekniikoita sekä tarkistettiin yksityiskohtia. Tämän tuloksena kirjassa julkaistaan Ravattulan muinaispuvun valmistusohjeet, jotka käsittävät kaikki vaatekappaleet ja nauhat spiraalikoristeineen sekä minkä tahansa muinaispuvun kanssa käytettäväksi sopivien nahkajalkineiden valmistusohjeet. Ohjeet ovat yksityiskohtaiset ja selkein piirros- ja värikuvin varustetut. Kirjassa annetaan ohjeita myös muinaispuvun säilytyksestä ja hoidosta.
Aukeama tulevasta Ravattulan muinaispukua käsittelevästä kirjasta.
Teos on suomenkielinen, kovakantinen, sivukooltaa 210 x 280 mm ja sisältää noin 180-200 sivua. Mukana on englanninkielinen tiivistelmä (Summary in English).
Painosmäärän kartoittamiseksi keräämme kirjasta ennakkovarauksia alla olevasta linkistä (31.5.2022 asti). Kirja pyritään saamaan painetuksi viimeistään alkusyksyn 2022 aikana. Ennakkovaraajat saavat tiedon kirjan valmistumisajasta tässä kyselyssä ilmoitettuun sähköpostiosoitteeseen heti kun ajankohta on tekijöiden tiedossa. Kyseisen ilmoituksen mukana seuraa myös varsinainen tilausohje hintatietoineen - tämä ennakkovaraus ei siis ole tilaus eikä tuotetta voi esimerkiksi maksaa ennakkoon. Varaus ei myöskään ole sitova, eikä sitä tarvitse erikseen perua.
Käy tekemässä ennakkovaraus 31.5.2022 mennessä tästä linkistä.
Ravattulan Ristimäen muinaisjäännösalue viljavien keltaisten peltojen ja sinisen taivaan väreissä.
Ravattulan Ristimäen kasvikuitulöydöt osana isompaa sirontatutkimusta
Viljanen, M., Suomela, J.A. & Svedström, K. Wide-angle X-ray scattering studies on contemporary and ancient bast fibres used in textiles – ultrastructural studies on stinging nettle. Cellulose (2022).
https://doi.org/10.1007/s10570-021-04400-w
Tutkimuksessa perehdyttiin pellava-, hamppu- ja erityisesti nokkoskuitujen ultrastruktuureihin WAXS-menetelmällä (laajakulmaröngendiffraktio). Menetelmän avulla voidaan selvittää mm. kuitujen perusrakenteena olevien selluloosakiteiden koko, kiteisyyden suhteellinen määrä tai kalsiumoksalaattikiteiden olemassaolo. Menetelmää testattiin kuitujen tunnistamisen näkökulmasta. Pystyisikö joillain WAXS:lla saaduilla mittaustuloksilla tekemään eroa eri kasvilajien välille ja näin tunnistamaan tekstiilien valmistusmateriaali. Runkokuitujen tunnistaminen toisistaan on edelleen haasteellista nykyisin käytössä olevilla luonnontieteen menetelmillä ja siksi erilaisia kokeellisia menetelmiä on syytä testata. Tutkimusaineistona käytettiin moderneja referenssinäytteitä, I. K. Inhan Vienan Karjalan kokoelmaa Kansallismuseolta sekä Ravattulan Ristimäen kasvikuitulöytöjä.
Modernin nokkoskuidun sirontakuvio. Kuva: Mira Viljanen.
Ravattulan Ristimäen kasvikuitulöydöt tutkimuksen kohteena
Suomela, J.A., Suhonen, H., Räisänen, R. et al. Identifying Late Iron Age textile plant fibre materials with microscopy and X-ray methods — a study on finds from Ravattula Ristimäki (Kaarina, Finland). Archaeol Anthropol Sci 14, 40 (2022).
https://doi.org/10.1007/s12520-022-01507-4
Tutkimuksessa pyrittiin määrittämään Ravattulasta löytyneiden kasvikuitutekstiilien valmistusmateriaali hyödyntäen erilaisia mikroskopian ja röntgenkuvantamisen menetelmiä. Samalla pohdittiin arkeologisten tekstiilitutkimusmenetelmien avoimuuden kehitystä, kasvikuituisten tekstiilien tutkimushistoriaa sekä minkälaisista tekstiileistä nämä löydöt alun perin saattoivat olla. Micro-CT kuvantamisella tekstiilirakenteita pystyttiin tutkimaan tuhoamatta näytettä ja kolmiportaisella tunnistusprotokollalla tekemään päätelmät kuitumateriaalien alkuperästä.
Näyte TYA 933:214:9:50 lähitarkastelussa. Kuva: Jenni Suomela.
Tekeillä on viime vuodesta lähtien ollut lähes kaiken Ravattulan muinaispuvusta kattava kirja! Kirjassa tulee olemaan sekä tieto-osuus Ravattulan Ristimäestä ja muinaispukuhaudasta että varsinaiset ohjeet puvun eri osien tekemiseksi. Pientä kärsivällisyyttä kaivataan, sillä ennakkotiedoista poiketen kirja valmistuu vasta kevään tai kesän aikana 2022. Kirjan valmistumisesta ja mahdollisesta ennakkotilaamisesta ilmoitetaan lähempänä ajankohtana!
Ravattulan muinaispukukirja tulossa 2022!
Ravattulan puku -aiheiset postikortit ja -merkit nyt saatavilla! Puvusta on teetetty 13 erilaista yleis- ja yksityiskohtakorttia. Kaikki yhdessä paketissa hintaan 10 e, yksitellen 1 e kappale. Mukana on myös pari joulutervehdykseenkin sopivaa kuva-aihetta!
Lisäksi teetetty viittä erilaista Ravattulan puku -aiheista 1. luokan omakuvapostimerkkiä, hinta näille on 3 e/kpl.
Ravattulan puku -hanke ei suinkaan ole ohi, mutta ilman ulkopuolista rahoitusta projektin edistäminen on haastavaa. Kaikki tuotteiden myynneistä saatavat tulot käytetään Ravattulan puku -hankkeen kuluihin (pukuaiheisen kirjan tuottaminen, tutkimuksen jatko yms.).
Tuotteita saatavilla postitse (postikulut 2 e lisätään hintaan) sekä noutona erikseen sovittuna ajankohtana Turusta (os. Geotalo, Akatemiankatu 1). Tilaukset (mainitse tilauksesssa korttien/postimerkkien nro ja määrä, tarkista kuvista) sähköpostitse: sihteeri[at]smtt.fi.
Ravattulan muinaispukuun liittyvät 13 erilaista postikorttia (nrot 16-28) esittelevät muinaispukua sekä kokonaisuutena että yksityiskohtien kanssa.
Nämä Ravattulan muinaispuvun yksityiskohtia esittelevät kortit (nrot 26 ja 27) sopivat vaikka joulukorteiksi tai joulutervehdyksiin muutoin mukaan!
Ravattulan puku esiintyy myös viidessä erilaisessa postimerkissä.
Ravattulan muinaispukuun kuuluu pellavapaita, punakeltainen tai luonnonvärinen villamekko, punaiset kangassukat, sininen villaesiliina ja viitta. Päähän puetaan pellava- tai villaliina ja ohimokoristeet, joita voi pitää myös sellaisenaan. Kuva Anne-Mari Liira.
Ravattulan muinaispukuun kuuluu pellavapaita, punakeltainen tai luonnonvärinen villamekko, punaiset kangassukat, sininen villaesiliina ja viitta. Päähän puetaan pellava- tai villaliina ja ohimokoristeet, joita voi pitää myös sellaisenaan. Kuva Jaana Riikonen.
Ravattulan puku julkistetaan medialle 15.9. ja yleisölle sunnuntaina 19.9. Turussa Kuralan Kylämäen Tryskimakasiinissa. Yleisö voi tutustua uuteen muinaispukuun Esihistoria esille -tapahtuman yhteydessä klo 13-16 välisenä aikana. Paikalla on puvun tekijöitä ja tutkimuksessa mukana olleita tutkijoita. Tilaisuudessa esitellään myös puvun valmistuksessa käytettyjä käsityötekniikoita.
Ravattulan puku perustuu vuonna 2016 Kaarinan Ravattulan Ristimäeltä tehtyyn hautalöytöön. Turun yliopiston arkeologian oppiaineen tutkimuksissa paikalta on löytynyt myös Suomen vanhimman tunnetun kirkon perustus. Naisenhauta, jossa oli säilynyt harvinaisen paljon tekstiilinjäänteitä vainajan vaatetuksesta, sijaitsi kirkon seinän vieressä ajoittuen 1200-luvun alkuun, rautakauden ja keskiajan taitteeseen.
Ravattulan puku on kymmenes suomalainen muinaispuku. Ravattulan puku erottuu muista muinaispuvuista etenkin kahdessa asiassa: sen peruselementti on yksimittainen villamekko ja pukuun kuuluvat punaiset kangassukat, jotka näkyvät pohjemittaisen mekon helman alta. Nämä vaatekappaleet edustavat jo keskiajan eurooppalaista muotivaikutusta. Sininen pronssispiraalein koristeltu esiliina ja viitta puolestaan ovat lounaissuomalaista rautakauden perinteen jatkumoa. Asukokonaisuutta täydentävät pellavapaita, pääliina ja ohimokoristeet. Haudasta löytyi pieni hopeasolki, jolla voidaan kiinnittää paita tai pääliina.
Ravattulan puvun lisäksi tilaisuudessa julkistetaan pukua kuvaava korttisarja ja postimerkkejä sekä 20-sivuinen ruotsinkielinen vihkonen 'Ravattuladräkten. Gravfynd som grund för en forndräkt.' Muinaispukuhaudasta kertovaa julkaisua on ollut jo aiemmin saatavilla suomeksi ja englanniksi. Tilaisuudessa on tarjolla näiden lisäksi muita arkeologisen tutkimuksen tukemiseen suunnattua kannatustuotemyyntiä (käteismyynti). Ravattulan puvun valmistamisesta on tekeillä ohjekirja, joka julkaistaan loppuvuodesta 2021.
Ravattulan puvun pronssispiraalikoristeita viitassa.
Kasvillisuus on parin viime viikon aikana otollisista olosuhteista johtuen suorastaan räjähtänyt kasvuun. Ravattulan Ristimäen kirkon kivijalan rekonstruktio uhkasikin jäädä korkean heinikon ja rehevän kasvuston taakse lähes kokonaan piiloon. Nyt tehdyn alkukesän niiton seurauksena loppukesän kasvillisuus jää toivottavasti matalammaksi.
Ennen niittoa kirkon kivijalka hädin tuskin erottui ympäristöstä.
Niiton jälkeen rakennuksen pohjakaavakin erottuu paremmin.
Tämä nukke on seikkaillut eri puolilla Ristimäkeä jo noin viikon ajan. Omistaja voi hakea!
Ravattulan Ristimäki on osa Aurajoen alueen Pietarin pyhiinvaelluspolkua. Pyhiinvaelluspolut johdattavat kulttuurihistoriallisesti rikkaisiin maisemiin ja ainutlaatuisille paikoille, jotka kertovat tarinaa kristinuskon versomisesta ja juurtumisesta Suomessa.
Kesäkuun alussa Turun tuomiokirkkoon on avattu Suomen ensimmäinen pyhiinvaelluskeskus. Pyhiinvaelluskeskuksessa voi saada tietoa näistä suosioon tulleista pyhiinvaellusreiteistä, levähtää, tavata ihmisiä, lukea kirjoja ja hiljentyä. Kesän mittaan pyhiinvaelluskeskuksessa järjestetään myös erilaisia tilaisuuksia.
Pyhiinvaelluskeskuksessa on myös myynnissä muutamia käsityötuotteita, kuten pyhiinvaellussauvoja, tuubihuiveja, koruja ja juomapulloja. Valikoimaan kuuluu myös Ravattulan riipus, jonka voi ostaa pronssisena tai hopeisena versiona. Riipuksen myynnistä saatava tuotto käytetään Ravattulan Ristimäen tutkimushankkeen tukemiseen.
Keskus palvelee erilaisia vaeltajia kirkon aukioloaikoina ma-su klo 9-18 aina elokuun loppuun asti. Pyhiinvaelluskeskuksen henkilökunta on tavattavissa keskuksessa keskiviikosta lauantaihin.
Lisätietoa pyhiinvaelluskeskuksesta.
Lisätietoa Aurajoen pyhiinvaelluspoluista.
Lisätietoa Ravattulan riipuksesta.
Paimion opisto yhteistyössä Suomen muinaistutkimuksen tuki ry:n kanssa järjestää kesällä Ravattulan puvun valmistuskurssin. Kurssi on tarkoitettu ensisijaisesti kansalais- ja työväenopistojen yms. opettajille, jotta he voivat tahoillaan järjestää myöhemmin kurssin Ravattulan puvun valmistamiseksi.
Kurssilla opitaan Ravattulan muinaispuvun valmistamisen työvaiheita: Kudotaan kankaanpaloja, harjoitellaan niiden viimeistelyä ja huolittelua, saumojen ompelua, spiraalikoristeiden valmistusta, erilaisten lautanauhojen kutomista ja ristikkonauhojen punomista sekä nauhojen pylväspäättelyä. Opettajina Maikki Karisto, Helena Honka-Hallila ja Tuija Hukkanen.
Huom! Kurssilla ei valmisteta kokonaista pukua, vaan kurssin aikana käydään läpi Ravattulan puvun työvaiheet ja opetetaan valmistustekniikat. Kurssilaiset kutovat itselleen vain kappaleen kangasta tai saavat valmiin kangaspalan, johon harjoitukset tehdään.
Kurssilaisella tulee olla hyvät valmiudet edellä mainittuihin tekniikkoihin (tekniikoiden perustaitoja ei opeteta kurssin aikana).
Lisätietoja Paimion opiston sivuilla.
Kaarinassa Ravattulan Ristimäellä sijaitsevan Suomen tähän asti vanhimman tunnetun kirkon ympäristöön on haudattu noin 400 vainajaa. Turun yliopiston arkeologian oppiaineen tutkimuksissa vuosina 2010–2016 kaivettiin kaikkiaan 61 ruumishautaa. Tuoreet laboratoriotutkimukset ovat paljastaneet haudoista arkeologisesti merkittäviä jäänteitä, jotka täydentävät kuvaa rautakauden ja keskiajan taitteen hautausrituaaleista Varsinais-Suomessa.
Ravattulan Ristimäen haudat ajoittuvat 1100-luvulta 1200-luvun puoliväliin, heikosti tunnettuun rautakauden ja varhaisen keskiajan väliseen murroskauteen. Hautojen luuaines oli lähes kokonaan maatunut, eikä vainajista ollut jäljellä juuri muuta kuin hammaskiillettä. Vainajien villavaatteista sekä arkkujen peitteistä ja pehmusteista peräisin olevia jäänteitä oli Ristimäellä kuitenkin säilynyt.
Eläinkuitujen säilymiseen oli vaikuttanut maaperän savisuus ja happamuus sekä vaatteiden kiinnittiminä käytetyistä metallisoljista liuenneet, mikrobeja tuhoavat suolat. Näytemateriaalia saatiin talteen runsaasti varsinaisissa kaivauksissa, mutta varsinkin, kun maapaakkuina talteen otetut haudanosat kaivettiin myöhemmin Turun museokeskuksen konservointitiloissa. Laboratiivisen kaivaustutkimuksen teki arkeologi Jaana Riikonen.
Karhuntaljat ja höyhenet harvinaislaatuisia hautalöytöjä
Kaikkiaan kahdeksasta haudasta havaittiin turkisten ja/tai höyhenten jäänteitä, jotka on nyt tutkittu. Vaatetukseen, vainajan suojaamiseen ja esimerkiksi puukontupen vuoraamiseen käytetyistä turkiksista oli säilynyt pieniä nahanpaloja ja irtokarvoja. Ne tutki eläinkuitujen mikroskooppiseen lajitunnistukseen erikoistunut arkeologi Tuija Kirkinen Helsingin yliopistosta.
Kahdesta naiselle kuuluneesta haudasta tunnistettiin karhunkarvaa jäänteenä taljasta, joka oli laitettu arkun pohjalle ja jonka liepeet oli taitettu vainajan suojaksi. Taljan käyttö pehmusteena on ollut varsin yleistä Suomen nuoremman rautakauden hautauksissa, mutta yleensä siihen tarkoitukseen on käytetty hirven ja peuran, joskus myös naudan taljaa.
– Toistaiseksi vain muutamasta muusta haudasta, esimerkiksi Euran Luistarista, on löydetty karhuntaljan jäännöksiä. Karhu oli metsästysriittien ikiaikainen ja tärkeä eläin, jonka kunnioitettu asema kansanuskossa säilyi pitkään. Karhuntaljoja lahjoitettiin kirkkoihin alttarin edustalle sijoitettavaksi aina 1700-luvulle asti, Tuija Kirkinen kertoo.
Naisen haudassa arkun pohjalla oli pehmusteena karhuntalja. Ravattulan Ristimäki hauta 4/2014. Kuva Jaana Riikonen.
Kahdessa miehen haudassa turkista oli säilynyt pronssisen vyönsoljen yhteydessä. Toisella vainajalla on ollut ilveksen turkiksella vuorattu vaate tai peite. Tästä haudasta otetusta maanäytteestä löytyi lisäksi musta majavan karva. Toisesta haudasta löytyneet kärpännahan jäännökset ovat voineet kuulua turkissomisteiseen vaatteeseen.
Lintujen höyheniä löydettiin yhteensä viidestä haudasta. Niitä analysoi Kirkisen lisäksi Carla Dove, joka on erityisesti höyhenten tunnistamiseen perehtynyt tutkija Smithsonian-instituutissa Yhdysvalloissa.
Kahdessa haudassa höyheniä oli niin runsaasti ja hyvin säilyneinä – ensimmäisen kerran Suomessa – että ne pystyttiin tunnistamaan sorsalintujen höyheniksi. Höyhenet ovat todennäköisesti peräisin arkkuun pehmusteeksi laitetusta täkistä tai tyynystä.
Naisen haudasta löytyneitä sorsalinnun höyhenpaakkuja. Höyhenet ovat todennäköisesti olleet peiton tai tyynyn täytteenä. Ravattulan Ristimäki, hauta 8/2015. Kuva Juha Ruohonen.
Löydöt piirtävät kuvaa muinaisista hautausrituaaleista
Ristimäen hautojen turkis- ja höyhenlöydöt täydentävät huomattavasti kuvaa rautakauden ja keskiajan taitteen hautausrituaaleista Varsinais-Suomessa. Merkittävänä havaintona voidaan pitää, että vielä varhaisella keskiajalla 1200-luvun alkupuolella vainajia haudattiin kirkkorakennuksen viereen parhaimpiinsa puettuna.
– Heidät laskettiin taljalla tai höyhentäkillä vuorattuun lauta- tai ruuhiarkkuun ja peiteltiin usein lisäksi villavaatteella. Vainajat olivat kuitenkin kristittyjä, eivätkä he enää saaneet mukaansa tuonpuoleiseen tarkoitettuja varsinaisia hauta-antimia, Ruohonen sanoo.
Erään haudan jalkopäästä löytyneitä koiraeläimen karvoja ja nahan kappaleita tutkimusryhmä pohti pitkään. Tutkijoiden mukaan ne saattavat olla peräisin omistajaansa hautaan seuranneesta koirasta – tai kenties siitä tehdyistä säärystimistä.
Tutkimus antaa lisätietoa myös turkisten käytöstä vaatetuksessa. Esimerkiksi ilveksen, kärpän ja majavan turkikset ovat olleet aikansa ylellisyystuotteita, ja niiden löytyminen viestii osaltaan näiden vainajien arvostetusta asemasta yhteisössään.
– Kokonaisuudessaan havainnot kertovat siitä, että turkiksia käytettiin monipuolisesti ja ne olivat arvostettuja Aurajoen varren vauraan asutuksen piirissä rautakauden lopulla ja varhaisella keskiajalla.
Miehen haudasta löytyneen pronssisen vyön soljen päällä on ilveksen turkista karvapuoli solkea kohti. Turkiksen päällä on villakangasta. Ravattulan Ristimäki, hauta 11/2014. Kuva Riikka Saarinen / Turun museokeskus.
Tutkimusta tuki Alfred Kordelinin Säätiö. Tutkimus on julkaistu vertaisarvioidussa Fennoscandia Archaeologica -lehdessä:
Kirkinen T, Riikonen J, Dove C & Ruohonen J (2020). The identification and use of fur and feathers excavated from the Late Iron Age and early medieval (12th– 13th centuries) Ravattula Ristimäki cemetery in Kaarina, southwest Finland. Fennoscandia Archaeologica XXXVII.
Linkki Turun yliopiston tiedotteeseen.
Eilen Turussa pidettiin Ravattulan tekeillä olevaan muinaispukuun liittyvä suunnittelupalaveri muutamien hankkeeseen osallistuvien tekijöiden kanssa.
Jaana Riikonen ja Maikki Karisto tarkastelevat eri kokoluokkaa olevia pronssispiraaleja.
Muinaispuvun valmistus etenee omaan tahtiinsa lukuisten eri asiantuntijoiden voimin, valmista on toivottavasti tämän vuoden syksyllä.
Osa Ravattulan pukuun kuuluvista asusteista ja puvun osista on jo valmiina, osa on vielä tekeillä.
Perustietoa Ravattulan puvusta löytyy täältä.
Pääsiäinen on kristikunnan tärkein ja vanhin juhla, jolloin juhlitaan Jeesuksen ylösnousemusta. Vaikka myös Ravattulan kirkossa on taatusti juhlittu pääsiäistä, ei suoria arkeologisia merkkejä juhlapyhän vietosta ole.
Ravattulan Ristimäen 1100-luvulle ajoittuvan ruumishaudan 1/2015 helminauhan yksi lasihelmi antaa mielikuvitusta käyttävälle nykyihmiselle epäsuoran muistuman pääsiäiseen. Pohjaväriltään sinisen helmen pinnassa on useita valkopohjaisia ympyräkuvioita, joiden keskellä on hieman pienempi keltainen ympyrä. Vaikka kyseessä onkin pelkkä koristekuvio ilman syvällisempää merkitystä, nämä muistuttavat nykyihmiselle läheisesti rikottuja kananmunia valkuaisineen ja keltuaisineen. Munat ja pääsiäinen liitetäänkin usein yhteen. Muna symboloi uutta elämää ja elämän jatkumoa. Hyvää pääsiäistä kaikille!
Yhdessä haudan 1/2015 helminauhan lasihelmessä on paistettuja kananmunia muistuttavia kuvioita.
Ravattulan Ristimäen haudasta 14/2017 löytynyt metallipitoinen esine (TYA 666:1.4.) on osoittautunut tänään valmistuneissa tarkemmissa luonnontieteellisissä analyyseissä ainutlaatuiseksi meteoriitin kappaleeksi! Tämä maapallon ulkopuolelta peräisin oleva, painoltaan 123,4 g oleva kappale paljastaa osaltaan tietoa aurinkokunnan kiinteiden ainesten rakenteesta ja laadusta sekä niiden syntyolosuhteista. Ristimäen löydön avulla voidaan tehdä jopa mallinnuksia aurinkokunnan synnystä ja sen kehityksestä. Esineen sulamiskuoressa havaittiin myös hyvin harvinaisten paleoDC-ryhmän alkuaineiden aspeliniumin ja kryptoniitin seosta.
Ravattulan meteoriitti heti löytymisen jälkeen vuoden 2017 arkeologisilla kaivauksilla, jolloin murikkaa vielä luultiin koproliitiksi.
Vainaja, jonka haudasta avaruuskivi löytyi, on tiettävästi ensimmäinen ihminen, joka on saanut surmansa meteoriitin iskiessä maahan: kallon sirpaleista päätellen meteoriitti iskeytyi suoraan henkilön päähän. Tämän jälkeen tunnetun historian aikana meteoriitti on todistetusti suoraan tappanut ihmisen ainoastaan vuonna 2016, kun bussikuski kuoli lähellä Natrampallin kaupunkia Velloressa Etelä-Intiassa. Vuonna 1911 Egyptissä tosin koira sai ilmeisesti surmansa, kun Nakhla-nimen saanut meteoriitti iskeytyi maahan. Koirasta ei löytynyt jälkeäkään, joten täyttä varmuutta tästä tapauksesta ei ole.
Ravattulan meteoriittilöytö on esillä vain tänään 1.4. Turussa, kauppatorin alaisessa Toriparkissa. Koronavirus COVID-19:n aiheuttamien rajoitustoimenpiteiden takia sisään pääsee enimmillään kuusi henkeä kerrallaan, joten jonottamiseen on syytä varautua. Toriparkin ovella odottajille jaetaan kuravedellä täytettyjä muoviämpäreitä, joista yhteen on kätketty silli. Tarkemmat ohjeet löytyvät tästä klikkaamalla.
Rautakautisten lautanauhojen geometrisiä kuvioita voi soveltaa myös muihin käsitöihin, kuten kuvan lapasiin.
Ravattulan lapaset.
Kämmenselän kuvio on neulottu Ravattulan Ristimäen 1200-luvun alkuun ajoittuvan ruumishaudan 41/2016 lautanauhaa mukaillen. Alkuperäinen nauha on toiminut mekon vyönauhana. Haudassa lautanauhaa oli säilynyt 80 mm pituisena kokonaisuutena ja sen leveys on ollut vain noin 9 mm. Kämmenen puoleinen kuvio puolestaan on otettu saman haudan sukan kiinnitysnauhasta.
Lapasten ohjeet tulostettavana pdf-versiona löydät
löydät tästä.
Viikonloppuna Ravattulaan saatiin myös aurinkoista pakkassäätä. Ravattulan Ristimäestä kiinnostuneiden on hyvä huomioida, että kohteelle pääseminen edellyttää tarpomista lumihangessa. Ristimäen juurelle vievällä tiellä ei siis ole talvikunnossapitoa.
Luminen Ravattula. Edessä olevan suurimman metsäsaarekkeen takana oleva pitkänomainen metsikkö on Ristimäki, sen yläpuolella on Ravattulan kylämäki. Aurajoki vilahtaa oikealla. Tarkkasilmäisimmät löytävät tästä(kin) kuvasta myös Liedon Vanhalinnan.
Ravattulan Ristimäen metsäsaarekkeita, oikealla oleva pitkänomainen metsikkö pitää sisällään Suomen vanhimman tunnetuimman kirkon kirkkomaineen. Taustalla takana, Aurajoen vastarannalla, on Kuralan Ristimäki. Puiden takana pilkottaa Kuralan Ristimäen vanha koulurakennus.
Vaikka kuvaushetkellä ilma oli vielä varsin harmaa, maisema muuttui kertaheitolla Lounais-Suomeenkin vihdoin saapuneen lumen myötä.
Talvinen Ravattula. Keskellä pitkänomainen metsäsaareke on Ristimäki, sen takana hieman vasemmalla Ravattulan kylämäki. Aurajoki ja Ravattulan liikekeskus oikealla. Tarkkasilmäisimmät löytävät kuvasta myös Liedon Vanhalinnan.
Ravattulan peltoaukeaa, kuvattu Turun suuntaan. Tarkkasilmäisimmät bongaavat horisontista Turun tuomiokirkon tornin.
Kirkon kivijalkaa osoittava ennallistus erottuu lumen seasta vielä joten kuten.
Kulunut vuosi on monilla tavoin ollut raskas. Ravattulan tutkimushankkeen osalta moni odotettu tilaisuus jäi pitämättä ja moni tieteellinen läpimurto esittelemättä. Koska mitään yleisötapahtumia ei ole voitu järjestää, on myös varainhankinta kokenut kolahduksen. Kolahdus on pahiten osunut Ravattulan muinaispukuhankkeeseen, jonka edistämiseksi ei myöskään säätiöiden apuraha-arvonnoissa saatu yhtään osumaa. Apua on onneksi saatu yksityishenkilöiltä, joiden ansiosta hanketta on voitu viedä hitaasti mutta varmasti kohti maalia. Suuri kiitos kaikille osallistujille ja hengessä mukana olleille!
Toisaalta raskas vuosi kaikkine rajoituksineen on suonut myös pitkään kaivatun hengähdystauon arjen rutiineihin. Kaikesta huolimatta tutkimus on edennyt ja suunnitelmat ovat jalostuneet. Kunhan arki jälleen palautuu, on ensi vuodelle luvassa hankkeen osalta paljon uutta ja monille toivottavasti myös ihmeellistä...
Ravattulan väki toivottaa hyvää joulua ja mukavaa vuodenvaihdetta kaikille!
Muinaispukuaiheisen, talvista tunnelmaa sisältävän kuvan on laatinut Ida Kalsta, jonka nettisivut
löytyvät täältä.
Ravattulan muinaispuvun julkistaminen lykkääntyy edelleen, mutta Helena Honka-Hallila keksi käyttää puvun lautanauhan kuvioaihetta (Ravattulan puvun logostakin tuttu) neuleeseen ja kehottaa muitakin tekemään samoin. Alkuperäisen nauhan tutki ja sen kuviot selvitti Maikki Karisto.
Pukuhanke on syksyn aikana edennyt lankarintamalla, jotta tuleville puvuntekijöille on sitten aikanaan tarjolla oikeanlaiset langat kankaitten kutomiseen. Ravattulan puvun ensimmäisen prototyypin jälkeen toteutukseen pääsee ensi vuoden puolella toinen pukuversio uusilla langoilla.
Pukutyöryhmä toivottaa hyvää joulua ja puuhakasta uutta vuotta!
Kuviomalli sovellettuna villasukkiin.
Ravattulan mekon nauhan kuviomalli.
Kuviomalli pdf-muodossa
ladattavissa tästä.
Ravattulan pukuhanke oli esillä myös tänä vuonna poikkeuksellisesti virtuaalisena järjestetyissä Suomen Kädentaidot -messuilla. Messujen aikana julkistettiin muinaispuvun uusin luonnos(piirros) ja puvun taustalla olevasta haudasta kertova vihkonen (sekä suomeksi että englanniksi).
Virtuaalimessuja varten tehtiin myös neljä mainosluonteista videota, jotka käsittelevät muinaispuvun ensimmäisen version sovittamista ja viimeistelyä, ohimokoristeiden pronssispiraalien valmistusta, Ravattulan riipusta ja Ravattulan puvun haudasta kertovaa vihkosta. Videot ovat nyt vapaasti katsottavissa YouTube-palvelun kautta. Ohessa videoihin suorat linkit:
Instagram on ilmainen kuvien jakopalvelu ja sosiaalinen verkosto, jolle Ravattulankin tutkimushanke liittyi 8.9.2020. Palvelun avulla käyttäjät voivat jakaa kuvia ja videoita sekä kommentoida ja tykätä toistensa jakamasta sisällöstä.
Vajaassa puolessatoissa kuukaudessa #ravattula on tehnyt 20 postausta ja saanut tähän päivään ja kellonaikaan (20.10.2020 klo 14.20) mennessä peräti 399 seuraajaa! Kenestä tulee 400 seuraaja?
Tule mukaan seuraamaan Ravattulan Ristimäen ja Ravattulan alueen tutkimuksia instassa:
@ravattula
Kuvakaappaus tutkimushankkeen Instagram-tililtä.
Tasan 10 vuotta sitten, 13.9.2010, aloitettiin Kaarinan Ravattulan Ristimäen arkeologiset kaivaukset Turun yliopiston arkeologian oppiaineen opetuskaivauskohteena. Paikka valikoitui tutkittavaksi noin kymmenen muun ehdokkaan joukosta sen sijainnin, aikaisempien huomioiden ja silloisen maanomistajan myönteisen suhtautumisen perusteella. Kaivausjohtajaa houkutteli paikalle erityisesti kohteen mielenkiintoinen nimi, Ristimäki.
Vaikeakulkuiselle, pitkälle pusikoituneelle mäelle tehtiin kaksi koeojaa ja muutama koekuoppa. Ensimmäiset kaivaukset olivat vähällä jäädä myös paikan viimeisiksi, sillä kahden kaivausviikon aikana vettä satoi kahta päivää lukuun ottamatta tuutin täydeltä.
Onneksi viimeisinä kaivauspäivinä paikalta voitiin todeta ruumiskalmisto, josta tutkittiin yksi ristiretkiaikaiseksi tulkittu hauta (hauta 1/2010). Tämän hautalöydön ansiosta tutkimuksia paikalla jatkettiin myös seuraavina vuosina. Paikalla sijainneesta kirkkorakennuksesta ei vielä tutkimusten alkaessa ollut aavistustakaan. Kirkkorakennus todettiin vuoden 2013 kaivauksissa.
Kuvassa Ristimäkeä ennen kaivausten aloittamista vuonna 2010. Kuva J. Ruohonen.
Ravattulan tutkimushanke on saanut uuden logon! Logo perustuu Ravattulan kirkkorakennuksen kivijalan sisältä ja vierestä löytyneisiin kahteen, lähes identtiseen ristiretkiaikaiseen helaan. Heloissa on ristimäinen kolmilehdykkäkoristelu ja kilvessä spiraalikuvio. Pronssiset helat ovat koristelultaan ainutlaatuisia, eikä vastineita niille ole tiedossa.
Logossa korostuu Ristimäkeä ja kirkkoa symboloiva ristikuvio. Spiraalikuvion voidaan nähdä kuvaavan luonnon kiertoja ja syklisyyttä, vaikka joku on niissä ollut näkevinään pöllön silmätkin. Kilpi, jossa spiraalikuvio sijaitsee, voidaan niin halutessa nähdä esimerkiksi (Risti)mäkenä tai kirkkorakennuksena.
Logon suunnitteli graafinen suunnittelija Johanna Marttila.
Ravattulan tutkimushankkeen logoja eri teksti- ja väriyhdistelmissä. Kuva J. Marttila.
Helojen perusteella tehtyä pronssista ja hopeista riipusta myydään Ravattulan muinaispuvun valmistuksen tukemiseksi. Apua tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan, sillä koko puvun valmistuminen on vaakalaudalla! Kannatustuoteluetteloon pääset
täältä.
Logon pohjana olevista heloista voit lukea Arkeologia nyt (2019) -julkaisussa ilmestyneestä artikkelista "Ravattulan Ristimäen koristehelat" (linkki artikkeliin).
Vuosina 2010-2016 kaivettiin Ravattulan Ristimäen reunoilta esiin kaikkiaan kahdeksasta kohtaa säännöllistä kivirakennetta yhteensä noin 45 metrin matkalta. Huolellisesti tehty kiveys tulkittiin mäkeä kiertäneen aidan perustukseksi. Rakenne ei erottunut maan pinnalle ennen kaivausten aloittamista kuin muutamina yksittäisinä kivinä.
Laajimmin aitarakennetta otettiin esille Ristimäen lounaiskulmasta. Kuva J. Ruohonen.
Nyt laaditun, kaivaus- ja kairaushavaintoihin perustuvan rekonstruktion perusteella kyse on alkujaan ollut noin 137 m pitkästä aidasta. Maahan on ensimmäisenä kaivettu poikkileikkaukseltaan melko loivareunainen, paikasta riippuen 130–180 cm leveä ja 35–50 cm syvä ojamainen kaivanto, johon on täytteeksi asetettu muokkaamattomia kiviä.
Aitarakenteen pohjan poikkileikkausta kirkon
itäpuolella dokumentoidaan piirtämällä. Leikkauksessa erottuu vaaleaa pohjamaata vasten loiva kivillä ja maalla täytetty kaivanto. Piirtämässä Siiri Tuomenoja. Kuva: J. Ruohonen.
Kivillä täytetty kaivanto on siis aidan perustus. Maan pinnalle erottuvia rakenteita ei paikalla ole säilynyt, joten varsinaisen aidan ulkomuotoa ja rakennusmateriaalia ei varmuudella voida päätellä. Perustuksen massiivisuuden perusteella kyseessä on todennäköisesti ollut luonnonkivistä kasattu aita. Kivet olisi myöhemmässä vaiheessa raivattu mäkialueelta pois muihin tarkoituksiin. On myös mahdollista, että matalan kiveyksen päällä on ollut puinen aita - esimerkiksi hirsisalvosaita. Aidan korotus on voitu tehdä myös kevyemmällä puurakenteella. Rautanauloja rakenteesta ei löytynyt, mutta tällaisia ei puuaidoissa välttämättä ole tarvittukaan.
Luonnontieteellsten ajoitusten perusteella aita ajoittuu samanaikaiseksi Ravattulan kirkon kanssa. Kun 1100-luvun jälkipuolella Ristimäelle pystytettiin kirkko, rakennettiin sen yhteyteen mäen reunalle myös kirkkomaaksi sovittua aluetta rajaava aita. Aitaamisella oli käytännön tehtävien lisäksi myös muita syitä: kirkkomaa tuli aidata tai muutoin erottaa ympäristöstään erityisesti alueen pyhittämisen osoitukseksi ja kirkon edellyttämän juridisen suoja-alueen määrittämiseksi. Koska kristityt vainajat tuli haudata siunattuun maahan, konkreettinen
raja erotti hautaamiseen kelpaavan siunatun maan sitä ympäröivästä maallisesta
alueesta.
Ravattulan Ristimäen aitarekonstruktio. Kuvassa on esitetty vuosien 2010-2016 tutkimusalueet ja kirkkorakennuksen paikka. Tummanharmaalla on esille saadut kivet, vaaleanharmaalla rekonstruoitu osuus. Kartta S. Tuomenoja ja J. Ruohonen.
Aitaa voidaan kirkkorakennuksen ohella pitää yhtenä kristillisen kirkkomaan keskeisenä kriteerinä. Ravattulan Ristimäen kirkkomaan aita tukee ajatusta siitä, että kirkkorakennus sitä ympäröivine kirkkomaineen on muodostanut jo 1100- ja 1200-luvun vaihteessa kiinteän kirkollisen
kokonaisuuden. Kyseessä on samalla Suomen vanhin kirkollinen aitarakenne.
Vertaisarvioitu artikkeli "Aidalla rajatut. Ravattulan Ristimäki ja keskiaikaiset kirkkoaidat" on julkaistu Suomen keskiajan arkeologian seuran SKAS-julkaisussa 1/2020. Lehden lisäksi artikkeli on luettavissa täältä. Tutkimukset liittyvät osaksi laajempaa, Turun yliopiston arkeologian oppiaineen koordinoimaa Ravattulan Ristimäki -tutkimushanketta. Rakenteen ikää valaisseet luonnontieteelliset ajoitustulokset on teetetty Alfred Kordelinin säätiön rahoittamana.
Kesän alussa runsaasti julkisuutta saanut arkeologisten löytöjen 3d-digitointihanke on nyt täydentänyt sivuilleen Ravattulan Ristimäeltä löytyneen rautaisen keihäänkärjen 3d-mallinnoksen. Esine löytyi vuonna 2015 tutkitusta ruumishaudasta 11 ja typologisesti se ajoittuu ristiretkiaikaan.
Konservoitua keihäänkärkeä pääsee tarkastelemaan täältä: https://sketchfab.com/3d-models/tya-9121630-keihaankarki-spearhead-ad6c774fd5244b9b88648e7bc01972bd.
Keihäänkärki on digitoitu osana Turun yliopiston arkeologian oppiaineen 3d-digitointikurssia. Tekijänä on arkeologian opiskelija Jerry Möller. Digitointi on tehty RealityCapture ohjelmalla 222 valokuvan kuvasarjasta. Alkuperäinen polygonimalli on yksinkertaistettu 4 669 216 polygonista 466 920 polygoniin. Myös muita Ristimäen löytöjä oli kurssiin aikana tarkoitus mallintaa, mutta koronarajoitusten myötä työskentely osoittautui käytännössä mahdottomaksi.
Keihäänkärki digitoitiin maaliskuussa osana Turun yliopiston arkeologian oppiaineen 3d-digitointikurssia. Kärjestä otettiin kaikkiaan 222 digikuvan sarja.
3d-mallit on tuotettu Turun yliopiston arkeologian oppiaineen, Turun museokeskuksen ja Aboa Vetus & Ars Nova -museon yhteisessä arkeologisten löytöjen 3d-digitointihankkeessa vuosina 2019–2020. Hankkeessa tutkittiin 3d-digitoinnin tarjoamia mahdollisuuksia arkeologisten löytöjen tutkimukselle, tallettamiselle ja esittelylle.
Kaikkiin hankkeessa digitoituihin arkeologisiin löytöihin ja historiallisiin esineisiin pääsee tutustumaan Turun museokeskuksen Sketchfab-tilillä: https://sketchfab.com/turunmuseokeskus/collections.
Ravattulan Ristimäki on nyt yksi tuoreen Aurajoen pyhiinvaellusreitistön Pietarin polun kohteista. Ristimäen ilmoitustaulun luona on vieraskirjapostilaatikon lisäksi nyt myös reitistöön liittyvä metallinen postilaatikko, josta löytyy leimasin. Leimoja voi kerätä erilliseen pyhiinvaelluspassiin.
Aurajoen pyhiinvaelluspolut johdattavat kulttuurihistoriallisesti rikkaisiin maisemiin ja ainutlaatuisille paikoille, jotka kertovat tarinaa kristinuskon versomisesta ja juurtumisesta Suomessa mutta myös ajasta sitä ennen. Ristimäen lisäksi reittien varrelta löytyykin monipuolisesti erilaisia muinaisjäännöskohteita.
Lisätietoja pyhiinvaelluksista löytyy oheisesta linkistä: https://evl.fi/pyhiinvaellus.
Yksityiskohtaisemmin Aurajoen pyhiinvaellusreiteistä ja kohteista saat tietoa täältä: https://citynomadi.com/rou…/a2994844d064a6874aaeb1c03342ee31.
Passissa oikealla Ravattulan Ristimäellä löytyvä leima. Kuvio perustuu kirkon kohdalta löytyneisiin ristiretkiaikaisiin heloihin, joissa on spiraaleja ja ristimäinen lehdykkäkuvio. Helojen pohjalta on myös tehty ns. Ravattulan riipus, jota myydään paikalla tehtävien tutkimusten edistämiseksi.
Vuonna 2014 pystytetty tilapäinen infotaulu on Ristimäellä vielä voimissaan. Taulu pyritään uusimaan tämän vuoden kuluessa. Vasemmalla oleva postilaatikko kuuluu pyhiinvaellusreittiin, oikealla olevassa valkoisessa laatikossa on vieraskirja ja Ristimäestä kertovia esitteitä.
Kuvaan liittyvään videoon pääset tästä.
Vaikka Aurajoen varrella Ravattulan Ristimäellä sijaitseekin tähän mennessä ainoa varmasti todettu 1100- ja 1200-lukujen vaihteeseen ajoittuva kirkkojäännös Suomessa, on erilaisia kirkollisia muistoja liitetty myös moniin ajankohdan ruumiskalmistoihin.
Yksi tunnetuimmista kohteista sijaitsee Raisionjoen varrella Raision Ihalan kansakoulun pihamaalla. Mäeltä, osin koulurakennuksen alta, löydettiin vuonna 1902 yksi Suomen merkittävimmistä ristiretkiajalle ajoittuvista ruumiskalmistoista. Vaikka ensimmäiset kalmistolöydöt paikalta tehtiin jo koulua rakennettaessa, varsinaisiin kaivauksiin ryhdyttiin vasta 1950-luvulla. Paikalta on tutkittu yhteensä noin 50 hautaa, jotka ovat lähes säännönmukaisesti itä–länsisuunnassa. Haudat ovat tiheässä ja niitä on usein päällekkäin, joskus jopa kolmessakin kerroksessa: uusia hautoja kaivettaessa on siis tuhottu vanhempia hautauksia. Hautalöydöistä tavallisimpia ovat olleet vaatteisiin kuuluvat pronssispiraalit, joiden perusteella ainakin kahdeksassa naisen haudassa vainaja on haudattu juhlavaatteissaan. Haudoista noin 3/5 on ollut täysin löydöttömiä, mikä viittaa siihen, että kalmisto on täysin kristitty ja suhteellisen myöhäinen. Kalmiston käyttö onkin todennäköisesti alkanut vasta 1100-luvulla ja se olisi jatkunut 1200-luvun puolelle asti.
Tarinoiden mukaan Raision ensimmäinen kirkko olisi sijainnut juuri Ihalan kylässä. Kalmiston kaivauksissa ei merkkejä rakennuksesta löydetty, mutta onkin huomattava, että vain osa kalmistoalueesta on tutkittu. Alun perin hautausmaa onkin ollut tutkittua aluetta huomattavasti laajempi. Iso osa kalmistosta oli tuhoutunut jo ennen kaivauksia, sillä esimerkiksi sen keskeiset osat jäivät koulurakennuksen alle. Myös kirkon on tulkittu jääneen rakennuksen alle, vaikkei sen jäännöksistä tehtykään havaintoja rakennustöiden yhteydessä – tai ainakaan niistä ei ilmoitettu edelleen.
Ihalaan liittyvät kirkkomuistot on suhteellisen vanhoja. Esimerkiksi Ihalan kylästä on vuonna 1752 kirjoitettu papiston toimesta muistiin Kirkkomäki (Kyrkiobacka) -niminen paikka, jota on käytetty tukemaan tulkintaa paikalla sijainneesta varhaisesta kirkosta. Tämän lähellä olisi saman tarinan mukaan sijainnut ”paavinaikainen” eli katoliseen keskiaikaan liittyvä kappelirakennus, jonka perustusten on mainittu vielä 1700-luvun puolivälissä näkyneen maan pinnalle. Vaikkei Kirkkomäen tarkempi sijainti käykään ilmi mistään asiakirjasta, on luultavaa, että maininta on tarkoittanut nimenomaan Ihalan myöhempää Kansakoulunmäkeä.
Ihalasta on myös muita varhaiseen kirkolliseen toimintaan liittyviä muistoja: Mullin asuinpaikan laajojen arkeologisten tutkimusten yhteydessä 1990-luvulla, muutaman sadan metrin etäisyydellä kalmistosta, löydettiin todennäköinen matka-alttarin pala. Kyseinen kiven fragmentti on kappale vihreää ns. kreikkalaista porfyriittia ja se on molemmilta pinnoiltaan hiottu. Matka-alttarit, jossa kivi oli joko alttarikivenä tai kantena, ajoitetaan 1000-1200-luvuille.
Ilmakuva Ihalan Kansakoulunmäestä. Keskellä 1902 rakennettu puukoulu, jonka alla ja ympäristössä ruumiskalmisto sijaitsee. Edustalla Raisionjoki. Kuva J. Ruohonen.
Suomen vanhimmalta tunnetulta kirkonpaikalta, Kaarinan Ravattulan Ristimäeltä, on kaivaustuloksiin perustuvissa tarkemmissa tutkimuksissa paljastunut ainutlaatuinen yksityiskohta, kookkaan keskiaikaisen muistoristin perustus. Turun yliopiston tutkijoiden mukaan ristin pystytys Ravattulaan jo 1200-luvulla kertoo katolisten tapojen nopeasta omaksumisesta Varsinais-Suomessa.
Tulkinnallinen rekonstruktiopiirros Ravattulan kirkon paikalle pystytetystä muistorististä tukirakenteineen keskiajalla. Piirros: Veronika Paschenko.
Aiempien vuosien arkeologisissa kaivauksissa kirkon kivijalan sisältä esiin saatua kivirakennetta epäiltiin sen sijainnin ja rakenteellisten seikkojen perusteella kirkon alttarin jäännökseksi.
– Rakenteen yksityiskohtaisen tarkastelun ja eri tieteenalojen menetelmiä yhdistäneen tutkimuksen myötä alttaritulkinnasta voidaan kuitenkin luopua. Tutkimuksessa yhdistettiin vuosina 2015 ja 2016 tehdyt kaivaushavainnot rakenteesta löytyneen aineiston luonnontieteellisiin analyyseihin, tutkimushankkeen johtaja, arkeologi Juha Ruohonen Turun yliopistosta kertoo.
Kivirakenteen sisältä talletetuista näytteistä teetettiin useita radiohiiliajoituksia ja apuna ajoituksissa hyödynnettiin myös harvinaisempaa termoluminesenssimenetelmää. Ajoitusten perusteella selvisi, ettei rakenne kuulunut Ravattulan kirkon alttariin, vaan kyse on kirkkorakennusta nuoremmasta kiveyksestä.
Rakenne on tutkimuksissa tulkittu keskiaikaisen ristin perustukseksi. Maahan, kirkon alkuperäisen alttarin paikalle, on kaivettu noin metrin syvyinen kuoppa, johon halkaisijaltaan noin 30–40 cm oleva puuristi on kivillä kiilattuna pystytetty. Sitä on maan päällä lisäksi tukenut noin 1,75 x 1,5 m kokoinen kivistä ladottu jalusta. Tukikiveyksen perusteella risti on ollut noin 3–4 metriä korkea.
Suomen vanhimman tunnetun kirkkorakennuksen kivijalka Kaarinan Ravattulan Ristimäellä. Muistoristin perustus sijaitsee rakennuksen kuorihuoneessa, kuvassa vasemmalla olevan pienemmän huonetilan päädyssä. Kuva: Juha Ruohonen.
Puuristi uusittiin useaan otteeseen
Ristin yksityiskohtaisemmasta ulkoasusta ei voida tehdä päätelmiä. Puun nopeasta lahoamista johtuen risti on uusittu samalle paikalle useaan otteeseen, mutta eri puulajista. Arkeobotanisti, FT Mia Lempiäinen-Avcin tekemien puulajianalyysien perusteella rakenteessa on käytetty ainakin mäntyä ja koivua. Ajoitustulosten perusteella risti on ensimmäisen kerran pystytetty paikalleen 1200-luvun loppupuolella pian kirkon hylkäämisen jälkeen, ja se on uusittu vielä ainakin 1500-luvun aikana.
– Arkeologinen havainto keskiajalta peräisin olevasta kookkaasta muistorististä on ainutlaatuinen Suomessa. Vastineita tavalle on muualta läntisestä Euroopasta, mutta siellä ristit tehtiin pääsääntöisesti kivestä. Ristin pystytys Ravattulaan jo 1200-luvulla kertoo katolisten tapojen nopeasta omaksumisesta Varsinais-Suomessa, Ruohonen sanoo.
Ympäristöönsä Aurajokilaaksoon läpi keskiajan näkynyt risti kertoo paikan keskeisestä merkityksestä vielä vuosisatoja kohteen hylkäämisen jälkeenkin. Ristin tehtävä oli muistuttaa paikan kirkollisesta luonteesta ja osoittaa entisen kirkon ja kirkkomaan paikka. Ristin kunnossapito ja uusiminen päättyi todennäköisesti 1600-luvulla, jolloin viimeisistäkin katolisista tavoista pyrittiin Suomessa eroon. Ristejä ryhdyttiin pystyttämään vanhojen kalmistojen ja kirkkojen paikoille jälleen 1700-luvun lopulla ja erityisesti 1800-luvulla, mutta Ristimäelle ei tällaista enää tehty.
Havainto tarjoaa selityksen kirkonpaikan nimelle
Ravattulan Ristimäen muistorististä ei ole säilyneitä asiakirjalähteitä tai siitä yksityiskohtaisesti kertovaa perimätietoa. Konkreettisten jälkien kadotessa ja lopulta muistikuvien hämärtyessä paikalla sijainneesta rististä jäi jäljelle ainoastaan mäen monitulkintainen nimi, Ristimäki. Tutkimuksen perusteella tämä nimi on peräisin kirkon muistoksi pystytetystä korkeasta rististä.
Tutkimustulokset on julkaistu Zeitschrift für Archäologie des Mittelalters ja Suomen Museo -lehdissä. Kyseessä on osa laajempaa, Turun yliopiston arkeologian oppiaineen koordinoimaa Ravattulan Ristimäki -tutkimushanketta. Rakenteen ikää valaisseet luonnontieteelliset ajoitustulokset on teetetty Alfred Kordelinin säätiön rahoittamana.
Ruohonen, J. 2020. Alttarista muistoristin perustukseksi. Varhaiskeskiaikaisen Ravattulan kirkon kuorin kivirakenne ja sen tulkinta. Suomen Museo 2019. s. 46-61
Ruohonen, J. 2019. Identifying a Stone Structure in the Medieval Church at Ravattula in Finland. Reflections on Free-Standing Crosses in Northern Europe. Zeitschrift für Archäologie des Mittelalters. Volume 46 (2018). s. 113-135.
Lue Turun yliopiston alkuperäinen tiedote 5.3.2020 täältä.
Ravattulan muinaispuku perustuu haudan 41/2016 säilyneeseen aineistoon. Myös muut Ravattulan Ristimäen vainajat tulevat "heräämään henkiin", sillä kaikista tutkituista ruumishaudoista on parhaillaan tekeillä kaivaushavaintoihin ja -karttoihin perustuvat piirrokset. Piirrokset (tai ainakin osa niistä) tullaan julkistamaan Ravattulan Ristimäen hautoja käsittelevässä julkaisussa.
Hautapiirrokset perustuvat kaivaushavaintoihin, vaikkakin myös tulkintaa tarvitaan esimerkiksi huonosti säilyneiden haudanosien kohdalla. Kuvassa Veronika Paschenko tekee muistiinpanoja haudan 41/2016 kaivauskarttaan.
Luonnos ruuhiarkkuun haudatusta Ravattulan Ristimäen vainajasta.
Kaarinan kappalainen Johannes Gunnelius kertoi oikeudelle elokuun 25. päivä 1687, että Ravattulasta oli kadonnut 16. kesäkuuta illalla 4½ vuotta vanha poikalapsi Anders. Hänen pääkallonsa löydettiin metsästä vasta kolme viikkoa myöhemmin. Kappalainen oli antanut kuuluttaa asiasta sekä Kaarinan, Maarian että Liedon kirkoissa ja halusi nyt asian tutkittavaksi.
Poikasen isä Ravattulan talollinen Jöran Jakobsson kertoi, että hän oli kyseisenä torstai iltana kello seitsemän aikaan vävynsä Sigfrid Simonssonin kanssa veistämässä talon portin ulkopuolella sijainneen uuden riihen hirsiä. Jöran meni pihalle teroittamaan kirvestään ja kun hän lähti ulos portista, halusi Anders tulla mukaan. Hän kielsi poikaa seuraamasta itseään ja käski tämän mennä sisälle tupaan muiden lasten seuraksi. Poika jäi siis pihalle, kun isä lähti jatkamaan töitä ja sulki portin.
Varttia myöhemmin väki kävi ruokapöytään ja lapsen äiti Agneta Jöransdotter kysyi Andersin perään. Isä vastasi pojan jääneen pihalle. Koska toinen portti oli suljettu ja toisen kynnys liian korkea pojalle, etsivät he ensin pihamaalta. Kaikki kylän kolme naapurusta jatkoivat etsintöjä koko yön pelloilla, metsissä ja erämaissa, mutta he eivät löytäneet jälkeäkään pojasta. Seuraavien neljän vuorokauden aikana etsinnöissä oli 50 henkeä Ravattulasta ja lähimmistä naapurikylistä Littoisista ja Kauselasta. Vasta kolmen viikon päästä he löysivät lapsen kallon metsästä.
Lapsen äiti Agneta Jöransdotter kertoi oikeudessa itkien valmistaneensa kyseisenä iltana ruokaa väelle. Kun hänen poikapuolensa Jöran ja hänen oma poikansa Mårten tulivat sisälle, oli hän kysynyt nuorimman poikansa Andersin perään, mutta pojat eivät tienneet, missä tämä oli. Kun äiti ei löytänyt poikaa pihalta, meni hän riihtä veistäneiden miesten luo ja pyysi heitä Jumalan nimessä etsimään tätä. Itse hän meni ensimmäiseksi kylän takana olleiden kallioiden välissä olleelle suolle, sillä hän pelkäsi pojan juuttuneen suohon. Äidin mukaan poika oli pienikokoinen ja heikko terveydeltään. Isän mukaan koko yön vallitsi kova myrsky ja kylmyys niin, että heidän käsiään paleli.
Heidän naapurinsa Jöran Eskilsson vannoi todistajanvalan ja vannoi tapahtuneen, kuten lapsen vanhemmat kertoivat. Ensimmäisenä yönä etsinnässä oli mukana 20 henkeä ja vallitsi kova myrsky ja kylmyys sekä aamupuoleen kaatosade. Hänen mukaansa etsijät kävivät sillä paikalla, josta kallo löytyi, ainakin 20 tai 30 kertaa. Paikka ei ollut varsinaista metsää, vaan aukio, jonka lähellä kasvoi pajupuskia. Paikalta olisi hyvin kuulunut itku tai huuto pihalle, sillä se sijaitsi niin lähellä taloa. Todistajan mukaan poika meni varmasti kauemmas metsään ja paneutui makuulle jonkin puun tai puskan alle. Hän paleltui luultavasti sinne, sillä hän oli pelkässä paidassa ilman kenkiä ja sukkia. Todistajan mukaan vanhemmat eivät vihanneet tai lyöneet tätä lasta, vaan rakastivat sitä paljon sen hiljaisuuden vuoksi. Lisäksi lapsi oli Agnetan oma eikä lapsipuoli, joten äidillä ei ollut syytä vahingoittaa sitä.
Toinen naapuri Jöran Mattsson vannoi seuraavaksi todistajanvalan ja kertoi olleensa kyseisenä iltana kalassa Vapparilla ja melkein hukkuneensa, kun suuri myrsky nousi. Palattuaan seuraavana päivänä kotiin hän oli etsinnöissä mukana seuraavan yön ja päivän. Etsintöjä jatkettiin kahdeksan päivän ajan. Hänen mukaansa Ravattulan kylän maat eivät olleet kovin laajoja ja siksi he kävivät niiden alueen läpi kahteen ja kolmeen kertaan yhden päivän aikana. Kylän maat olivat kuitenkin pusikoituneet, ja takamaat kasvoivat pajukkoa, joka ulottui miestä vyötärölle ja välillä korkeammallekin. Lisäksi maastossa oli vetisiä kuoppia, joten siellä ei nähnyt kauas, eikä varsinkaan pientä lasta. Pojan hän epäili kuolleen kylmyyteen tai kovaan itkuun ja hämmennykseen. Todistaja vakuutti vielä, että etsintöjä tehtiin kaikella huolellisuudella.
Kuva: Ravattulan kylä ympäristöineen 1700- ja 1800-lukujen taitteessa. Kuninkaankartasto.
Todistaja Margareta Klemetsdotter vannoi valan ja kertoi tulleensa tuona iltana kello seitsemän kotiin kaupungista. Agneta oli heti kohta juossut hänen luokseen kylässä olleeseen säteriin, jossa hän asui. Hän kyseli poikansa Andersin perään. Margareta laski imettämänsä lapsen sylistään hämmentyneenä ja sanoi, että heidän pitäisi mennä ensin etsimään läheiseltä suolta. Kun lasta ei löytynyt sieltä, etsi hän muiden lailla pelloilta ja metsistä, mutta palasi kotiinsa sylilapsensa vuoksi. Muut jatkoivat etsintöjä läpi yön. Etsintöjä jatkettiin, kunnes kallo löytyi.
Margareta kertoi lapsen katoamisesta kuulutetun kolmessa kirkossa ja seurakuntien rukoilleen esirukouksia hänen löytymisekseen. Todistajan mukaan kukaan ei varmaankaan aiheuttanut lapsen kuolemaa tarkoituksella. Margareta arveli lapsen kuolinsyiksi kylmyyden tai sen, että villieläimet repivät sen kuoliaaksi. Oli vielä kolmaskin mahdollisuus, jonka yksin Jumala tiesi. Oikeus totesi, että koska vanhemmat etsivät lastaan, kuten välittävien ja rakastavien vanhempien tuli, oli Andersin kuolema mitä ilmeisimmin valitettava onnettomuus. Vanhemmat julistettiin syyttömiksi lapsensa kuolemaan, mutta asia alistettiin vielä hovioikeuden tuomittavaksi.
Lähde: KA (Kansallisarkisto) I KO a:5, Piikkiön ja Halikon tuomiokunta, Piikkiön ja Kaarinan käräjät 25.−26.8.1687, 115−118v.
Teksti Veli Pekka Toropainen
Tutkijatohtori Veli Pekka Toropainen tutkii Ristimäki-projektissa Ravattulan kylän elämää historiallisen ajan lähteistä 1500-luvulta eteenpäin. Tutkimuksen tavoitteena on muodostaa kuva kylän talojen historiasta ja kyläläisten jokapäiväisestä elämästä verotus- ja oikeuslähteillä. Tutkimukset ovat osa Alfred Kordelinin säätiön rahoittamaa Turun yliopiston arkeologian oppiaineen ”Yksilö, yhteisö ja yhteiskunta varhaishistoriassa: Ravattulan Ristimäen kirkko ja Suomen kristillistyminen” -hanketta.
Blogitekstin kirjoittaja Veli Pekka Toropainen. Kuva: Thomas Hagström/Yle.
Osana Turun yliopiston arkeologian oppiaineen tutkimushanketta Suomen vanhimmalta tunnetulta kirkonpaikalta, Kaarinan Ravattulan Ristimäeltä, on hautalöytöjen laboratiivisissa tutkimuksissa saatu esiin Suomen vanhimpien kangassukkien jäänteet. Sukat tunnistettiin ruumishaudasta 41/2016, joka on kuulunut 160–165 cm pitkälle naiselle. Vainaja on haudattu 1100- ja 1200-lukujen vaihteessa Ravattulan kirkon viereen lauta-arkussa, käsivarret vyötärölle taivutettuina.
Tekstiileihin perehtynyt arkeologi Jaana Riikonen havaitsi vainajan molempien säärien kohdalta vanutetusta villakankaasta valmistettujen sukkien jäännöstä sekä säärten alle kiertyvää kapeaa kuviollista lautanauhaa. Toisen säären kohdalla myös nauhan koristeelliset päät olivat säilyneet. Nauha oli kiinnitetty polven alapuolelle, ja säärtä ympäröivä sukkakangas jatkui polven päälle. Kangasta oli säilynyt laajimmillaan yhtenäisenä noin 18 cm:n pituudelta, ja on todennäköistä, että sama kangas on jatkunut jalkaterään asti.
Ravattulan vuoden 1200 vaiheille ajoittuva sukkalöytö on ainutlaatuinen Suomessa. On ylipäänsä harvinaista, että esihistoriallisessa ruumishaudassa on säilynyt jäänteitä edes jonkinlaisista vainajan sääriverhoista. Tähän mennessä vain muutamasta varsinaisuomalaisesta naisenhaudasta on tunnistettu perinteiseen rautakautiseen tyyliin kapeasta villakangaskaitaleesta säären ympärille kiedotut säärisiteet ja yhdestä haudasta on löytynyt pieni palanen neulakinnastekniikalla valmistettua sukkaa. Haudasta 41/2016 tehty löytö ei muistuta näitä kumpaakaan. Parhaat vastineet Ravattulan sääriverhoille löytyvät Keski-Euroopan keskiaikaisista kangassukista.
Sukan langasta teetettiin belgialaisessa tutkimuslaboratoriossa värianalyysi, joka paljasti, että vanutettu kangas on värjätty punaiseksi värimataralla (Rubia tinctorum L.) eli krapilla. Se on ollut Suomessa kallis ja harvinainen tuontiväriaine, jonka käyttö lisääntyi vasta keskiajan kuluessa.
– Punaiset kangassukat viestivätkin varhaisista keskieurooppalaisista muotivaikutteista Aurajokilaaksossa rautakauden ja keskiajan taitteessa. Jo aikaisemmin on paljastunut, että vainaja oli puettu villamekkoon, joka myös poikkeaa selvästi muista tunnetuista aikakauden hautalöydöistä Suomessa, Ravattulan Ristimäki -hankeen johtaja, arkeologi Juha Ruohonen Turun yliopistosta kertoo.
Tämän haudan löytöihin pohjautuen on tekeillä tieteellinen ennallistus, Ravattulan muinaispuku, joka pyritään julkistamaan ensi vuoden huhtikuussa.
Tutkimukset ovat osa Turun yliopiston arkeologian oppiaineen ”Yksilö, yhteisö ja yhteiskunta varhaishistoriassa: Ravattulan Ristimäen kirkko ja Suomen kristillistyminen” -hanketta. Haudasta tehdyt luonnontieteelliset analyysit on rahoittanut Alfred Kordelinin säätiö.
Hahmotelma Ravattulan kangassukasta kiinnitysnauhoineen. Punaiseksi väritetty osa sukasta on säilynyt haudassa. Kuva: Maikki Karisto ja Juha Ruohonen.
Vainajan oikean säären alla säilynyttä vanutettua villakangasta ja kuviollista lautanauhaa. Kuva: Sue Salminen.
Lue tiedotteeseen ja Jaana Riikosen haastatteluun perustuva juttu Ilta-Sanomien nettiversiosta 19.12. täältä.
Syksyinen Ristimäki ilmasta kuvattuna. Kirkon kivijalka erottuu kumpareen alaosassa.
Ravattulan historiallinen kylämäki loistaa syksyn väreissä.
Ravattulan ympäristön arkeologinen prospektointi jatkui apuna metallinetsinharrastajat ja arkeologian oppiaineen inventointikurssilaiset. Aikaisempien tutkimusten tuloksena Ravattulassa Aurajoen rantatörmän päällä on sijainnut laaja asuinpaikka 900-luvulla ja 1000-luvun alussa. Nyt peltoalueelta saatiin tarkasti talteen sekä pintapoimintana että metallinilmaisimilla toista sataa löytöä ajoittuen tuhannen vuoden ajanjaksolle aina viikinkiajalta 1900-luvulle.
Tutkittavaa Ravattulassa vielä riittää... Olosuhteet eivät olleet aivan parhaat mahdolliset pintapoimintaan, mutta pienen totuttelun jälkeen silmät alkoivat löytää harmaasta peltomaasta ihmisen toiminnasta kertovia jälkiä.
Pinta- eli peltopoiminnan lisäksi löytöjä etsittiin metallinilmaisimien avustuksella.
Välillä voi katseen nostaa pellolta syksyn vääjäämättömiin merkkeihin. Taivaalla lintuja syysmuutolla.
Kivisavikeramiikan kappale Ravattulan kylämäen edustalta.
Tuluspiitä? Ruskeaa pullolasia? Molempia ja samassa järjestyksessä.
Vasemmalla 1/6 äyriä vuodelta 1686 ja oikealla vuoden 1976 markka. Erinomaisesta lyöntivuodestaan huolimatta markka on päässyt varsin huonoon kuntoon lähes 300 vuotta vanhempaan äyriin verrattuna.
Päivän löytöihin kuului myös rautakautisen rannerenkaan suoraksi vääntynyt katkelma.
Esineiden poimiminen ilman tarkkojen löytötietojen tallentamista olisi edesvastuutonta peltoalueen tyhjentämistä. Tutkimuksia varten otettiin tälläkin kertaa kaikkien löytöjen tarkat sijaintitiedot ylös GPS-laitteella.
11.9. Hautalöydöstä Ravattulan puvuksi - Tutkimusta ja tulkintaa (Jaana Riikonen). Turku, Aboa Vetus, Factory-sali klo 17.15-18.
15.9. Työtä ja taitoa - Tekstiilien valmistus Ravattulan Ristimäen löytöjen valossa (Jaana Riikonen). Turku, Kuralan Kylämäki klo 14-14.45.
15.9. Muutakin kuin muinaiskirkko - Ravattulan muinaisjäännöksiä viiden vuosituhannen ajalta (Juha Ruohonen). Turku, Kuralan Kylämäki klo 15-15.45.
15.9. Ristimäki-päivä (yhteistyössä Kuralan Kylämäen Esihistorian päivien kanssa). Em. esitelmien yhteydessä on Kuralassa myynnissä myynnissä kannatusyhdistyksen tuotteita, kuten uniikkia Ravattula-korua sekä muutama kappale Turun museokeskuksen keväällä julkistamaa ”Pitkin poikin Aurajokea – Arkeologisia tutkimuksia” -julkaisua. Säävarauksella on viimeisen esitelmän jälkeen ohjattu Ristimäelle lähtö kävellen noin klo 16.00 Aurajoen ylittävältä Kuralan kävelysillalta. Ristimäellä noin 16.30 alkaa mäen esittely, jonka yhteydessä kerrotaan paikasta ja ympäristöstä yleensä. Tehdään myös vierailu keväällä löytyneelle kuppikivelle.
17.9. Ravattulan Ristimäen tekstiililöydöistä (Jaana Riikonen). Helsinki, Tieteiden talo klo 17-19.30.
9.10. Villasta vaatteeksi - Ravattulan puku -hanke (Sue Salminen). Turku, Aboa Vetus, Factory-sali klo 17.15-18.
Lukion opetussuunnitelman mukaiseen historian viidenteen kurssiin kuuluu Suomen kehitys osana Itämeren alueen historiaa rautakauden lopulta autonomian ajan alkuun asti.
Edita on uudistanut kyseisen kurssin oppikirjansa kokonaan uuteen uskoon. "Historia 5. Ruotsin itämaasta Suomeksi" -kirja alkaa perustutkimuksen merkityksen esittelyllä. Esimerkkinä käytetään Ravattulan Ristimäen kirkkolöytöä, kuinkas muuten. Konkreettisen esimerkin kautta halutaan esittää, että ilman tutkittua tietoa ei voi olla luotettavaa näkemystä menneisyyden tapahtumista. Kirjassa myös kuvataan sitä, miten yksikin tärkeä löytö vahvistaa aiempia, ehkä aiemmin vain olettamuksiksi jääneitä käsityksiä historiastamme.
Lukion aloittaa vuosittain hieman yli 30000 oppilasta. Jos noin kolmasosa lukiolaisista osallistuu syventävinä opintoina tarjottaviin valtakunnallisiin historiakursseihin ja näistä puolet lukee kyseisen julkaisijan oppikirjaa, saa vuosittain noin 5000 lukiolaista lukea Ristimäen tutkimusten merkityksestä Suomen historiassa. Toivottavasti näistä joku käy myös näillä tutkimushankkeen sivuilla!
Tämän kirjoituksen myötä toivotetaan opiskelurauhaa kaikille syyslukukauden aloittaneille koululaisille ja opiskelijoille!
Lukion syventäviin kursseihin kuuluvassa oppikirjassa perehdytään Suomen kehitykseen rautakauden lopulta autonomian aikaan asti.
"Tutkimus muuttaa historiankirjoitusta." Vasemmalla kuva ruotsalaisesta 1300-luvun kirkosta, oikealla lasihelmiä Ravattulan Ristimäen haudasta.
Ravattulan kirkon lattian alta on kaivauksissa löytynyt monia erittäin harvinaisia 1100- ja 1200-luvun rahoja. Yksi löytyneistä rahoista on tähän mennessä julkaistu sekä suomeksi että ruotsiksi.
Suomenkielinen versio artikkelista on ilmestynyt Numismaattisessa Aikakauslehdessä 4/2018. Vastikään ruotsalaisessa Myntstudier-lehdessä ilmestynyt, yksityiskohdiltaan hieman päivitetty, ruotsinkielinen artikkeli ("Myntfynden från en tidigmedeltida kyrka vid byn Ravattula, S:t Karins sn, Egentliga Finland. En götaländsk penning från 1200-talets början som ett exempel") löytyy nyt myös netistä ja on sieltä kaikkien katsottavissa.
Artikkelissa on esitelty yksityiskohtaisesti kirkon rahojen mahdollisesti nuorin rahalöytö, 1200-luvun alkupuolen götanmaalainen penninki. Kyseessä on ensimmäinen tätä tyyppiä oleva götanmaalainen rahalöytö Suomesta. Ravattulan kirkon rahalöydöistä tehdään parhaillaan kokonaisvaltaista tutkimusta.
Koko lehti löytyy tästä linkistä ja mainittu artikkeli yksinään esimerkiksi täältä.
Myntstudier-lehdessä ilmestynyt artikkeli esittelee yksityiskohtaisesti yhden Ravattulan kirkon rahalöydöistä, götanmaalaisen penningin.
Ravattulan Ristimäen ympäristössä pari viikkoa sitten tehdyn maastokartoituksen yhteydessä löydettiin uusi, aiemmin tuntematon kuppikallio.
Kupit havaitsi arkeologi Sisko Jokisalo kirkonpaikan eteläpuolella olevalta pieneltä metsäsaarekkeelta, jossa on 1900-luvun aikana sijainnut lato. Kalliopaljastuma, josta kupit löytyivät, on pelto-ojan pohjoispuolella, paikalla sijainneen rakennuksen tukikiven vieressä. Kuppeja havaittiin kalliosta kaikkiaan neljä säännöllisessä muodostelmassa. Kupit ovat kaksi vierekkäin ja kaksi allekkain siten, että muodostuva kuvio muistuttaa nopan silmälukua neljä. Kuppien läpimitat ovat vaihtelevasti 50-60 mm ja syvyys pohjalta mitattuna 5-12 mm. Kuvion koko on noin 140 x 140 mm.
Nyt kylän alueelta tunnetaan yhteensä peräti seitsemän varmaa kuppikalliota tai -kiveä ja yksi epävarma kuppikivi.
Ps. Jos olette aikeissa käydä katsomassa omatoimisesti kuppikalliota, varokaa erityisesti läheisyydessä asustelevaa kyykäärmettä sekä vaikeakulkuista maastoa!
Nyt löytyneessä kuppikalliossa on kaikkiaan neljä halkaisijaltaan 5-6 cm kokoista kuppia säännöllisessä muodostelmassa.
Kupit sijaitsevat pienellä kalliopaljastumalla aiemmin paikalla sijainneen ladon harvan kivijalan kiven vieressä. Kuppien sijainti kalliossa merkitty kuvaan.
Kuppikallio sijaitsee Aurajokeen viettävän peltoalueen keskellä olevalla metsäsaarekkella. Kuvassa kuppien paikkaa osoittamassa Sisko Jokisalo ja Siiri Tuomenoja.
Uusi kuppikallio havaittiin kuvan alalaidassa olevan viljelemättömän saarekkeen oikeasta alakulmasta. Taustalla oikealla erottuu osa Ravattulan kylämäestä. Kuvan keskivaiheilla oleva erillinen metsäsaareke on Ravattulan Ristimäki.
Ravattulan tutkimuksissa on viime aikoina tehty arkisto- ja aineistoselvitystä, muun muassa etsitty aluetta esittäviä vanhoja, 1900-luvulla otettuja valokuvia.
Kuvat palvelevat alueesta tehtävää kokonaisvaltaista tutkimusta, sillä niistä saadaan tietoa esimerkiksi puretuista rakennuksista ja aiemmasta maankäytöstä. Samalla pidetään kuitenkin mielessä myös tulevat julkaisut, joiden kautta tietoa saadaan jaettua yleisölle.
Faktatiedon lisäksi kuvat myös elävöittävät tutkittavaa historiaa. Niistä nähdään esimerkiksi millaista rakennusta vielä maan pinnalla näkyvä kivijalka on aikanaan kannatellut, millaisia erilaisia kattoratkaisuja pihapiirin rakennuksissa on ollut tai miten ihmiset ovat viettäneet aikaansa ympäristössä.
Kuvia on tähän mennessä metsästetty monista erilaisista lähteistä: museoista ja arkistoista, vanhoista lehdistä, kirjoista, seuroilta ja yhdistyksiltä... Kuvia on haettu myös Turun maakuntamuseon ja Museoviraston kuvakokoelmista, Suomen valokuvataiteen museosta, Ilmavoimamuseosta, Puolustusvoimien ja Åbo Akademin kuva-arkistoista sekä Arjen historia -kokoelmasta. Jotkin aineistot löytyvät verkosta, esimerkiksi Flickr:istä tai Finnasta, joitakin pitää käydä katsomassa paikan päällä arkistoissa tai tilata erikseen nähtäväksi.
Esimerkiksi Satakunnan museo ja Svenska litteratursällskapet i Finland ovat laittaneet verkkoon tunnistamattomia kuviaan ja toivovat niistä lisätietoa yleisöltä. Myös tällaiset lähteet on hyvä käydä läpi varmuuden vuoksi, vaikka työ usein muistuttaakin neulan etsimistä heinäsuovasta ilman magneettia.
Myös yksityisten ihmisten kuvia löytyy verkosta, mm. Facebook-ryhmistä tai Albumit auki -sivustolta. Näitä vanhojen sukualbumien kuvia toivotaan löytyvän vielä lisää. Kuva saattaa tuntua omistajastaan moneen kertaan nähdyltä ja vaatimattomalta, mutta tutkijalle se voi olla hieno löytö ja arvokasta lähdeaineistoa.
Eriaikaiset sanomalehdet ovat vielä suurelta osin kahlaamatta läpi. Erityisen mielenkiintoista olisi löytää aineistoa 1960-luvun suunnitelmasta rakentaa Ravattulaan, tuolloin uuden ohikulkutien varteen, kaupankäynnin, asutuksen ja teollisuustoiminnan keskus. Toistaiseksi tällaisesta suunnitelmasta on kuultu vain huhuja, sillä mitään konkreettisia aineistoja ei vielä ole tullut vastaan. Ravattulan kirkkokin olisi todennäköisesti jäänyt löytymättä, jos puoli vuosisataa sitten alue olisi rakennettu Turun lähiöksi...
Kuva: Turun museokeskuksen kuva-arkistossa on jonkin verran Ravattulaa käsittelevää kuva-aineistoa. Kuvassa Sisko Jokisalo tarkastelee rakennusinventoinnissa otettuja diakuvia.
Teksti Sisko Jokisalo
Ravattulan Ristimäen historiallisen kuva-aineiston haku ja tutkimus liittyy Alfred Kordelinin rahaston rahoittamaan 'Yksilö, yhteisö ja yhteiskunta varhaishistoriassa: Ravattulan Ristimäen kirkko ja Suomen kristillistyminen' -hankkeeseen.
Käynnissä olevassa tutkimushankkeessa tarkastellaan monen muun asian ohella myös Ravattulan alueen pitkän aikavälin muutoksia niin kylän maankäytössä, kulkuväylissä, rakennuskannassa, väestössä kuin elinkeinoissakin. Tätä tietoa voidaan viimeisen sadan vuoden ajalta koota myös valokuvista. Kuva-aineiston kokoamisessa kaivataankin nyt yksityishenkilöiden apua!
Valokuvien avulla pystytään kokoamaan tietoa esimerkiksi kasvillisuudesta, viljelytekniikoista ja talousrakennuksista, ylipäänsä yksityiskohdista, jotka eivät erotu vaikkapa aluetta kuvaavissa kartoissa. Kuvissa voi myös olla yksityiskohtia kylän rakennuksista, kuvia kotieläimistä, työjuhdista, ajoneuvoista, kylässä vaikuttaneista henkilöistä, juhlatilaisuuksista jne. Haussa eivät siis ole pelkästään Ravattulaa tai Ravattulan Ristimäkeä käsittelevät yleiskuvat, vaan myös erilaiset kylän alueella otetut tilanne- ja yksityiskohtakuvat pitävät sisällään mielenkiintoista informaatiota. Kiinnostavia ovat myös kylän alueelta otetut viisto- ja ilmakuvat. Ajallisesti haetaan valokuvia, joita on otettu 1800-luvun lopulta 1980-luvun alkupuolelle asti.
Vanhin tiedossa oleva valokuva, jossa Ravattulakin erottuu, löytyy I. K. Inhan vuonna 1899 ottamana Suomen valokuvataiteen museon kokoelmasta. Aineistoa on tähän mennessä haettu keskeisistä kuva-arkistoista (mm. Museovirasto, Turun museokeskus), mutta kokoelmien ulkopuolelta, niin yksityisten henkilöiden kotialbumeista kuin pienempien toimijoiden arkistoimanakin, löytyy todennäköisesti vielä runsaasti mielenkiintoista kuvamateriaalia.
Ravattulasta otettuja vanhoja valokuvia löytyy myös painettuna eri kirjoista ja lehdistä. Yleisimmät julkaisut, kuten aluetta käsittelevät historiateokset, on tätä varten käyty jo läpi, mutta kuvia saattaa löytyä myös muista kirjoista (esimerkiksi alla oleva 1930-luvun kuva Suomen maatilat -kirjasarjasta). Vinkkejä näistä harvinaisemmissa julkaisuissa olevista kuvista otetaan myös vastaan.
Valokuvien lisäksi kiinnostavat myös kuviin ja kuvanottotilanteisiin liittyvät tarinat ja taustat, kuten myös kuvan ottajankin tiedot (mikäli tiedossa). Myös muita muistoja ja muistikuvia Ravattulasta (ilman valokuviakin) otetaan mielellään vastaan! Kuvat voidaan tarvittaessa skannata ja ne talletetaan tutkimushankkeen omaan arkistoon. Kuvien ja tarinoiden mahdollisesta julkaisemisesta esimerkiksi tulevissa julkaisuissa sovitaan aina tapauskohtaisesti.
Tätä etsintäkuulutusta saa mielellään jakaa myös eteenpäin!
Yhteydenotot sähköpostitse: ravattula[at]smtt.fi
Kuva: "Kaarina. Ravattula" (Suomen maatilat III, WSOY, 1932). Vasemmalta lähtien (Kuralan) Ristimäen koulu, Turun tuomiokirkon torni, Ravattulan Ristimäki (metsäsaareke) ja Ravattulan kylämäki, etualalla uomassa kulkee Aurajoki. Kuva otettu nykyisen Turun kehätien liittymän kohdalta läheltä Ravattulan kauppakeskusta.
Ravattulan Ristimäen haudasta 41/2016 ollaan valmistamassa tieteelliseen tutkimusaineistoon perustuvaa yksityiskohtaista rekonstruktiota, muinaispukua. Tässä vaiheessa haudan viimeisetkin maapaakut on saatu laboratiivisesti kaivettua. Kaikki säilyneet kangastilkut ovat vihdoinkin siis esillä ja tutkijoiden käsiteltävinä.
Kiinnostava havainto tehtiin haudasta talteen otetusta villamytystä, todennäköisestä esiliinan kappaleesta. Säilyneen palan kulmasta havaittiin noin 12 mm kokoinen, säännöllisen pyöreä reikä. Reiän alkuperä oli arvoitus tähän päivään asti.
Villatekstiiliä Ravattulan Ristimäen haudasta 41/2016. Huomaa oikeassa yläkulmassa nuolen osoittama pyöreä reikä.
Lähikuva reiän kohdasta. Tarkasti katsottuna reunoissa erottuu mikroskooppisia palojälkiä.
Kankaan alta, reiän kohdalta, löytyi laboratoriotutkimuksissa metalliesine, jonka koko oli noin 23 x 12 x 12 mm ja paino 12,06 grammaa. Esine oli kauttaaltaan ruosteen peitossa, joten ennen alustavia konservointitoimenpiteitä ja röntgenkuvausta sitä ei kyetty tunnistamaan. Raudan lisäksi esineessä näytti olevan myös jalompaa metallia oleva ydin.
Tekstiilin alta löytynyt metalliesine ennen konservointia.
Läpivalaisun perusteella pitkänomainen jalometalliesine voidaan tulkita ammustarvikkeeksi, luodiksi. Luoti on ilmeisesti, vaatteen säännöllisestä pyöreästä reiästä johtuen, ammuttu lähietäisyydeltä vainajan (tekohetkellä vielä elossa) 41/2016 kylkeen. Kyseessä saattaisi olla esimerkiksi kokovaippaluoti, jollainen tekee osuessaan iskukohtaan siistin reiän. Mikroskoopilla tarkasteltaessa tekstiilikuiduissa erottuu jopa aseen suuliekistä syntyneitä palojälkiä. Esiliinan lävistänyt luoti on uponnut uhriin kuolettavasti jääden kudosten sisälle.
Löytö läpivalaistuna.
Nyt, vuosisatoja tapahtunutta myöhemmin, voidaan tämä murhenäytelmä saattaa vihdoinkin yleiseen tietoisuuteen. Tapahtumaketjun syitä voidaan vain arvailla, mutta haudan täytemaasta löytyneiden ruukunsirpaleiden perusteella lähinnä pikaistuksissa tehtyä tappoa lienee edeltänyt jonkinlainen tappelu. Tekstiiliin ja luotiin voi käydä tutustumassa henkilökohtaisesti vain tänään 1.4. Löydöt on asetettu esille Turun tuomiokirkon kellotorniin, ylimpään kerrokseen, näytöt 15 minuutin välein (omat kuulosuojaimet mukaan!). Ei suositella heikkojalkaisille tai korkean paikan kammosta kärsiville.
Viime syksynä Ravattulan Ristimäen ympäristössä järjestettiin arkeologian inventointikurssi. Tutkimusalueiksi valittiin alueita, joita ei tähän mennessä ollut kovinkaan järjestelmällisesti vielä tutkittu. Tehokkaimmin ehdittiin käymään läpi nykyistä Ravattulan kylämäkeä sekä Kehätien (aik. Ohikulkutien) pohjoispuolella sijaitsevaa (Ravattulan) Linnavuorta.
Vastuullisesti toimivat metallinilmaisinharrastajat olivat aiemmin saman vuoden aikana löytäneet Linnavuoren alueelta mm. ristiretkiaikaisen rannerenkaan katkelman sekä muita esineitä, kuten mahdollisen panssarinuolenkärjen. Mieliä kutkuttavasta paikannimestä huolimatta paikalta ei koskaan ole todettu muinaislinnaa, vaan kyse on laajasta metsäalueesta, jossa paikoitellen on jyrkkiäkin kalliopaljastumia. Nyt aluetta käytiin läpi sekä silmämääräisesti, maaperäkairalla että metallinilmaisimilla. Etenkin mäen etelälaidalle, loivasti Aurajoen suuntaan viettävään hiekkapohjaiseen metsikköön, kaivettiin runsaasti koekuoppia sekä näitä pienempiä koepistoja.
Yksittäiset esinehavainnot alueelta jäivät vähäisiksi, mutta Linnavuoren lounaisnurkasta, nykyisen peltoalueen läheltä, saatiin koekuopasta esiin kiinteä rakenne, liesikiveys. Kiveystä ei kaivettu pois, vaan se otettiin esille ainoastaan pintaosistaan. Mittaamisen ja dokumentoinnin jälkeen rakenne peitettiin harsokankaalla ja maalla. Tulevaisuudessa kiveys voidaan tutkia kokonaisuudessaan, mikäli tarvetta tällaiseen on.
Rakenne tulkittiin kuoppaan tehdyksi liesikiveykseksi. Tällaiset yksinkertaiset kuoppaliedet ovat tyypillisiä lähes kaikille esihistorian aikakausille aina keskiajalle asti. Mitään ajoittavia esinelöytöjä ei lieden pintaosista kaivettaessa löytynyt, joten rakenteen käyttöaika jäi verrattaen epäselväksi. Kiveyksen keskeltä saatiin kuitenkin talteen jonkin verran hiiltä, josta voitaisiin teettää radiohiiliajoitus.
Vastikään saadun ajoitustuloksen perusteella kuoppaliesi ajoittuu 400-luvulle, eli suomalaisessa periodijaossa lähinnä kansainvaellusaikaan. Pieni todennäköisyys on, että liedessä poltettu puu ajoittuisi myös 500-luvun alkuun. Lieden ajoitus tukee ajatusta Ravattulan kylän alueen asutusjatkuvuudesta ehkä jo ajanlaskun vaihteen tienoilta näihin päiviin asti. Ihmistoiminta on ulottunut laajalti nykyisen kylän ympäristöön.
Ravattulan Linnavuorelta löytynyt kuoppaliesi esiin kaivettuna lokakuussa 2018. Rakenne ajoittuu todennäköisesti 400-luvulle.
Ristimäen tutkimuksia tukevan Suomen muinaistutkimuksen tuki ry:n kevään yleisötilaisuus järjestetään tiistaina 26.3. kello 18.00 alkaen Turun yliopiston Geotalossa luentosalissa 111 (1. krs. os. Akatemiankatu 1, Turku. Huom. ulko-ovi on auki vain 17:45–18:00 välisen ajan).
Tilaisuuden esitelmät käsittelevät ainutlaatuiseen Ravattulan Ristimäen hautaan 41/2016 perustuvan muinaispukuhankkeen uusia kuulumisia. Illan aikana kuullaan mm. erilaisista tekstiiliaiheisista kokeiluista ja koevärjäyksistä sekä Ahvenanmaanlampaasta lampurin silmin. Lisäksi esitellään tutkimuksissa saatuja tietoja puvun yksityiskohdista, kuten mekon saumoista. Aivan uutena tietona kerrotaan langoista tehtyjen värianalyysien tuloksista. Aiheista puhumassa mm. Sue Salminen, Hanna-Leena Juhola, Jaana Riikonen, Janita Palomäki ja Annina Rokka. Tervetuloa!
Lataa illan ohjelma tästä pdf-muodossa.
Kevään esitelmätilaisuudessa kuullaan Ravattulan muinaispukuhankkeen kuulumisia. Kuvassa haudasta 1/2011 löytyneitä ohimokoristeita.
Ravattulan Ristimäen vuosien 2014-2017 arkeologisesta yleisötyöstä kertova artikkeli 'Muinaisjäännöskävelyltä kaivauksille ja nettisivuilta näyttelyyn. Ravattulan Ristimäen arkeologiset tutkimukset yleisötyön kohteena' on ilmestynyt teoksessa Pitkin poikin Aurajokea. Turun museokeskuksen raportteja 23.
Artikkeli on luettavissa esimerkiksi tästä linkistä.
Edesmenneen arkeologi Kaisa Lehtosen muistolle omistetussa julkaisussa on runsaasti myös muuta uutta ja tuoretta arkeologista tutkimustietoa Aurajoen varrelta. Lisätietoja ja linkki koko kirjaan löytyy täältä.
Ristimäen yleisötyöstä kertova artikkeli on vapaasti luettavissa.
Ristimäen metalliesinelöytöjä konservoidaan täyttä häkää Turun museokeskuksen konservointiyksikön tiloissa yhteistyössä sekä keskuksen omien konservaattorien voimin että ostopalveluna Arkebuusi osk:n kautta.
Etenkin rautapitoiset esineet ovat tutkimukselle usein ongelmallisia, sillä esimerkiksi kaivaustilanteessa moni metalliesine saattaa paksusta ruostekerroksesta johtuen jäädä tunnistamatta. Vielä konservointitoimenpiteiden yhteydessä voi löytöaineistosta siis tulla myös yllätyksiä vastaan.
Vuoden 2016 yleisökaivausten yhteydessä tutkimusalueelta 9 löytyi noin kuuden cm pituinen, päähän kapeneva ruostunut rautaesine. Esine ei ollut löydettäessä kovinkaan syvällä, vaan se tuli esiin pintamaan poiston jälkeisestä ensimmäisestä kaivauskerroksesta. Matalalta löytyneet esineet osoittautuvat usein moderneiksi esineenkatkelmiksi tai viime vuosisadoilla käytetyiksi rautanauloiksi. Myös tällaiset - tai tällaisiksi epäillyt esineet - on Ravattulan Ristimäen kaivauksilla otettu talteen. Periaatteena on ollut dokumentoida ja tallettaa kaikki mahdolliset ihmisen jälkeensä jättämä merkit mäkialueella, jotta lopulta saisimme mahdollisimman kattavan kokonaiskuvan Ristimäen menneisyydestä.
Rautaesinettä kaivetaan varovasti esiin puutikulla vuoden 2016 yleisökaivausten yhteydessä.
Ruostunut pitkänomainen rautaesine löytöpaikallaan koeojassa.
Tarkemmin tunnistamaton löytö päätyi muine tietoineen löytöpussiin yleisnimityksellä 'metalliesine'.
Kaikki konservointiin menevät löydöt kuvataan vielä ennen toimenpiteitä.
Esinettä ei siis tarkemmin tunnistettu maastossa, eikä vielä myöhemmin röntgenkuvastakaan. Vasta mikrohiekkapuhaltamalla tehty mekaaninen puhdistus tämän vuoden alussa paljasti kyseisen 'rautaklöntin' salat: kyse on keihäänkärjen kappaleesta! Esine on katkennut sekä kärjestä että lehdestä, mutta sen terävien reunojen ja rombimaisen eli vinoneliömäisen poikkileikkauksensa ansiosta esine on varsin yksiselitteisesti tulkittavissa lähinnä ristiretkiaikaisen keihäänkärjen kappaleeksi.
Ristimäeltä löytynyt keihäänkärjen katkelma konservaattori Anu Kinnusen käsissä.
Havainto on sikäli merkittävä, että tätä ennen Ravattulan Ristimäeltä on löytynyt vain yksi ainoa keihäänkärki. Koska kyse on katkelmasta, herättää löytö lukuisia uusia kysymyksiä. Onko se alun perin hautalöytö, mutta joutunut maan pinnalle esimerkiksi uutta hautaa vanhan kohdalle kaivettaessa? Missä on loput kärjestä? Vai olisiko tämä keihäänkärjen terän katkelma voinut toimia esimerkiksi ruumisarkun naulan korvikkeena?
Ristimäen parhaiten säilyneestä haudasta 20/2016 on maapaakkujen laboratoriokaivausten yhteydessä löytynyt runsaasti pääkallon luita vainajan päähineen kohdalta. Vaikka jo luun säilymistä voidaan pitää Suomen - ja etenkin Ristimäen - maaperässä suhteellisen poikkeuksellisena, suurin yllätys odotti kallonluiden keskellä...
Kallon kohdalta löytyi orgaanista kudosta, joka on siis säilynyt pronssihomeen suojaamana kallonluiden fragmenttien alla. Tätä noin 5 x 4 x 2 cm kokoista löydöstä on nyt alkanut tutkimaan Uppsalan yliopiston analyyttisen kemian ja neurokemian professori Jonas Bergquist työryhmineen. Näytepala kuivuneesta kudoksesta otettiin viime perjantaina Turussa. Onko kyse aivojen säilyneestä osasta vai kenties jostakin kasvaimesta? Jälkimmäisen toteutuessa jopa vainajan kuolinsyy saattaisi olla mahdollista päätellä.
Uppsalan yliopiston analyyttisen kemian ja neurokemian professori Jonas Bergquist tarkastelee Ristimäen näytettä.
Haudasta 20/2016 on säilynyt myös runsaasti pääkallon luita fragmentteina.
Ravattulan Ristimäen kaivauksissa esiin kaivettua huomattavaa löytöaineistoa on vuosittain tarjottu arkeologian (ja myös muiden alojen) opiskelijoille opinnäytetöiden aiheiksi. Aineisto on ainutlaatuisuudessaan haastavaa, mutta lopulta sitäkin palkitsevampaa. Viime vuonna Turun yliopiston arkeologian oppiaineeseen valmistui Veronika Paschenkon kandidaatintutkielmaa vastaava proseminaarityö, joka nyt päivitettynä on luettavissa myös netin kautta.
Työssä tarkastellaan Ravattulan Ristimäen ruumiskalmistosta vuosien 2010–2016 aikana löydettyjä pronssispiraalilöytöjä osana ristiretkiaikaista vaatetusta. Pronssispiraalit olivat rautakaudella tyypillinen itämerensuomalainen koristetyyppi muun muassa viitoissa, esiliinoissa ja päähineissä. Tavoitteena on rekonstruoida Ristimäen spiraalikoristeita vertaillen haudoista otettuja röntgenkuvia ja Suomen muita spiraalilöytöjä keskenään.
Työssä myös kerrotaan spiraalikoristeiden valmistustavasta ja levinneisyydestä, sekä pohditaan tyylieroja ja käyttötapoja naisten viitoissa ja ohimoriipuksissa Ristimäen spiraalilöytöjen perusteella.
Veronika aikoo jatkaa pro gradu -työssään pronssispiraalien parissa, ja hän on mukana myös Ravattulan muinaispukuprojektissa.
Opinnäytetyöhön voi käydä tutustumassa tästä linkistä.
Röntgenkuvien perusteella piirretyt pronssispiraaliapplikaatiot haudan 37/2016 viitan reunasta. Kuva V. Paschenko.
Tämän vuoden ensimmäisinä päivinä voidaan suurelle yleisölle vihdoinkin paljastaa pitkään vaiettu julkinen salaisuus: Ravattulan Ristimäen ruumiskalmiston löytöaineiston pohjalta ryhdytään toteuttamaan tieteellistä ennallistusta, muinaispukua. Tietoja ja virallinen tiedote tästä julkaisiin jo syysseminaarin yhteydessä marraskuun lopulla, mutta puku alustavine yksityiskohtineen jäi etenkin blogin lukijoille tuolloin paljastetun Ravattulan muinaiskorun varjoon.
Ravattulan Ristimäki on tunnettu Suomen vanhimpana kirkonpaikkana, mutta mäenkumpareella on myös laaja, useita satoja hautoja käsittävä ruumiskalmisto ja kirkkomaa. Turun yliopiston arkeologian oppiaine on arkeologi Juha Ruohosen johdolla tutkinut kalmistosta vuosina 2010–2016 noin 60 hautaa, joista toistakymmentä oli sellaisia, joissa oli säilynyt vainajan vaatetuksen jäännöksiä. Nämä kaikki ovat naisten hautoja. Monessa haudassa tekstiilien jäänteet, vaatteiden spiraalikoristeet ja kiinnittiminä olleet soljet ovat samankaltaisia kuin mitä tunnetaan entuudestaan muista Varsinais-Suomen myöhäisrautakautisista kalmistoista. Tästä poikkeuksena hauta 41/2016.
Kirkon vierestä vuonna 2016 löytynyt hauta on kuulunut 160–165 cm pitkälle naiselle, joka oli haudattu luultavasti vuoden 1200 vaiheilla lauta-arkussa käsivarret vyötärölle taivutettuina. Haudassa on säilynyt harvinaisen suuria kankaankappaleita, jotka kaikki ovat villatoimikasta. Vainajan asuun on kuulunut vain yksi pienikokoinen hopeinen hevosenkenkäsolki, mutta useissa vaatekappaleissa on pronssispiraalikoristelua. Parhaiten säilyneet tekstiilit ovat kangasta, jonka pieni kukonaskelmainen kuvio muodostuu kahden erivärisen tai -sävyisen loimi- ja kudelangan vuorottelusta. Tästä kankaasta on ommeltu useasta kaistaleesta koottu, mekoksi nimetty vaate. Vaatteen yläosan jäänteet ovat erittäin huonosti säilyneet, eikä esimerkiksi hihoja ole säilynyt lainkaan. Vaate on vyötetty kuviollisella lautanauhalla. Villamekon alla pidettäväksi tehdään pellavapaita, vaikka juuri tässä haudassa ei siitä olekaan säilynyt jälkiä. Monesta muusta Ristimäen naisenhaudasta on kuitenkin löytynyt hienon pellavakankaan pieniä palasia, eräästä haudasta paidan päärmätty hihansuu.
Haudassa 41/2016 villamekon päälle oli puettu esiliina, jonka kulmissa on viuhkamaiset pronssispiraalikoristeet ja jonka reunoja kiertää spiraaliputkijono. Myös vainajan kaulan vaiheilta löytyi spiraalikoristeita, jotka on pujotettu kapeisiin nauhoihin. Nämä ovat luultavasti pään koristeita. Sääriä verhosivat vanutetusta kankaasta ommellut sukat, jotka oli kiinnitetty polven alta kapealla kirjavalla lautanauhalla. Vainajalla on todennäköisesti ollut jalassaan nahkakengät, mutta niistä oli jäänyt vain maatunut jälki maahan. Ennen arkun kannen sulkemista vainaja oli peitetty tummansinisellä villaviitalla, jonka kullanvärisissä spiraalikoristeissa vaihtelevat erilaiset ristiaiheet. Rinnan kohdalta löytynyt hopeasolki on mahdollisesti ollut viitan solki.
Kyseinen kokonaisuus edustaa aiemmin tuntematonta rautakauden ja keskiajan välivaihetta. Puvun spiraalien kehystämässä esiliinassa näkyy vanha rautakautinen perinne ja ristiaihein koristellusta viitasta huokuu ristiretkiajan henki. Näihin yhdistyneenä on nyt ensimmäisen kerran tavattu samasta haudasta aivan uudenlaisia, selvästi keskiajan muotia edustavia elementtejä, kuten leveähelmainen, useasta kapeasta kaistaleesta ommeltu mekko ja kangassukat. Perinteiseen rautakautiseen tyyliin kuuluisivat vartalon ympäri kiedottu ja olkapäiltä soljilla kiinnitetty vaippahame ja säärten ympärille kiedotut pitkät, kapeat kangaskaitaleet, säärisiteet.
Muinaispuku syntyy tutkijoiden ja käsityöläisten yhteistyönä. Haudan aineistosta ryhdytään toteuttamaan tieteellistä ennallistusta, muinaispukua. Ravattulan puku -projektiin osallistuu monia tutkijoita ja käsityöläisiä, kukin oman erikoisalansa asiantuntijana. Hauta-aineiston arkeologisen tutkimuksen on tehnyt arkeologi Jaana Riikonen Turun museokeskuksen konservointilaboratoriossa. Tekstiilitutkija-arkeologi Heini Kirjavainen on tehnyt tekstiilien kuitututkimuksen, jonka perusteella on jo aloitettu mallilankojen kehruu. Puku tullaan valmistamaan Ahvenanmaanlampaan villasta, joka parhaiten vastaa alkuperäisten tekstiilien villalaatua. Vaatekappaleiden väreistä voidaan toistaiseksi kertoa vain viitteellisesti, koska tähänastiset havainnot perustuvat ainoastaan mikroskooppitutkimuksiin. Odotettavissa on kuitenkin tietoa myös värjäykseen käytetyistä kasveista, sillä kaikista tekstiileistä on lähetetty näytteitä värianalyysiin belgialaiseen tutkimuslaboratorioon.
Pukuhanke on pitkäkestoinen ja vaatii monen asiantuntijan osaamista. Pukuhanketta johtaa tästä eteenpäin tekstiili- ja muinaistekniikan artesaani Sue Salminen osana Rasekossa suoritettavaa käsityömestarin tutkintoaan. Jos hanke etenee suunnitelmien mukaisesti, Ravattulan puku on valmis vuoden 2020 alkupuolella. Uuden muinaispuvun valmistamista tukee Suomen muinaistutkimuksen tuki ry keräämällä varoja muun muassa Ravattulan riipusta myymällä. Hanke liittyy osana laajempaa Turun yliopiston arkeologian oppiaineen koordinoimaa Ravattulan Ristimäki -tutkimushanketta.
Suomessa on tehty vajaan sadan vuoden aikana seitsemän virallista muinaispukua, joiden pohjana ovat olleet sekä länsi- että itäsuomalaiset arkeologiset hautalöydöt. Myös epävirallisia pukurekonstruktioita on tehty, esimerkiksi Maarian Saramäen puku. Kaikki muinaispuvut ajoittuvat rautakauden lopulle viikinki- tai ristiretkiaikaan, 1000–1200-luvuille. Varsinais-Suomessa viikinkiajan muotia edustaa 1000-luvun alkuun ajoittuva Kaarinan puku, ristiretkiaikaa 1100-luvulle ajoittuvat Maskun ja Perniön puvut. Kahdeksas muinaispuku, Ravattulan puku, tulee tässä kokonaisuudessa edustamaan ristiretkiajan ja keskiajan aiemmin tuntematonta välivaihetta.
Tässä blogissa pyritään seuraamaan pukuhankkeen edistymistä tasaisin väliajoin.
Teksti Jaana Riikonen & Juha Ruohonen.
Yksi kookkaimmista Ravattulassa säilyneistä villatekstiilikokonaisuuksista kuuluu hautaan 44/2016.
Kuvassa villatoimikasta, mekkokangasta, jossa näkyy lankojen värieron aikaan saama kukonaskelmainen kuvio. Ravattulan Ristimäen haudasta 41/2016. Kuva Jaana Riikonen.
Kuvassa viitan reunaa, johon on ommeltu ristin muotoinen spiraalikoriste, tosin siitä puuttuu yksi sakara. Kuva Riikka Saarinen / Turun museokeskus.
Turun yliopiston virallinen tiedote: (klikkaa tiedote auki tästä).
Blogin seuraajille oikein hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2019!
Tämä vuosi kului tiiviisti Ristimäeltä aiempina vuosina saadun aineiston perustutkimuksen, yhteen kokoamisen ja raporttien laatimisen parissa. Vaikka varsinaisia kaivaustutkimuksia ei tehtykään, uusia löytöjä ja havaintoja saatiin inventointi- ja prospektointitutkimuksissa Ristimäen läheisiltä pelloilta ja Ravattulan kylän ympäristöstä.
Ensi vuosi näyttää myös työntäyteiseltä. Vuoden aikana on tarkoituksena tehdä valmiiksi kesken olevat tutkimusraportit, saattaa esineiden konservointi loppuun ja koota yhteen eri aineistoista saatavat tiedot. Myös erilaisten analyysien tuloksia on vielä tulossa vielä runsaasti ulkomaita myöten. Uusista osahankkeista mainittakoon erityisesti Ravattulan muinaispuvun edistäminen. Osa mielenkiintoisista tuloksista julkaistaan tai julkistetaan jo ensi vuoden aikana esitelmien yhteydessä ja erillisinä artikkeleina, mutta varsinaisesti aineistoa kootaan Ristimäki-julkaisua varten, jonka on tarkoitus ilmestyä myöhemmin.
Lauantaina 24.11. järjestetty Ravattulan Ristimäki -aiheinen syysseminaari 'Korusta kuituihin, hautapaasista hiuslaitteisiin'
(lue tilaisuuden ohjelma tästä pdf-muodossa) osoittautui odotetustikin yleisömenestykseksi. Luentosali oli tupaten täynnä, jopa niin että viimeisille tulijoille piti hakea tuoleja jopa kissojen ja koirien kanssa.
Syksyisen iltapäivän ohjelma oli hyvin monipuolinen. Tällä kertaa keskityttiin lähinnä Ravattulan Ristimäellä sijaitsevaan hautapaikkaan, eli Ravattulan kirkon ympärillä olleeseen kirkkomaahan, ja sieltä tutkittuihin ruumishautoihin. Hautatutkimus on hidasta ja pitkäjänteistä työtä, ja vaikka kaivaukset Ristimäellä päätettiin tältä erää jo marraskuun alussa vuonna 2016, viimeiset talteen otetut maapaakut saatiin laboratorio-olosuhteissa kaivettua vasta tämän vuoden alkusyksystä. Nyt massiivista tutkimusaineistoa päästään siis vasta kokoamaan yhteen ja tarkastelemaan myös kokonaisuutena.
Seminaarissa esitettiin muutamia Ristimäen aineistoon perustuvia, nyt alkavia tai jo käynnissä olevia tutkimuksia ja opinnäytetöiden aiheita, sekä katsausmaisia osatuloksia jo tutkituista kokonaisuuksista. Ravattulan Ristimäki -hankkeessa on haluttu esitellä kiinnostuneelle yleisölle tutkimustuloksia jo ennen tieteellisten julkaisujen tai opinnäytetöiden valmistumista, sillä näiden ilmestymiseen saattaa mennä vielä vuosi jos toinenkin. Koska osa esiteltävistä aiheista perustui vielä keskeneräisten hankkeiden tai työn alla olevien opinnäytetöiden alustaviin tuloksiin, asetettiin osalle esitelmiä kuvien julkaisukielto.
Lisäksi tilaisuudessa julkistettiin tässäkin blogissa jo esitetty Ravattulan Ristimäen nimikkokoru, 'Ravattulan riipus', ja muita tutkimushankkeeseen liittyviä kannatustuotteita, joiden myynnillä pienempiä osahankkeita pyritään viemään eteenpäin. Rahoitusta esimerkiksi tilaisuuden lopuksi julkistettuun projektiin tieteellisen muinaispukurekonstruktion ('Ravattulan puku') valmistamiseksi ei vielä ole saatu miltään taholta.
Alkusanojen jälkeen tutkimushankkeen johtaja, arkeologi Juha Ruohonen esitteli Ravattulan kirkosta ja kirkon vierestä löytyneet lähes identtiset vyönhelat ja niiden arkeologisen kontekstin. Tämä oli johdantoa seuraavaan aiheeseen, nimittäin Ravattula-aiheisen riipuskorun julkistamiseen. Riipuksen työvaiheita ja valmistamista sekä lopullista korua esitteli koruseppä Johanna Iso-Järvenpää Korupaja Vaskikäärmeestä Naantalista. Ensimmäisen session päätti pro gradu -työtä Ristimäen hautamerkeistä viimeistelevä Siiri Tuomenoja aiheella "Tässä lepää..." – Ristimäen hautamerkit osana varhaiskeskiaikaista hautakivitraditiota.
Noin puoli tuntia kestäneellä väliajalla yleisön oli mahdollista ostaa kahvia tai teetä sekä makeaa ja suolaista pikkupurtavaa. Tuolloin oli mahdollista myös keskustella korusepän kanssa sekä tutustua käytävälle asetettuun vitriiniin, jossa riipuksen esikuvat olivat esillä. Esille oli laitettu myös kivinen hautamerkki sekä rautakautisten esiliinojen ennallistuksia.
Iltapäivän toisen puoliskon aloitti tekstiiliarkeologi Jaana Riikonen aiheella Kullat kulmille ja nuttura niskaan – Mitä hautalöydöt kertovat päähineistä, pääkoristeista ja kampauksista? Esitelmän yhteydessä laadittiin myös 'kädestä pitäen' Ravattulan muinaiskampaus. Ravattulasta on nimittäin säilynyt Suomen toinen rautakaudelle ajoittuva kokonainen kampaus. Tällä kertaa Jaana sai myös puhua esitelmänsä loppuun asti ilman keskeytystä. Tämän jälkeen arkeologian oppiaineeseen kandidaatintutkielman laatinut Veronika Paschenko puhui Ravattulan Ristimäen ohimoriipusten ja viittojen spiraalikoristeista. Veronikan aikeissa on jatkaa graduun asti todennäköisesti ohimoriipusten parissa.
Monelle yleisön edustajalle se odotetuin aihe, Ravattulan muinaispukuhankkeen julkistaminen ja hankkeen esittely, oli sijoitettu tilaisuuden viimeiseksi esitelmäksi. Esitelmän piti haudan laboratoriossa tutkinut Jaana Riikonen. Suomen seuraava tieteelliseen dataan pohjautuva muinaispuku tulee perustumaan haudan 41/2016 löytöihin ja siinä on ainutlaatuisia elementtejä sekä rautakautisesta traditioista että keskiaikaisesta pukeutumisesta. Muinaispuku tuleekin korostamaan Ravattulan Ristimäen asemaa esihistoriallisen ja historiallisen ajanjaksojen välimaastossa. Sen esikuva ajoittuu vuoden 1200 tienoille. Muinaispuku valmistunee vuoden 2020 aikana.
Tilaisuuden esipuhe ja Ravattulan kirkosta löytyneet vyönhelat sekä niiden arkeologinen konteksti (arkeologi Juha Ruohonen) (kuva Anne-Mari Liira).
’Ravattulan riipuksen’ julkistaminen. Lähtökohtien, työvaiheiden ja lopullisen korun esittely (Johanna Iso-Järvenpää, Korupaja Vaskikäärme).
Sekä 'Ravattulan riipus' että sen esikuvat olivat tilaisuuden ajan esillä vitriinissä. Samalla pöydällä oli myös rautakautistyylinen esiliina.
'Ravattulan riipus' pääsi heti julkistamisensa jälkeen esille 'muinaisjäännöksen' kaulaan. Ravattulan kirkkoa esittävä kuva taustalla.
Tilaisuudessa oli myynnissä 'Ravattulan riipuksen' lisäksi arkeologiseen löytöön myös perustuva 'Juvan risti'.
"Tässä lepää..." – Ristimäen hautamerkit osana varhaiskeskiaikaista hautakivitraditiota (HuK Siiri Tuomenoja)
Yksi Ravattulan Ristimäen hautamerkeistä oli esillä käytävällä. Kiven vieressä toinen rautakautisen esiliinan ennallistus.
Tilaisuuden luentosali oli viimeistä paikkaa myöten täynnä. Seuraavalla kerralla täytyy harkita isomman (ja helpommin saavutettavan) tilan varaamista.
Kiinnostuneille oli tarjolla myös arkeologista kirjallisuutta ja kannatustuotteita...
...kuten Ravattulan Ristimäen haudasta löytyneen lautanauhan ennallistuksella koristeltuja joulupostimerkkejä tai lasihelmiaiheinen seinäkalenteri vuodelle 2019.
Toisen session aloitti esitelmä 'Kullat kulmille ja nuttura niskaan – Mitä hautalöydöt kertovat päähineistä, pääkoristeista ja kampauksista?' (arkeologi Jaana Riikonen)
Esitelmän yhteydessä laadittiin ensimmäistä kertaa yleisön nähtäville Ravattulan Ristimäen hautalöytöön perustuva rautakautinen muinaiskampaus. Hiusmallina Siiri Tuomenoja.
Ravattulan Ristimäen ohimoriipusten ja viittojen spiraalikoristeita esitteli Veronika Paschenko.
Lopuksi Ravattulan puku -hankkeen esitteli Jaana Riikonen. Muinaispuku tulee perustumaan haudan 41/2016 löytöihin ja se valmistunee vuonna 2020.
Ravattulan Ristimäen nimikkokoru 'Ravattulan riipus' julkistettiin lauantaina 24.11.2018 pidetyssä syysseminaarissa 'Korusta kuituihin, hautapaasista hiuslaitteisiin'
(klikkaa ohjelma auki tästä).
Kyse on Ravattulan kirkon alta ja sen vierestä löytyneen kahden, lähes identtisen helan mukaan tehdystä riipuskorusta. Löydön perustana olleet pronssiset helat ajoittuvat 1100-luvulle ja ovat todennäköisesti olleet paikallista valmistetta. Helassa on ristimäinen kolmilehdykkäkoristelu ja sen suorakaiteen muotoisessa kilvessä kohoreunan sisällä kaksiosainen spiraalikuvio. Pinnassa on lisäksi neljä pyöreää niitin paikkaa kuvaavaa kohokuviota, joista ainoastaan yksi on toiminut kiinnitykseen tarkoitettuna, esineen läpi lyötynä niittinä.
Korun koko on noin 30 x 20 mm ja sen paino noin 8 grammaa. Riipuksen on toimeksiannosta alkuperäisten pohjalta suunnitellut ja valmistanut naantalilainen Korupaja Vaskikäärme. Korusta on tehty pronssinen ja hopeinen versio. Ravattulan nimikkokorua voi hankkia Ravattulan Ristimäen tutkimuksia tukevan kannatusyhdistyksen (Suomen muinaistutkimuksen tuki ry) kautta. Korun tuotto käytetään kokonaisuudessaan Ristimäen tutkimusten kustannuksiin, mm. tulevan Ravattulan muinaispuvun valmistuskuluihin.
Pronssisen riipuksen hinta on 45 eur (nahkanyörillä) ja hopeisen 65 eur (nahkanyörillä); hopeinen riipus hopeaketjulla kustantaa 85 euroa. Postitse toimitettaviin lähetyksiin lisätään 5,20 eur.
Tilauksia ottaa vastaan yhdistyksen sihteeri sähköpostitse 'sihteeri[at]smtt.fi'. Tilaukset toimitetaan postitse ennakkomaksua vastaan (tilisiirron näkyessä yhdistyksen tilillä), tai korun voi myös noutaa käteismaksua vastaan Turusta Geotalosta erikseen sovittavana ajankohtana. Riipusta on myös myynnissä SMTT:n eri tilaisuuksissa ensi vuoden puolella.
Hopeinen 'Ravattulan riipus' hopeanyörillä.
Pronssinen 'Ravattulan riipus' mustalla nyörillä.
Hopeisen riipuksen takana lukee 'Ravattula' ja on tekijän tunnus sekä jalometallileima.
Alkuperäiset helat ovat lähes identtisiä toisiinsa nähden. Yksityiskohdissa on kuitenkin monia eroavaisuuksia. Löytöjä säilytetään Turun yliopiston arkeologian oppiaineen kokoelmissa.
Parin vuoden tauon jälkeen Ravattulan Ristimäen kannatusyhdistys
Suomen muinaistutkimuksen tuki ry teetti jälleen seinäkalentereita. Edellisestä kerrasta oppineena kalenterin koko on hieman pienempi, noin A4 (avattuna siis tuo x 2), ja painosmääräksi päätettiin vain 50 kappaletta.
Vuoden 2019 kalenterin nimenä on 'Joka kuu on helmikuu'. Kyseessä on Ravattulan Ristimäki-aiheinen seinäkalenteri, jonka kuvateema koostuu jokaisen kuukauden osalta, yllätys yllätys, Ristimäeltä arkeologisissa kaivauksissa löytyneistä lasihelmistä.
Seinäkalenteria myydään 24.11. pidettävässä seminaarissa 15 euron kappalehintaan. Kalenterin tuotto käytetään muiden Ristimäki-aiheisten kannatustuotteiden tavoin lyhentämättömänä Ristimäen tutkimusten edistämiseksi.
Mikäli kalenterit loppuvat kesken tai et pääse seminaaritilaisuuteen, voidaan kalenteri postittaa kotiin 19 euron kappalehintaan. Tilaukset marraskuun loppuun mennessä yhdistyksen sihteerille sähköpostitse 'sihteeri[at]smtt.fi'.
'Helmikuu' myös lokakuussa? Ote seinäkalenterista lokakuun 2019 kohdalta.
Painetut kartat alkavat yleistyä 1700-luvun lopulla ja varsinaisesti vasta 1800-luvun alkupuolella. Siviileille tarkoitutetut kartat olivat alkuun luonteeltaan lähinnä yleiskarttoja, kuvaten varsin laajoja alueita vielä jokseenkin suurpiirteisesti.
Tarkimmissakaan painetuissa kartoissa ei vielä 1800-luvun alussa yksityiskohdilla juhlittu. Blogissa esiteltävä karttaote on N. G. Wermingin vuonna 1808 julkaisemasta kartasta Belägenheten omkring Åbo stad, jonka on kaivertanut E. Åkerland. Turun kaupunkialue on siinä esitetty jokseenkin yksityiskohtaisesti, mutta Maarian, Liedon, Raision ja Kaarinan maaseutua kuvaamaan on riittänyt päätiet ja kylät hieman "sinne päin" aseteltuna. Kirkot, myllyt ja tiilitehtaat sieltä kuitenkin löytyvät. Vastaavia karttoja tehtiin samaan aikaan myös muiden suomalaisten kaupunkien ympäristöistä.
Ote kartasta Belägenheten omkring Åbo stad vuodelta 1808. Löydätkö siitä Ravattulan?
Vähä kerrassaan Ravattulan Ristimäen määrältään sangen massiivista ja laadultaan vaativaa löytöaineistoa saadaan julkaistavaan kuosiin.
Tänään ilmestyi postissa Suomen Numismaattisen Yhdistyksen uusin Numismaattinen Aikakauslehti (4/2018). Siinä on pääartikkelina Ravattulan kirkon lattian alta löytynyt götanmaalainen penninki 1200-luvun alusta. Raha on ensimmäinen laatuaan Suomesta, ja muutoinkin erittäin harvinainen: tunnettujen rahojen kokonaismäärä jää alle kymmeneen. Kokonaisesitys Ravattulan Ristimäeltä löytyneistä rahoista ilmestyy ensi vuoden puolella. Äärimmäisen harvinaiset rahat eivät jää tähän yhteen esimerkkiin.
Numismaattinen Aikakauslehti 4/2018. Kannessa Ravattulan kirkon lattian alta löytynyt harvinainen, todennäköisesti Götanmaalla 1200-luvun alkupuolella lyöty raha.
Kirkon kivijalan sisäpuolelle 2015 pystytetty puinen, valkoiseksi maalattu muistoristi tuhottiin ilkivaltaisesti vajaat kolmisen viikkoa sitten sitten. Alun perin tarkoituksena oli antaa torsoksi jääneen ristin jäännökset olla paikoillaan ensi kevääseen asti muistutuksena siihen kohdistuneesta järjettömästä ilkivallasta.
Koska kirkon kivijalka (sen ennallistus) ja risti ovat paikalle tulevien yleisin vierailu- ja kuvauskohde, olisi tuhottu risti kuitenkain antanut varsin negatiivisen kuvan paikan ylläpidosta ja hoidosta. Maakuntalehden julkaistua asiasta artikkelin perjantaina 12.10. (nettijuttu jo 11.10.) otti heti ilmestymispäivän aamuna Ristimäki-hankkeen johtajaan yhteyttä paimiolainen Juhani Särvä, joka lupautui teettämään korvauksetta uuden ristin entisen paikalle. Särvä oli käynyt heti aamulla ristin kohtalosta kertovan lehtijutun kanssa naapurinsa, metalliseppä Jouko Hörkön luona sopimassa uuden ristin valmistamisesta. Tämä oli ottanut haasteen heti vastaan.
Rististä haluttiin mahdollisimman paljon entisen kaltainen, mutta em. syistä johtuen aavistuksen kestävämpi. Tämän kirjoittaja valitsi valmistusmateriaaliksi 120 mm teräksisen, halkaisijaltaan neliömäisen putkipalkin, joka maalattaisiin valkoiseksi. Mittapiirustuksessa ristin kokonaiskorkeudeksi määriteltiin 250 cm ja sakaroiden pituudeksi noin 55 cm. Kiinnitysalustan suunnittelu aiheutti jonkin verran päänvaivaa, mutta asiaan löytyi riittävän tukeva ratkaisu pienen pähkäilyn jälkeen.
Uusi risti valmistui ennakoitua nopeammassa aikataulussa. Jo perjantaina 26.10. nostettiin vilpoisessa syyssäässä uusi risti paikoilleen aiemman paikalle. Ristin pystyttämisen meni alkuvalmisteluineen kaikkiaan vain noin tunti aikaa. Materiaalin vaihdoksesta huolimatta risti muistuttaa hyvin paljon vanhaa puista ristiä. Se on myös vain aavistuksen vanhaa kookkaampi. Toivotavasti tämä uusi muistoristi saisi olla pitkään paikoillaan osoittamassa Suomen vanhimman tunnetun kirkon paikkaa.
Taustalla uusi alustaan asetettava metalliristi, edustalla vanha rikottu puinen risti.
Jalustan asettamisen jälkeen risti nostetaan paikoilleen. Vasemmalta Pirkko Vihanto ja Juhani Särvä, ristissä kiinni seppä Jouko Hörkkö ja Jarkko Vihanto.
Risti asetettiin paikoilleen aiemman puisen ristin paikalle. Kallistumisen estämiseksi perustuksen ja pohjatöiden merkitystä ei voi väheksyä.
Risti on saatu tukevasti paikoilleen. Kuvassa ristin tekoon ja nostotyöhön osallistuneet Jouko Hörkkö, Jarkko Vihanto, Juhani Särvä ja Pirkko Vihanto. Suuret kiitokset teille kaikille!
Uusi risti paikoillaan Suomen vanhimman tunnetun kirkon paikalla.
Materiaalin vaihdoksesta huolimatta risti muistuttaa hyvin paljon vanhaa puista ristiä.
'Matka muinaiseen Suomeen' -julkaisun tekijät luovuttivat 15.10. tutkimushankkeelle Ravattulan Ristimäen kirkkoa esittävän taulun. Kuva löytyy julkaistuna kirjan (Matka muinaiseen Suomeen, Atena 2017) sivulta 47. Digitaalisen vedoksen signeerasi teoksen kuvittaja Elina Helkala.
Taulun luovutustilaisuudessa kirjan tekijät Elina Helkala ja Ilari Aalto.
Ravattulan Ristimäki tunnetaan Suomen vanhimpana tunnettuna kirkkona, mutta Koroinen tai Koroistenniemi taas vanhimpana tunnettuna piispanistuimen sijaintipaikkana. Piispanistuin siirrettiin Nousiaisista Räntämäkeen (Maariaan, nyk. Turkuun) vuonna 1229 tai pian tämän jälkeen. Nousiaisten piispanistuimen tarkemmasta paikasta ei ole tietoa.
Turun Historiallinen Yhdistus on 10.10.2018 julkistanut laajan (376 sivua) ja monitieteisen (yli 20 kirjoittajaa) teoksen "Koroinen - Suomen vanhin kirkollinen keskus" (Turun Historiallinen Arkisto 71). Koroisissa sijaitsi viimeistään 1230-luvulta aina 1300-luvun taitteeseen asti Suomen ensimmäinen kirkollinen keskus, tuomiokirkko ja piispallinen asunto. Sieltä käsin johdettiin maamme kristillistymistä ja kirkollisen hallinnon muovautumista 1200-luvun toiselta neljännekseltä lähtien. Teoksessa hahmotellaan laajan asiantuntijajoukon voimin etenkin Koroisten käyttöhistoriaa ennen kirkollisen hallinnon saapumista, piispanistuimen perustamista, alueen käytön muutoksia 1200-luvulta keskiajan loppuun sekä niemen käytön hiipumista ja myöhempää hyödyntämistä.
Teoksessa pyritään luomaan kuvaa Koroisten lisäksi myös laajemmin Suomen varhaishistoriasta, esihistoriallisen ja historiallisen ajan taitteesta sekä kristillisen kulttuurin vakiintumisesta.
Ristimäki-projektin antia Korois-julkaisuun on Juha Ruohosen artikkeli "Viimeisistä polttohautauksista ensimmäisiin kirkkoihin: Aura- ja Vähäjokilaaksojen kristillistyminen hautaustapojen ja kalmistojen perusteella", jossa esitetään mm. ajatus alueella sijainneista pienistä seutukirkoista ennen nykyisenkaltaisen tunnetun seurakuntaverkoston perustamista.
Kirjaa voi ostaa THY:n kautta sekä hyvin varustetuista kirjakaupoista ja verkkokaupoista.
Lue kirjasta lisää Turun Historiallisen Yhdistyksen sivuilta.
Koroinen. Suomen ensimmäinen kirkollinen keskus (Turun Historiallinen Arkisto 71).
Mikään ei näemmä ole kunnioituksen arvoista. Sain tänään ilmoituksen Ravattulan Ristimäen kirkon paikalla sijainneen puisen muistoristin tärvelemisestä. Paikalle tehdyssä tarkastuksessa kävi ilmi, että ristin poikkipuu oli katkaistu ja palaset heitelty metsikköön. Lisäksi ristin alustaa oli siirrelty niin, että jäljellä oleva pystypuu on vinossa.
Ristin tehtävänä oli osoittaa Ristimäelle saapuville jo hieman kauempaa Suomen vanhimman kirkon sijainti. Tarkemmin sanottuna risti oli pystytetty kirkkorakennuksen kaikkein keskeisimmälle paikalle, alttarin kohdalle. Tuhoutuneiden ja purettujen kirkkojen paikoille on perinteisesti pystytetty muistoristejä. Esimerkiksi Ylivieskassa vuonna 2016 palaneen kirkon säilyneistä hirsistä tehtiin risti, joka pystytettiin alttarin paikalle. Ristejä on pystytetty myös kaivauksissa löytyneiden kirkkojen paikoille, kuten Turun Koroisten piispankirkolle ja Ulvilan Liikistöön, vain pari esimerkkiä mainitakseni. Ristien pystytyksessä kyse on jo keskiaikaisesta traditiosta, johon koko Ristimäen nimi saattaa hyvinkin viitata.
Ravattulan Ristimäen kirkon muistomerkkinä toiminut risti sai olla rauhassa yllättävän pitkään, vuodesta 2015. Vaikka ristin rikkomisessa on todennäköisesti kyse vain nuorison voimannäytöstä, kertoo se ikävällä tavalla kunnioituksen ja arvostuksen puuttumisesta myös laajemmin. Uuden, aiempaa kestävämmän ristin pystytystä täytyykin nyt harkita vakavasti.
Näkymä tänään Ristimäeltä. Kirkon alttarin paikalle vuonna 2015 pystytetty muistoristi on rikottu.
Kevään 2018 aikana on yhdestä vuoden 2016 kaivauksissa maapaakkuina nostetusta haudasta otettu runsaasti maanäytteitä siitepölyanalyysejä varten. Tarkoituksena on selvittää mitä siitepölyjä ruumishaudasta voi löytyä.
Siitepölyhiukkasen seinä muodostuu sporopolleninistä, mikä on erittäin kovaa ja kestävää ainetta. Suotuisissa olosuhteissa siitepölyhiukkaset voivat säilyä tuhansia vuosia. Maaperästä löytyvät siitepölyt voivat kertoa meille millaista alueen kasvillisuus on ollut aiemmin tai siitä miten menneiden aikojen ihmiset ovat käyttäneet kasveja. Nyt tarkoituksena on pyrkiä selvittämään mitä siitepölyt voivat kertoa meille menneiden aikojen haudoista ja hautaustavoista.
Maanäytteitä otettiin eri puolilta hautaa tutkimusta varten. Näytteistä poistettiin kemiallisesti liuottamalla epäorgaaninen sekä ylimääräinen orgaaninen aines siten, että jäljelle jäivät pelkät siitepölyt. Eri lajien siitepölyhiukkasten muoto, koko ja pintarakenne vaihtelevat, mikä mahdollistaa niiden erottamisen toisistaan. Siitepölyjen tunnistaminen tapahtuu mikroskoopin avulla. Kesän aikana näytteistä löytyneet siitepölyt on määritetty ja nyt kuluvan syksyn aikana vuorossa on tulosten tulkinta.
Näyteet otettiin maapaakuista koeputkeen siitepölyanalyysiä varten. Kuva Jaana Riikonen.
Siitepölyt eristettiin maanäytteistä laboratoriossa. Kuva Sanna Pätsi.
Asterikasvin punaiseksi värjätty piikikäs siitepöly. Kuva Sanna Pätsi.
Teksti Sanna Pätsi. Kirjoittaja tekee aiheesta pro gradu -työtä biologian oppiaineeseen Turun yliopistossa.
Lauantaina 15.9. järjestettyyn "Kupilta kupille" -kävelyyn Ravattulassa ja Halisissa osallistui reilu parikymmentä kiinnostunutta. Noin 5 km kävelyn aikana ennakko-odotuksista huolimatta sää suosi, lyhyt rankkasade osui kohdalle vasta kierroksen päätyttyä.
Kävelyn aikana vierailtiin neljällä kuppikivellä tai -kalliolla: Wiltsunkivellä, Uotilan kuppikalliolla, Halisten uhrikalliolla sekä Häämäen kuppikivellä. Tieltä katsottiin lisäksi Mattilan kuppikiviä 1 ja 2 ja Suutelan kuppikivien aluetta Kehätien takana.
Toinen vierailtava kohde oli Uotilan kuppikallio.
Matkalla Halisten uhrikalliolle. Taustalla Häämäki, jossa myös on kuppikivi.
Halisten uhrikallion kuppikiveystä.
Sammaleen alta pajastettua kuppiryhmää. Parijonossa kulkevat kupit ovat tyypillinen ilmiö Aurajokilaakson uhrikiville.
Häämäen kuppikivelle oli joku jättänyt pienen uhrinkin.
Mattilan kuppikivi pellon keskellä Ravattulan Ristimäeltä katsottuna. Tämän jälkeen alkoikin sitten lyhyt mutta sitäkin intensiivisempi rankkasade. Liian vähän lepytysuhreja kiville?
Niissä Ristimäen haudoissa, joissa on säilynyt tekstiiliä, tavataan usein myös spiraalikoristeisen villavaipan jäännöksiä. Erittäin ohueksi vedetystä pronssilangasta valmistetut pikkuspiraalit ovat joskus niin hauraita, että koristeet häviävät pölynä ilmaan, kun niitä puhdistetaan maan ja tekstiilin seasta esiin. Koristekuviot saadaan kuitenkin piirrettyä talteen röntgenkuvista, jotka on otettu ennen maapaakkujen avaamista. Kuvat ovat monesti osoittautuneet korvaamattoman tärkeiksi dokumenteiksi hautojen heikosti säilyneestä sisällöstä.
Röntgenkuvassa on hevosenkenkäsolki ja viitan päädyn hapsuihin punottua spiraalikoristelua haudasta 20/2016. Kuva Riikka Saarinen.
Haudan 37/2016 keskivaiheilla oli arkun reunassa säilynyt spiraalikoristeista viittaa poikkeuksellisen hyvin. Yleensä arkeologit harmittelevat juuria, jotka tunkeutuvat joka paikkaan, mutta tässä löytötason alla kasvanut tiheä juuristo tuki hyvin haudanosaa, kun se nostettiin maasta myöhempää tutkimusta varten. Tekstiiliä ja spiraalikoristeita suojasi sekä niiden alla että päällä arkkupuu, ja löytötason päälle oli myös uuttunut ohut, erittäin hienon saven kerros.
Saven alta puhdistettiin esiin kolme spiraalikoristetta, jotka on ommeltu toimikassidoksella kudotun villakankaan pitkälle sivulle. Kankaan reunassa on ontelomainen putkihulpio, jonka syrjään on ommeltu pyöreäksi kudottu lautanauha. Viittakangas näyttää mikroskoopilla katsottuna siniseltä, lautanauhan loimi siniseltä ja kude punaiselta.
Haudan 37/2016 villavaippaa koristavat kankaan reunaan ommellut spiraalikoristeet ja pyöreä lautanauha.
Teksti Jaana Riikonen
Ravattulan Ristimäellä järjestettiin kesäisenä lauantaina 18.8. hoitotalkoot, jonka yhteydessä muun muassa kirkon paikalle johtavat polut kunnostettiin, kirkon ympäristöä siistittiin ja läheisen rautakautisen polttokalmiston reunalta kerättiin pois siellä vuosikymmeniä maanneita metalliromuja.
Päivän työskentely alkoi pohjustamalla kirkolle vievien vakiintuneiden polkujen paikat rakennusharsolla ja tuomalla päälle reilu kuorma katekuoriketta. Apua saatiin kyläläisiltä, joista nuorimmaisistakin oli suurta hyötyä kuorikkeen kuljettamisesta polkujen tamppaamiseen. Kirkon läheisyydestä myös kaadettiin pitkiksi jääneitä kantoja sekä niitettiin paikoilleen rekonstruoidun kivijalan ympäristö.
Läheistä polttokalmistoa, matalaa röykkiöaluetta, siistittiin hieman raskaammalla kädellä. Pieneltä metsäsaarekkeelta kaadettin muutamia puita, raivattiin vesaikkoa sekä nostettiin yhteen kasaan pois vietäväksi maassa vuosikymmenet lojuneet peltikaton rippeet.
Osallistujia oli kaikkiaan toistakymmentä henkilöä ja kaikille riitti kahvia/teetä ja pullaa. Kaikkein aktiivisimmat talkoolaiset saivat mukaansa Muinaisjäännös-paidat, muille riitti jaettavaksi Ristimäki-aiheisia postikortteja ja eripainoksia. Talkoiden tavoitteena oli edistää Ristimäen muinaisjäännösalueen maisemanhoitoa sekä parantaa kohteen saavutettavuutta, merkitsemistä ja säilymistä. Talkoot jatkuvat eri muodoissa myös jatkossa!
Karkeaa katekuoriketta oli hankittu paikalle muutama kuutiometri. Kasa hupeni nopeasti tehokkaiden talkoolaisten kärrätessä kuoriketta poluille.
Vakiintuneille polkujen pohjille laitettiin ensin kaistale rakennusharsoa. Tämän päälle kaadettiin katekuorike, jota tasattiin tasaiseksi kerrokseksi.
Etenkin metsämaastoon kuorikkeella pohjustetut polut sulautuvat varsin hyvin.
Röykkiöalueen liepeiltä kaivettiin esiin ja siirrettiin yhteen läjään pellon reunaan paikalla vuosikymmenet lojuneet kattopellit.
Nyt Ristimäen kirkon kivijalan ympäristö on edustuskunnossa hyvän tovin. Tervetuloa!
"Ristimäki in Ravattula: On the Remains of the Oldest Known Church in Finland" is the title of an article in "New Visits to Old Churches: Sacred Monuments and Practices in the Baltic Sea Region" (Janne Harjula & Sonja Hukantaival & Visa Immonen & Anneli Randla & Tanja Ratilainen (eds.), Cambridge Scholars Publishing 2017).
Read or download the article from Academia.edu.
Hoitotalkoot järjestetään Ravattulan Ristimäellä lauantaina 18.8.2018 klo 9 alkaen noin klo 15 asti. Talkoissa siistitään Suomen vanhimman kirkon ja läheisen rautakautisen polttokalmiston ympäristöä mm. niittämällä kasvillisuutta, raivaamalla risukkoa, merkitsemällä polkuja ja kuljettamalla raivausjätettä.
Tapahtumaan voi tulla koko päiväksi tai vain osaksi aikaa. Talkootyöhön opastetaan paikan päällä, joten kaikille löytyy jotain tekemistä. Osallistujille on tarjolla kahvia ja pullaa sekä Ristimäki-aiheista oheismateriaalia. Myynnissä on Ristimäen tutkimusten tukemiseksi suunnattuja kannatustuotteita, kuten suosittuja ”Muinaisjäännös. Lain suojaama” -paitoja.
Talkoiden tavoitteena on edistää Aurajoen varrella keskeisellä paikalla sijaitsevan Ravattulan Ristimäen muinaisjäännösalueen maisemanhoitoa sekä parantaa kohteen saavutettavuutta, merkitsemistä ja säilymistä. Tapahtuma on osa alueen kehittämistä edistävää hanketta ja sen järjestää Suomen muinaistutkimuksen tuki ry.
Säävaraus (seuraa ilmoittelua näiltä sivuilta)! Tervetuloa!
Lataa tästä hoitotalkoomainos pdf-muodossa.
Vuonna 2016 Ristimäeltä kaivauksissa nostetut maapaakut aiheuttivat tutkimushankkeelle pitkään ongelmia, sillä kelmutettujen ja pakastettujen paakkujen suuren koon takia niiden läpivalaisu ei ollut mahdollista yliopiston tai maakuntamuseon tiloissa. Apua saatiin Lääkärikeskus Mehiläinen NEO:sta, jossa röntgaamisen lisäksi tietyistä kiinnostavista löydöistä voitiin tehdä myös tietotokonetomografinen kuvantaminen.
Ilmoittautumistiskillä osa röntgenkuvattavista, lähes pari vuotta pakastettuina olleista maapaakuista. Rauhallisempia terveydenhuollon jonottajia saa varmasti etsimällä etsiä.
Kuvauksessa sovellettiin perinteisiä röntgenkuvauksen menetelmiä. Pakastettuja maapaakkuja toimenpidehuoneessa asettamassa Riitta Mäntylä ja Jaana Riikonen.
Henkilötunnuksen puuttumisesta johtuen röntgenkuvattavat yksilöitiin luovasti nimellä John Doe. Tulosten perusteella pitäisi ehkä mieluummin puhua Johnien sijaan Janeista. Röntgenkuvassa näkyvissä pronssispiraalikoristetta ja pronssikoruja.
Röntgenkuvat olivat saman tien katsottavissa tietokoneella. Pronssispiraaleja tarkastelemassa ylilääkäri, radiologi Sami Kajander.
Pienempiin löytöihin sovellettiin tietokonekerroskuvausmenetelmää eli tietokonetomografiaa (TT-kuvaus tai CT-kuvaus). Kyseessä on kuvantamismenetelmä, joka perustuu röntgenkuvauksen tavoin röntgensäteiden erilaiseen absorptioon. Kuvantamassa Heli Kanttikoski.
Viipalekuvissa näkyy esimerkiksi luuesineen sisärakenne yksityiskohtaisesti.
Lopuksi kaikki röntgen- ja viipalekuvat sai kätevästi mukaan cd-levyille poltettuna. Ravattulan Ristimäki -hanke kiittää kaikkia osallistujia huomattavasta avusta!
Lauantaina 19.5. järjestettiin Ristimäellä ekumeeninen rukouspalvelus, nyt jo kolmannen kerran. Lämmin keväinen sää suosi jälleen kerran osallistujia. Vaikka päivä osuikin päällekkäin Hiittisten retken kanssa, löysi paikalle mukava määrä kuulijoita. Tilaisuudessa kuultiin myös Ristimäen tutkimushankkeen tuoreita kuulumisia ja ulkoilmassa saatiin myös nautituksi kirkkokahvit pullan kera.
Ristimäki keväisessä asussaan 19.5. Kuva Sisu Ruohonen.
Tilaisuuden Ravattulan Ristimäellä avasi Antti Jääskeläinen.
Rukouspalveluksen pitivät kirkkoherra Ion Durac ja rovasti Martti Hirvonen. Paikalla luettiin myös kirkkoherra Peter Gebaran tervehdys. Kuva Anne-Mari Liira.
Maallisista asioista, lähinnä paikan historiasta ja uusista tutkimustuloksista, puhui Ristimäen tutkimuksista vastaava Turun yliopiston arkeologi Juha Ruohonen. Kuva Anne-Mari Liira.
Ristimäellä ohjelmassa oli myös suvivirsi.
Tilaisuuden jälkeen tarjolla oli kahvia ja teetä pullan kera, sekä esillä oli myös yhdistyksen kannatustuotteita.
Kiinnostuneilla oli eilen 14.3. ainutlaatuinen mahdollisuus päästä kurkistamaan laboratiivisen arkeologian viimeisimpiin kaivaustuloksiin. Arkeologi Jaana Riikonen piti Liedon Vanhalinnassa yleisöluennon "Hihansuusta säärisiteisiin - tekstiililöytöjä Ravattulan Ristimäeltä".
Ristimäeltä on tähän mennessä tutkittu noin kuusikymmentä ruumishautaa, joista noin kymmenestä on löytynyt tekstiilien jäännöksiä. Lähinnä ristiretkiajalle ajoittuvat vainajat on varustettu hautaan parhaimpiinsa puettuna. Riikonen kertoi kuinka lähes tuhat vuotta vanhoja tekstiilejä tutkitaan ja mitä ne paljastavat myöhäisrautakauden hautaustavoista, vaatemuodista ja käsityötaidosta.
Yleisöluennon järjesti Vanhalinnan museon ystävät ry.
Vanhalinnan kartanoravintola (vanha tiilinavetta) oli lähes viimeistä penkkiä myöten täynnä kuulemassa Jaana Riikosen esitelmää. Tilaisuuden avasi (ja myös päätti) Vanhalinnan museon ystävien puheenjohtaja Jari Sjölund.
Kaivausten yhteydessä talteen otetuista maapaakuista on paljastunut runsaasti 1100-luvun vaatetuksesta kertovia kangastilkkujen kappaleita.
Suomen muinaistutkimuksen tuki ry oli tilaisuudessa perinteisesti mukana myyntipöydällään. Kannatustuotteiden myyntitulot käytetään suoraan arkeologisen perustutkimuksen edistämiseksi Suomessa. Lisätietoja tuotteista löytyy täältä.
Kansallismuseossa Helsingissä avattiin viime vuoden huhtikuussa uudistettu Suomen esihistorian perusnäyttely. Näyttely on museon mukaan laajin ja kattavin esitys suomalaisten alkuperästä ja elämästä kivikaudelta rautakauden lopulle, ja sen sisällössä painottuvat ihmisenä olemisen kysymykset pohjoisessa viitekehyksessä. Esittelyn mukaan Suomen merkittävimmät arkeologiset löydöt yhdistettynä digitaalisiin mediatoteutuksiin, äänimaisemaan ja kosketeltaviin esineisiin rakentavat siltoja ajasta toiseen.
Luonnollisesti myös Ristimäki on näyttelyssä edustettuna. Näyttelyyn on lainattu haudasta 5/2014 löytynyt lasihelmistä koottu helminauha. Kyseinen helminauha edustaa ajanjaksoa rautakauden ja keskiajan vaiheessa ajoittuen todennäköisesti 1100-luvun loppupuolelle. Nauhassa oli löydettäessä kaikkiaan 27 lasihelmeä. Näistä suurin osa oli kooltaan varsin pieniä ja väriltään violetteja. Kansallismuseon näyttelyyn on koottu ehjänä säilyneet nauhan helmet.
Näyttelyssä on esillä myös runsaasti muuta Suomen esihistorian ja varhaishistorian esineistöä. Siihen kannattaakin ehdottomasti käydä tutustumassa.
Haudasta 5/2014 löytynyt helminauha Kansallismuseon esihistorian näyttelyssä. Nauhan yläpuolella enkolpiorannerengas Taipalsaaren Sikosalosta.
Ristimäen helminauha on mukana Suomen kristillistymisestä kertovassa vitriinissä.
Näyttelyssä on helppo tehdä aikamatka Suomen menneisyyteen.
Ristimäen maanäytteiden analyysit etenevät. Kasvijäänteet ja muu mielenkiintoinen materiaali kerätään kuvassa oleviin näyteputkiin ja säilöpulloihin. Tutkitut kasvijäänteet ovat osa Turun yliopiston kasvimuseon kokoelmia. Osassa putkista ei vielä ole korkkia, sillä niiden sisältö pitää ensin kuivattaa. Osa näytteistä talletetaan vesi-alkoholiseoksessa, mutta esim. hiiltyneet jyvät talletetaan kuivina.
Kellutuksessa Ristimäen maa-aineksesta löytyy runsaasti näyteputkiin ja säilöpulloihin talletettavaa materiaalia, joita tutkitaan edelleen. Kuva: Kati Haapala.
Teksti Kati Haapala
Ristimäen maanäytteiden tutkimus on osa Alfred Kordelinin rahaston rahoittamaa 'Yksilö, yhteisö ja yhteiskunta varhaishistoriassa: Ravattulan Ristimäen kirkko ja Suomen kristillistyminen' -hanketta.
Ravattulan Ristimäen kaivauksilla otetuista maanäytteistä voidaan tehdä monia erilaisia analyysejä. Tänä syksynä makrofossiilianalyyseihin käytetyistä maanäytteistä jätettiin työstämättä pieni määrä maata jatkoanalyysejä varten. Näistä ja vielä kelluttamattomista näytteistä voitiin mitata alkuainepitoisuudet hyödyntäen kannettavaa XRF-mittalaitetta. Mittaukseen tarvittava määrä maa-ainesta on melko pieni, joten myös talteen jätetyt määrät riittivät tutkimuksiin. Mittaukset tehtiin suoraan muovipussien läpi. Ainoastaan muutamista rasioissa olleista näytteistä otettiin pieni määrä maa-ainesta erilliseen pussiin mittaamista varten. Kaikki maa-aines jää talteen, jotta sitä voidaan hyödyntää myös tulevissa analyyseissä.
pXRF-laite (portable XRF) eli kannettava röntgenfluoresenssianalysaattori, on tutkijan mukana kulkeva alkuaineanalysaattori, jolla voidaan analysoida noin 30 erilaisen alkuaineen pitoisuus kiinteästä aineesta tai nestemäisestä näytteestä. XRF-analysaattorien toiminta perustuu laitteen lähettämään röntgensäteilyyn, joka vaikuttaa tutkittavan kappaleen alkuaineatomien sisäelektronikuoreen. Säteilytyksessä jokaisesta alkuaineesta muodostuu sille ominainen heijastussäteily, jonka laitteen lukija tunnistaa ja minkä perusteella analysointi tapahtuu. Menetelmä ei millään tavoin vahingoita tutkittavaa kohdetta.
Ristimäki-hankkeessa loppuvuonna 2017 työskennellyt Jussi Kinnunen mittaa Ristimäen kaivauksilta talteen otettuja maanäytteitä. Kuva: Kati Haapala.
Taulukkomuotoista mittausdataa järjestämällä voidaan nähdä ja erottaa alkuaineiden pitoisuuksien minimit ja maksimit, laskea keskiarvoja ja tilastollisia perustunnuslukuja, nähdä poikkeamat, anomaliat, tai niiden puute, mikä sekin on tärkeä tieto.
Tutkimattomia maanäytteitä on vuosina 2014-2016 kertynyt Ristimäen kaivauksilta satamäärin. Kuva: Kati Haapala.
Teksti Jussi Kinnunen ja Kati Haapala
Ristimäen maanäytteiden tutkimus on osa Alfred Kordelinin rahaston rahoittamaa 'Yksilö, yhteisö ja yhteiskunta varhaishistoriassa: Ravattulan Ristimäen kirkko ja Suomen kristillistyminen' -hanketta.
Ristimäen kaivauksilla loppukesästä 2014 vieraili hyvinkin sekalainen seurakunta erilaisia kävijöitä. Noin 4000 vierailijan joukkoon mahtui niin nykyistä kuin entistäkin arkkipiispaa, lukuisia professoreja, ulkomaisia ja kotimaisia tutkijoita, vapaaehtoisia osallistujia, alan opiskelijoita sekä suurimpana muttei vähäisimpänä joukkona tietysti kohteesta kiinnostuneita tavallisia kansalaisia. Kirjavaan joukkoon mahtui myös erilaisia julkisuuden henkilöitä.
A. W. Yrjänä voidaan liittää viimeksi mainittuun ryhmään. Hänet tunnetaan ennenkaikkea rock-muusikkona ja runoilijana. Hän on tullut tunnetuksi erityisesti CMX-yhtyeen laulajana, sanoittajana ja basistina. Lisäksi hän on julkaissut viisi runokokoelmaa.
Mitä Yrjänä sitten teki Ristimäellä? Yhtenä kaivauspäivänä syyskuussa 2014 paikalla kuvattiin Helomedian Ukonvaaja-dokumenttia, jonka on mainittu olevan maailman ensimmäinen vanhaa suomalaista luonnonuskoa ja mytologiaa käsittelevä kokopitkä dokumenttielokuva. Sen pyrkimyksenä onkin herättää suomalaisen luonnon mystiikasta ammentavat myyttiset tarinat eloon. Helomedia teki Ukonvaajaa vaatimattomin resurssein yhteistyössä suomalais-karjalaista perinnettä ylläpitävän Taivaannaula ry:n kanssa. Dokumenttielokuvassa Yrjänä tekee henkisen matkan omille, iänikuisille kulttuurijuurilleen. Hänen matkansa kulkee lähemmäs esivanhempiensa elintapaa ja ainutlaatuista suhdetta luontoon. Mainostekstin sanoin Ukonvaaja on kunnianosoitus kuvankauniille suomalaiselle luonnolle ja upealle itämerensuomalaiselle tarustolle, joka ei jää suurimpienkaan maailman myyttien varjoon.
Syksyinen Ristimäki loistaa, esiintyjien ohella, kotimaisessa Ukonvaaja-dokumentissa. Vasemmalla A. W. Yrjänä, oikealla Juha Ruohonen. Kuva: Helomedia / Ukonvaaja.
Ilmestyessään loppuvuodesta 2016 elokuva jäi tällä sivustolla vähälle huomiolle, eikä monikaan ehkä huomannut dokumentin valmistumista. Ukonvaajassa Yrjänä tutustuu erilaisiin muinaisjäännöksiin ja myyttisiin luontokohteisiin sekä keskustelee suomalaisesta muinaisuskosta ja -elämästä vapaamuotoisesti neljän tutkijan kanssa. Ristimäellä haastatellaan kaivausjohtaja Juha Ruohosta ja Yrjänä pääsee myös kaivamaan kirkon pohjaa arkeologian opiskelija Laura Tuomisalon opastuksella. Arkeologien - ja tietysti Yrjänän itsensä - ohella elokuvassa kuullaan folkloristiikan ja uskontotieteen edustajia.
Ukonvaaja - Dokumenttielokuva suomenuskosta on julkaistu dvd:nä, blu-ray:nä ja se on myös vuokrattavissa digitaalisesti. Virallisesta Ukonvaaja-kaupasta ovat elokuvan fyysiset kappaleet loppu, mutta dokumentin voi tilata muiden nettikauppojen kautta.
Ukonvaaja-aiheisia linkkejä:
Joulupäivänä 25.12.2017 ilmestyi Ristimäen tekstiililöytöjä tutkivan arkeologi Jaana Riikosen alio-kirjoitus Turun Sanomissa. Joulunpyhistä johtuen lehti ilmestyi ainoastaan digimuodossa, ja vain valitettavan pieni yleisö voi kirjoituksen saada sitä kautta luettavakseen. Ohessa Jaanan kirjoitus kuvatiedostoina kaikkien saataville:
Vaikka ulospäin saattaa näyttää siltä, että Ristimäen tutkimukset ovat hiipuneet kaivaustoiminnan jäätyä tarkoitukselliselle tauolle, todellisuudessa juuri nyt projektissa kuhisee ja tutkimus etenee työpöytien äärellä ja laboratorioissa joka päivä. Blogissa on jo aiemmin esitelty keramiikan ja kasvijäänteiden tutkimusta, mutta esimerkiksi myös kenttätyöolosuhteissa laaditut kaivauskartat ovat tärkeä tutkimusaineisto.
Jos kuvitellaan ihanteellista kaivaustilannetta, niin arkeologin kannalta usein helpointa olisi kaivaa tutkimuskohde kerralla mahdollisimman laajana kokonaisuutena. Tutkimuskaivauksia kuitenkin toteutetaan hyvin harvoin näin, koska niiden rahoitus on yleensä niukkaa ja usealta suunnalta haalittua. Näin on ollut myös Ristimäen kohdalla. Kirkonpaikalla on kaivettu seitsemänä eri vuotena: ensimmäisinä vuosina vain pari viikkoa kerrallaan ja myöhemmin, kun budjettia saatiin jonkin verran venytettyä mm. yhteisörahoituksen kautta, muutamien kuukausien mittaisina pätkinä. Tämä aiheuttaa tilanteen, jossa eri vuosina kertynyt kaivausaineisto – erityisesti karttamateriaali – on kenttätutkimusten päätyttyä vielä varsin hajanainen kokonaisuus.
Nyt näitä palapelejä ollaan kokoamassa monelta suunnalta. Karttojen kohdalla tämä tarkoittaa, että eri vuosina piirretyt aineistot yhdistetään konkreettisesti yhdeksi laajaksi kartaksi. Tai koska kenttätöissä laaditut kartat on vuosittain siirretty digitaaliseen muotoon, kyseessä on pikemminkin yksi suuri tiedosto. Ristimäen aineisto koostuu melkein tuhannesta layeristä eli tasosta, joista jokainen pitää sisällään useita kohteita kuten kiviä, hautakuvioita, kantoja tai rakenteita.
Seitsemän vuoden aikana karttuneen kartta-aineiston koostaminen on pitkäjänteistä hommaa. Näytöllä kirkon eteläpuolen hautausmaa-alueen karttoja kokoamassa Siiri Tuomenoja.
Kaivauskartta on tietoa visuaalisessa muodossa. Se on yksi dokumentoinnin tapa, jolla talletetaan kaivauksilla tehdyt havainnot tutkijoiden käytettäviksi. Tieteenähän arkeologia on tuhoavaa: kun jokin kohde on tutkittu kokonaisuudessaan, ei sitä ole enää varsinaisesti olemassa. Tieto on siirretty kaivausten aikana maasta paperille, kameran filmille ja tietokoneiden muistiin. Tätä palapeleistä koottua tietoa tulevat käyttämään monet tutkijat – sekä nyt että vielä vuosikymmenten ja -satojen päästä.
Myös oman tutkimusaiheeni kannalta kaivauskartat ovat keskeisessä osassa. Teen pro gradu -tutkielmaa varhaiskristillisistä hautamerkeistä ja osa tutkimusaineistostani tulee Ristimäeltä. Tutkimuksestani olen kertonut enemmän 4.3.2017 julkaistussa blogitekstissä Kiviä ja kiveyksiä Ristimäellä. Ennen kuin voin yrittää vastata sellaisiin kysymyksiin, kuten kenelle hautamerkkejä pystytettiin ja mikä niiden merkitys on ollut, on lähdettävä liikkeelle perusasioista. Mitkä kiveykset ovat hautamerkkejä ja mitkä luonnollisesti maaperään kuuluvia kiviä? Kuinka moni hauta on merkitty kiveyksellä? Millaisia hautamerkkejä ylipäätään on pystytetty?
Teksti Siiri Tuomenoja
Ristimäen kartta-aineiston käsittely ja kokoaminen on osa Alfred Kordelinin rahaston rahoittamaa 'Yksilö, yhteisö ja yhteiskunta varhaishistoriassa: Ravattulan Ristimäen kirkko ja Suomen kristillistyminen' -hanketta.
Ristimäkeä käsitteleviä ja esitteleviä postikortteja on aiempina vuosina kaikkiaan kymmenen erilaista. Syyskokouksesssa nyt marraskuussa julkistettiin viisi uutta Ravattulan Ristimäki -korttia:
Postikortti 11. Aiheena Ristimäen haudasta 1/2015 löytynyt helminauha löytöpaikallaan. Helminauha ajoittuu 1100-luvulle.
Postikortti 12. Kookas aalto- ja viivakoristeinen saviastian kappale Ristimäeltä.
Postikortti 13. Ristimäki kuvattuna ilmasta lokakuussa 2017. Kirkon kivijalan ennallistus ja muistoristi erottuu mäen alalaidassa.
Postikortti 14. Joulukortiksikin sopiva talvinen kuva Ristimäen nykyisestä muistorististä.
Postikortti 15. Ote 1700-luvun lopun ruotsalaisesta rekognosointikartasta. Kuva-alue ulottuu Aurajoen suusta Ravattulaan ja mm. koko Turun silloinen kaupunkialue näkyy kartassa.
Sekä näitä uusia että vanhoja Ristimäen postikortteja myydään Ristimäen tutkimusten hyväksi Suomen muinaistutkimuksen tuki ry:n kautta. Lisätietoja löytyy täältä.
Ristimäen arkeologinen joulukalenteri viettää tällä erää tutkimuksellista ja toivottavasti myös inspiroivaa välivuotta ilmestyäkseen entistä edustavampana jälleen myöhemmin.
Kaikki vanhat vuosien 2014-2016 kalenterit ovat kuitenkin vielä vapaasti katsottavissa, vaikka kaikki 24 luukkua kertaistumalta:
Vuoden 2016 joulukalenterin voit käydä avaamassa täältä.
Vuoden 2015 joulukalenterin voit käydä avaamassa täältä.
Vuoden 2014 joulukalenterin voit käydä avaamassa täältä.
Suomen muinaistutkimuksen tuki ry:n ja Turun yliopiston arkeologian oppiaineen yhteinen syysesitelmätilaisuus pidettiin keskiviikkona 29.11. Geotalossa tilaisuuteen varatun luentosalin ollessa täpötäysi.
Miniseminaarin otsikkona oli 'Arkulla vainaan – Ravattulan Ristimäen ruumisarkut ja hauta 19/2016 arkkurekonstruktio'. Tilaisuudessa kuultiin kaikkiaan kolme esitelmää: Laura Tuomisalo esitteli Ravattulan Ristimäen vv. 2010–2015 tutkitut arkkurakenteet, kaivausjohtaja Juha Ruohonen esitteli haudan 19/2016 arkeologisen tutkimuksen eri vaiheet ja muinaisartesaani Jere Uurasmaa esitteli näyttötyönään tekemän arkkurekonstruktion eri vaiheet ja työprosessin. Lopuksi ainutlaatuinen mittakaavaan 1:1 tehty arkkurekonstruktio paljastettiin ja esiteltiin yleisölle.
Yleisötilaisuus pidettiin Turun yliopiston Geotalossa. Mielenkiintoisia esitelmiä oli saapunut kuulemaan täysi salillinen väkeä.
Laura Tuomisalo esitteli vuoteen 2015 asti kaivauksissa esiin kaivettujen ruumishautojen erilaisia arkkurakenteita.
Ristimäen kaivauksia alusta alkaen johtanut arkeologi Juha Ruohonen esitteli haudan 19/2016 arkeologista tutkimusta (kaivaus)kerros (kaivaus)kerrokselta.
Kolmannen esitelmän aiheena oli haudan 19/2016 arkusta laaditun rekonstruktion tekeminen. Uurastusta esittelemässä Jere Uurasmaa.
Jere Uurasmaa Rasekon Mynämäelle muinaisartesaanikoulutuksen näyttötyönä tekemänsä arkun vieressä. Arkun yksityiskohdat perustuvat 1100-luvulle ajoittuvan Ristimäen haudan 19/2016 kaivaushavaintoihin. Hauta on kuulunut noin 2-3-vuotiaalle lapsivainajalle.
Esitelmätilaisuuden jälkeen Suomen muinaistutkimuksen tuki ry palkitsi pienin kunnianosoituksin tai stipendein yhdistyksen päämäärien hyväksi vuoden aikana toimineita henkilöitä. Lisäksi julkistettiin uudet Ravattulan Ristimäki -aiheiset postikortit ja jouluinen postimerkki. Tilaisuuden jälkeen pidettiin Suomen muinaistutkimuksen tuki ry:n sääntömääräinen syyskokous yhdistyksen jäsenille.
Keskiajan tutkimuksen seura Glossa jakaa joka toinen vuosi Valoisa keskiaika -kunniamaininnan. Tällä seura on halunnut kiittää yksilöä tai yhteisöä, joka on erityisesti toiminut keskiajan tuntemuksen ja tutkimuksen edistämiseksi. Samalla yhdistys haluaa kiinnittää huomiota siihen, että keskiaika ei ole ”pimeä” ajanjakso vaan aikakausi, jonka tuntemus on tärkeää nykypäivänkin ymmärtämiseksi.
Lainausta myöntöperusteluista:
Vuonna 2017 Glossa ry jakaa palkinnon ensimmäistä kertaa yhteisölle, ja sen saa Ravattulan Ristimäki -tutkimushanke. Turun yliopiston arkeologian oppiaine on järjestänyt Ravattulan Ristimäen alueella opetuskaivauksia vuodesta 2010 lähtien. Vuoden 2013 kaivauksissa löytyivät kirkon jäännökset ristiretkiajan ja keskiajan taitteesta. Kirkon käyttö ajoittuu 1100-luvun jälkipuoliskolle ja 1200-luvun alkuun, eli ajalle ennen hiippakunta- ja seurakuntarakenteen vakiintumista Varsinais-Suomessa. Ristimäen muinaisjäännös esinelöytöineen on koko Suomen mittakaavassa ainutlaatuinen löytö ja toistaiseksi vanhin ja ainoa tälle aikakaudelle sijoittuva kirkollinen rakennus maassamme.
Tutkimushanke on rikastanut kuvaamme Suomen varhaiskeskiajasta, josta kirjalliset lähteet ovat olemattomat ja arkeologisetkin lähteet tähän mennessä niukat. Edetessään tutkimus päivittää kuvaamme Suomen alueen kristillistymisestä. Hanke on yhä kesken, mutta jo nyt on selvää, että se on yksi tärkeimpiä 2000-luvun uusia avauksia Suomen keskiajan tutkimuksessa.
Tieteellisten ansioiden lisäksi Glossa ry haluaa kiittää hankeen vetäjiä heidän periksiantamattomuudestaan keskiajantutkimuksen edistämisessä. Huolimatta kiistattomasta merkityksestään kaivaukset eivät olleet saaneet monivuotista tutkimusrahoitusta ennen Alfred Kordelinin säätiön keväällä 2017 myöntämää kolmivuotista, 250 000 euron apurahaa. Kaivauksia ja löytöjen tutkimusta tehtiinkin vuosia opetuskaivauksina ja pieneten avustusten ja lahjoitusten turvin, ja sen tueksi perustettiin Suomen muinaistutkimuksen tuki ry. Ristimäki on myös herättänyt suuren yleisön kiinnostuksen varhaiskeskiaikaan: kaivaukset ovat suosittu vierailukohde, ja vapaaehtoisia on osallistunut itse kaivaustöihin.
Kunniamaininta luovutettiin Dies Mediaevales -konferenssin yhteydessä Tampereella perjantaina 17.11.2017 Ravattulan Ristimäki -hankkeen johtajalle, arkeologian yliopisto-opettaja Juha Ruohoselle Turun yliopistosta. Kahden vuoden välein järjestettävän tieteellisen konferenssin järjestäjänä on tällä kertaa Glossa ry:n ohella Tampereen yliopiston Yhteiskuntatieteiden tiedekunnan tutkimuskeskus Trivium – Tampere Centre for Classical, Medieval and Early Modern Studies.
Lue lisää Glossan sivuilta!
Ristimäki -hanke on saanut kiitettävää tunnustusta myös historiantutkijoiden taholta!
Tervetuloa Suomen muinaistutkimuksen tuki ry:n ja Turun yliopiston arkeologian oppiaineen yhteiseen syysesitelmätilaisuuteen:
Arkulla vainaan – Ravattulan Ristimäen ruumisarkut ja hauta 19/2016 arkkurekonstruktio
• Laura Tuomisalo: Ravattulan Ristimäen v. 2010–2015 tutkitut
arkkurakenteet
• Juha Ruohonen: Haudan 19/2016 arkeologinen tutkimus
• Jere Uurasmaa: Arkkurekonstruktion vaiheet ja työprosessi
Tilaisuudessa julkistetaan muinaistekniikan artesaani Jere Uurasmaan haudasta 19/2016 mittakaavaan 1:1 tekemä arkkurekonstruktio.
Esitelmäpaikkana on Turun yliopiston ja Åbo Akademin yhteinen Geotalo, luentosali 111 (Akatemiankatu 1, 1. krs., käynti Akatemiankadun puolelta). Esitelmien kesto on noin tunti keskusteluineen. Tilaisuus on kaikille avoin. Tervetuloa!
Esitelmätilaisuuden jälkeen Suomen muinaistutkimuksen tuki ry palkitsee pienin kunnianosoituksin tai stipendein yhdistyksen päämäärien hyväksi vuoden aikana toimineita henkilöitä. Lisäksi julkistetaan myös SMTT:n uudet Ravattulan Ristimäki -aiheiset postikortit, joita voi paikan päältä ostaa 1 euron kappalehintaan; vanhoja postikortteja on tarjolla alehintaan. Myynnissä on myös muita yhdistyksen tuotteita, kuten julkaisuja, Muinaisjäännös-paitoja, postimerkkejä sekä pieni erä rautakautisen linturiipuksen muotoon tehtyjä piparimuotteja. ’Juvan risti’ -muinaiskorua on myös muutama saatavilla pronssisena tai hopeisena. Käteismyynti.
Tuotemyynnin tulot käytetään lyhentämättömänä muinaisjäännösten perustutkimuksen tukemiseen ja tekemiseen.
Noin klo 19.30 pidetään Suomen muinaistutkimuksen tuki ry:n sääntömääräinen syyskokous yhdistyksen jäsenille.
29.11. julkistettava ruumisarkkurekonstruktio on tehty haudan 19/2016 arkeologisiin löytöihin ja havaintoihin perustuen.
Ristimäen arkeologisilla kaivauksilla otettiin joka vuosi talteen runsaasti maanäytteitä. Niistä on jo tehty erilaisia analyysejä, myös kasvijäännetutkimusta.
Maanäytepusseissa oleva aines siivilöidään erikokoisten seulojen läpi. Kuvassa Kati Haapala.
Tällä hetkellä jäljellä olevista näytteistä etsitään kasvijäänteitä makrofossiilianalyysin keinoin. Näytteet kellutetaan ja siivilöidään veden avulla. Jäljelle jääneestä orgaanisesta aineksesta poimitaan talteen kasvijäänteet mikroskooppia hyödyntäen. Jäänteiden määrien, lajien ja laadun perusteella voidaan tehdä päätelmiä Ristimäen alueen menneisyydestä. Jäänteistä voidaan teettää edelleen erilaisia analyysejä, esimerkiksi radiohiiliajoituksia kasvien hiiltyneistä siemenistä. Näytteissä voi olla hiiltyneiden ja tuoreiden kasvinosien lisäksi lähes mitä tahansa: karvoja, hiuksia, tekstiiliä, luuta, metallia, helmen palasia, hyönteisiä. Nämä muut jäänteet voidaan toimittaa edelleen omien alojensa asiantuntijoiden tutkittavaksi.
Teksti Kati Haapala
Kirjoittaja opiskelee arkeologiaa Turun yliopistossa ja on mukana makrofossiilitutkimuksessa, jota tehdään osana Alfred Kordelinin rahaston rahoittamaa 'Yksilö, yhteisö ja yhteiskunta varhaishistoriassa: Ravattulan Ristimäen kirkko ja Suomen kristillistyminen' -hanketta.
Ristimäen alueelta on vuosien 2010–2016 arkeologisten kaivausten aikana otettu talteen muiden löytöjen ohessa myös runsaasti keramiikkapaloja. Suurin osa paloista on peräisin erilaisista saviastioista, kuten padoista ja purnukoista, mutta myös esimerkiksi savihelmiä, kangaspuiden painoja, kaakelinkappaleita ja leikkihevosen pää on löydetty. Suurin osa löydöistä on varsinaiselta mäeltä, mutta myös ympäröiviltä pelloilta on poimittu talteen aineistoa.
Saviastian palat löytyvät maasta yleensä varsin pieninä sirpaleina. Ristimäen aineiston palasten halkaisija on tyypillisesti sentistä kahteen. Vaihtelua tosin on paljon – pienimmät ovat vain muutaman millin kokoisia, suurimmat yli kymmensenttisiä.
Ristimäen keramiikka-aineisto on varsin monipuolista ajoittuen kivikauden loppupuolelta historialliselle ajalle.
Kaikki keramiikkalöydöt (noin 1770 kpl) käydään tutkimuksen aikana läpi ja kaivausten jälkityövaiheessa ylös merkityt tiedot tarkistetaan. Paloista arvioidaan silmämääräisesti niiden väri, pintakäsittely ja koristelu, samoin kuin saveen käytetty sekoite sekä mahdollisesti millaisesta astiasta pala on peräisin. Näistä ominaisuuksista voidaan päätellä alustavasti astian ikä. Joskus savenpalassa voi erottaa vielä astiaa muovanneen ihmisen sormenjäljet tai -painaumat.
Materiaaleista laaditaan esimerkiksi levinneisyyskarttoja, jotka kertovat havainnollisesti siitä, mistä kohtaa aluetta minkinlaista keramiikkaa on löytynyt. Tutkimuspotentiaalia omaaville keramiikanpaloille voidaan tehdä lisätutkimusta luonnontieteellisillä menetelmillä. Esimerkiksi lipidejä tutkimalla saadaan selville, mitä saviastiassa on valmistettu tai säilytetty. Astiaan kiinni palaneen ruuan karstasta taas voidaan radiohiilimäärityksellä saada tietää palohetken ajoitus eli milloin astia on ollut käytössä.
Keramiikka-aineistosta on tekeillä myös levintäkarttoja ja tilastollisia analyysejä. Kuvassa aineiston parissa työskentelevä tutkimusavustaja Sisko Jokisalo.
Ristimäellä on ihmistoimintaa ollut jo kirkkoa ennen, kivikauden loppupuolelta lähtien. Keramiikka-aineistosta voidaan selvittää eri-ikäisen ihmistoiminnan merkkejä, pohtia sen luonnetta sekä tutkia maankäytön intensiteettiä.
Teksti Sisko Jokisalo
Keramiikka-aineistoa tutkitaan osana Alfred Kordelinin rahaston rahoittamaa 'Yksilö, yhteisö ja yhteiskunta varhaishistoriassa: Ravattulan Ristimäen kirkko ja Suomen kristillistyminen' -hanketta.
Sunnuntaina 17.9. neljänsiä Ristimäki-päiviä vietettiin aikaisempia vuosia pienimuotoisemmassa formaatissa. Käynnissä olleiden kaivausten ympärille aiemmin rakentuneet päivät typistyivät kaivausten puuttuessa esitelmän ja opastuksen ympärille. Aiemmat kerrat tapahtuma oli pidetty jo elokuun lopussa 'muinaistulien yönä', mutta nyt tilaisuus järjestettiin osana Kuralan Kylämäen 14.-17.9. pitämiä 'Esihistoria esille' -tapahtumapäiviä.
Kuralan Vanhassa Kanalassa oli yleisöä kuulemassa Ristimäen vuosien 2016 ja 2017 tuloksista ja tutkimuksista lähes viimeistä vapaata penkkiä myöten. Esitelmän jälkeen tehtiin opastettu kierros Ristimäelle ja läheiselle kuppikivelle. Ristimäkeä katsomaan saapui osallistujia myös kauempaa.
Esitelmä 'Ravattulan Ristimäki. Tutkimuksia Suomen vanhimman tunnetun kirkon alalta" piti sisällään sekä tiiviin tietopaketin Ristimäestä että myös katsauksen käynnissä oleviin monitieteisiin tutkimuksiin.
Kuralan Kylämäeltä (kuvassa horisontissa erottuvan linkkitornin edustalla sen oikealla puolella oleva mäki) lähdettiin esitelmän jälkeen kohti Ravattulan Ristimäkeä. Matkalla ohitettiin myös Kuralan Ristimäki (kuvan oikeassa laidassa Aurajoen vastakkaisella puolella).
Kirkon kivijalan luona kiinnostuneelle yleisölle puhumassa arkeologi Juha Ruohonen (kuvassa vas.).
Läheisellä kuppikivellä oli tapahtunut rituaalinen uhraustoimitus, tai sitten uhrikiven päällä olleet höyhenet olivat peräisin petolinnun saalistuksesta. Jälkimmäinen vaihtoehto lienee todennäköisempi skenaario.
Vaikka konkreettisia arkeologisia kaivauksia ei tänä vuonna paikan päällä Ristimäellä järjestettykään, on viime ja toissa vuonna mäeltä talletettuja maapaakkuja kaivettu koko kesä laboratorio-olosuhteissa vähä vähältä esiin.
Suurin osa tutkimukseen asti jääkaapissa säilytetyistä maapaakuista pitää sisällään tekstiiliä. Ennen kaivamista on paakut röntgenkuvattu, jotta myös hauraat metalliesineet ja -koristeet kyetään saamaan vahingoittumana esiin. Usein maan sisältä paljastuu lopulta ennakko-odotuksia paljon paremmin säilyneitä kokonaisuuksia!
Viikolla ryhdyttiin kaivamaan esiin haudasta 38 (2016) talletettua maapaakkua, jossa kankaan lisäksi pitäisi olla (röntgenkuvan perusteella) pronssinen hevosenkenkäsolki.
Heti aloittamisen jälkeen maapaakun pintaosista saatiin esiin palanen tekstiilin kappaletta.
Osa Ristimäen tekstiilikokonaisuuksista on säilynyt varsin hyvin. Kuvassa kahta eri kangaskappaletta, joista toisessa on lähes ehjänä säilynyt pronssispiraalikoriste.
Arkeologian harrastajia on jälleen kiittäminen Ristimäen 'palvelutason' kohottamisesta. Paikalle on saatu istahtamista ja vaikka eväiden syömistä varten piknikpöytä. Roskista paikalla ei ole, joten otathan mahdolliset roskat mukaasi.
Ristimäen pohjoispäässä opastaulun takaa löytyy näin komea piknikpöytä.
Viileästä kesästä johtuen on kirkon kivijalan kasvillisuus pysynyt kertaniitolla aisoissa.
Eilinen (24.7.) kasvillisuuskierroskävely Ravattulan kylän ympäristössä sujui erinomaisesti sekä ilmojen puolesta, sopivalla osallistujamäärällä (~26) että Terttu Lempiäisen loistavan kasvituntemuksen ja esittelyn ansiosta.
Kävely alkoi Aurajoen ylittävältä Kuralan kävelysillalta, josta kuljettiin kävellen Ravattulan kylämäen juurelle ja sieltä Ristimäelle - ja lopuksi takaisin sillalle. Jo Aurajoessa riitti ihmeteltävää.
Vanhan Ravattulantien varrelta löytyi runsasti sekä muinaistulokkaita että uudempiakin kasvilajeja. Etualalla Terttu Lempiäinen esittelee tienvarren kukkaloistoa.
Katajan (Juniperus communis) tunnistivat varmasti kaikki.
Näyttävä neidonkieli (Echium vulgare) on ihmisen mukanaan tuoma uustulokas.
Ehkä yllättävin Ravattulan muinaistulokashavainto oli sikoangervo (Filipendula vulgaris) (yksi kukinto kuvassa kuusen juurella). Rautakautisen asutuksen piirissä viihtyvän sikoangervon nimi on ilmeisesti johdettu siitä, että vapaina kasvatettavat siat tonkivat ja söivät sen mukuloita halukkaasti.
Lähikuvassa sikoangervon (Filipendula vulgaris) kukinta.
Peltoaukean keskellä sijaitsevaa Ristimäkeä lähestyttäessä muinaistulokkaiden määrä vähenee selvästi. Myöhäisiä rikkakasveja sen sijaan löytyy runsaasti peltotietä myöten.
Ristimäen kirkon paikalla tutustuttiin vielä mäen kasvillisuuteen ja pohdittiin tuhannen vuoden takaista muinaismaisemaa.
Ristimäen ilmoitustaulun postilaatikossa olevan vieraskirjan mukaan mäellä on tänä kesänä vieraillut väkeä varsin tasaiseen tahtiin.
Aktiivisten talkoolaisten toimesta (suuri kiitos teille!) mäkeä on raivattu kasvillisuudesta ja sitä on muutoinkin siistitty. Vaikka tekemistä vielä riittääkin, on paikka varsin eri näköinen kuin vielä muutama vuosi sitten.
Kirkon kivijalka erottuu niiton jäljiltä hyvin myös ilmasta käsin.
Ristimäki on jopa satojen vainajien viimeinen leposija ja paikalla on syytä liikkua tämä tiedostaen. Sopivien kulkureittien reunoille on laitettu puunrunkoja ohjeistamaan kulkua, jotta paikalle ei syntyisi uusia polkuja mm. tutkimattomien hautojen päälle.
Opastaulun kohdalta lähtiessä reitti kirkolle on ohjattu ja rajattu puunrungoilla.
Kirkon löytöpaikalta on kasvillisuus niitetty vastikään, joten rakennuksen paikoilleen rekonstruoitu kivijalka on hyvin näkyvissä.
Vastikään niitetty kivijalan ympäristö muistoristeineen.
PS. Muistakaa maanantaina 24.7. järjestettävä ”Ravattulan kasvikierros”, jonka vetää dosentti Terttu Lempiäinen. Terttu on tehnyt viime vuonna Ravattulan ja Ristimäen ympäristön kasvillisuuskartoituksen ja kertoo tuloksista kävelyn yhteydessä. Samalla käydään Ristimäen kirkonpaikalla, jonka viimeisistä kuulumisista kertoo kaivausjohtaja Juha Ruohonen. Lähtö on
Aurajoen ylittävältä Kuralan sillalta klo 17 ja kävelyn kesto on noin 1,5 tuntia. Kierros on ilmainen ja kaikille avoin! Ilmojakin on luvattu!
Viime torstaina vieraili Ristimäellä historian tutkimukseen ja julkistamiseen erikoistuneen helsinkiläisen
Spiritus Historiaen henkilöstö. Varsin kesäiseen säähän osunut vierailu venyi ennakkoon arvioidusta tunnista lähes kahteen, sillä kerrottavaa ja keskusteltavaa riitti ja kirkonpaikan lisäksi tutustuttiin myös läheiseen röykkiöön ja kuppikiveen.
Spiritus Historiaen väki kuuntelemassa kaivausjohtajan esittelyä Ristimäen kirkon paikalla. Kuva Anne-Mari Liira.
Tänä vuonna Ravattulan muinaisjäännöskierroksia ja kirkonpaikan esittelyjä pidetään ryhmille tilauksesta sovittuna ajankohtana. Kierrosten aiempiin vuosiin nähden vähäisempi määrä johtuu sekä tutkimuskiireistä, mutta myös siitä että monet kiinnostuneista ovat jo paikkaan tutustuneet (monet vieläpä useaan kertaan). Ristimäestä kiinnostuneita voi tänä kesänä ohjatakin Turun linnassa olevaan reformaatio-näyttelyn keskiaikaosioon, jossa on esillä katsaus Ristimäen löytöaineistosta ja mm. pienoismalli. Mikään ei myöskään estä vierailemasta Ristimäellä itsenäisesti kävellen tai pyöräillen.
Aivan ilman ohjelmaa ei tänänään kesänä kuitenkaan tarvitse olla, sillä maanantaina 24.7. järjestetään ensimmäistä kertaa ”Ravattulan kasvikierros”, jonka vetää dosentti Terttu Lempiäinen. Terttu on tehnyt viime vuonna Ravattulan ja Ristimäen ympäristön kasvillisuuskartoituksen ja kertoo tuloksista kävelyn yhteydessä. Samalla käydään Ristimäen kirkonpaikalla, jonka viimeisistä kuulumisista kertoo kaivausjohtaja Juha Ruohonen. Lähtö on
Aurajoen ylittävältä Kuralan sillalta klo 17 ja kävelyn kesto on noin 1,5 tuntia. Kierros on ilmainen ja kaikille avoin!
Kirkonpaikka ja muistoristi viime viikolta. Kuva Anne-Mari Liira.
Perinteiset Ristimäki-päivät on pidetty loppukesästä samaan aikaan Kuralan Kylämäen Muinaistekniikan päivien yhteydessä. Tänä vuonna Muinaistekniikan päiviä ei ilmeisesti enää järjestetä, vaan sen korvaa jokin toinen tapahtuma. Tästä huolimatta pyritään elokuun loppupuolella (tai syyskuun aikana [tarkennus 23.7.]) Ristimäellä järjestämään esittely- tai teemapäivä aikaisempien vuosien tapaan!
Myös muuta ohjelmaa pyritään mahdollisuuksien mukaan järjestämään. Ohjelmasta tiedotetaan sekä kannatusyhdistyksen fb-sivuilla että näillä sivuilla! Myös muut tahot ovat tervetulleita käyttämään Ristimäkeä tapahtumiinsa (tästä sovittaessa ja yhteistyössä tutkimushankkeen ja maanomistajan kanssa).
Maisemaa Aurajoen varrelta kohti Ravattulaa ja Särvän Ristimäkeä. Kuva Anne-Mari Liira.
Ristimäen kauniit lasiset helminauhat ovat herättäneet suurta ihastusta niin tutkijoiden kuin yleisönkin keskuudessa. Juuri nyt osaa Ristimäen helmistä pääsee ihastelemaan tarkemmin Turun linnan '400 vuotta katolista aikaa'-pienoisnäyttelyssä, joka on osa 'Valtapeliä – Reformaatio Suomessa'-näyttelyä. Näyttely on avoinna 4.3.2018 asti, joten vielä on mukavasti aikaa vierailla. Toinen helminauha löytyy Helsingin kansallismuseosta, jossa se kaunistaa uudistettua esihistorian näyttelyä vielä useamman vuoden ajan.
Vuoden 2015 kaivauksilla löytynyt litistetty savihelmi.
Monelta on kuitenkin varmasti jäänyt huomaamatta myös Ristimäen maasta löydetyt, hieman vaatimattomammat koristeet. Pieniä, savesta tehtyjä, hellyttävän kotikutoisen näköisiä helmiä on löytynyt Ristimäen kaivausvuosien aikana kaiken kaikkiaan kuusi. Nämä helmien ”rumat ankanpoikaset” ovat jääneet kauniiden lasihelmien varjoon, mutta ovat samaan tapaan mielenkiintoisia esimerkkejä menneisyyden korumuodista.
Pyöristyneen nelikulmion muotoinen helmi vuoden 2013 kaivauksilta.
Savihelmistä on kirjoitettu Suomessa harmillisen vähän, eikä tilanne ole sen parempi muissa Pohjoismaissa. Savihelmen tunnistamista hankaloittaa se, että samankaltaisia helmiä muodostuu joskus myös luonnollisesti, kun savea pakkautuu maassa kasvin juuren ympärille. Ristimäen maaperä on kuitenkin melko hiekkaista, ja löydetyt helmet ovat hyväkuntoisia. Jotta luontainen savinen ”helmi” olisi voinut säilyä maassa liukenematta, sen olisi täytynyt kuumentua hyvin korkeassa lämpötilassa.
Savihelmet ovat harvoin koristeltuja, eivätkä Ristimäen helmet tee asiassa poikkeusta. Helmistä kolme on lieriön mallisia, kaksi epätäydellisen pyöreitä ja yksi on pyöristetyn nelikulmion muotoinen. Helmet on luultavasti muokattu pallomaiseen tai lieriömäiseen muotoon käsin, siloteltu kevyesti pinnalta ja rei’itetty. Ristimäen kesän 2016 kaivauskauden hauskimpia löytöjä oli kirkon eteläpuolen kaivausalueelta löytynyt hieman muotopuoli savihelmi, jonka reikä oltiin tehty vinoon. Samalta kaivausalueelta löytyi muutamaa päivää myöhemmin toinen, punasavesta tehty, katkenneen pitkulaisen helmen pala.
Toinen syksyn 2016 kaivausten savihelmistä. Helmen muoto on epämääräisen pyöreä ja reikä kulkee helmen läpi vinossa.
Ristimäen haudoista löydetyissä helminauhoissa ei ole käytetty savihelmiä, eikä yksikään löydetyistä savihelmistä ole tullut esiin haudasta. On mahdollista, että lasi- ja savihelmiä ei ole käytetty historiallisesti samaan aikaan, vaan ne ovat olleet eriaikaisia muoti-ilmiöitä. On myös todennäköistä, etteivät savihelmet ole olleet yhteisölle yhtä kallisarvoisia kuin lasihelmet, eikä niitä ole koettu soveliaiksi laitaa vainajan mukana hautaan. Savihelmien ikää on myöskin pulmallista selvittää. Siinä missä lasihelmien iästä saa käsityksen haudan iän perusteella, irtolöytöinä esiin tulleet savihelmet ovat vailla tarkempaa ajoituskontekstia. Ristimäen kalmisto on ollut käytössä 1100-luvun lopusta 1200-luvun alkuvuosikymmeniin, mutta savihelmet saattavat olla vanhempaa perua, keskiseltä rautakaudelta tai kenties jo pronssikaudelta.
Savihelmen löytyminen kaivauksilla on hauska kokemus. Vaikka kyseessä ei olekaan koristeltu solki, harvinainen korutyyppi tai täydellisesti säilynyt lasihelmi, on löytö silti merkityksellinen. Yksinkertainen savihelmi ja siihen tekohetkellä jääneet pienet virheet kertovat inhimillisyydestä. Aina ei kaikki suju täydellisesti, ei nyt, eikä rautakaudella!
Teksti HuK Henna Virtanen, kuvat J. Ruohonen
Tämä kirjoitus on laadittu keväällä 2017 populaaritietotekstiksi arkeologian laudaturseminaariin.
Minulta on juuri valmistunut pro gradu –tutkielma Turun yliopiston arkeologian oppiaineeseen. Tutkimukseni käsittelee ristiretkiaikaisten kalmistojen yhteydestä löydettyjä rakennusten jäännöksiä. Päähuomioni on kahdessa varsinaissuomalaisessa muinaisjäännöksessä, Liedon Sauvalan Ristinpellossa ja Nousiaisten Moision Myllymäessä, joista on löydetty kellotapuleiksi tulkittujen rakennusten paalunsijoista muodostuvat perustukset. Vertailukohteenani on Kaarinan Ravattulan Ristimäki. Tutkimuksessani etsin vastausta kysymykseen, ovatko Liedon Ristinpellon ja Nousiaisten Myllymäen rakennusten perustukset peräisin kellotapuleista, kuten arkeologi Nils Cleve on aikoinaan esittänyt.
Nousiaisten Myllymäen ja Liedon Ristinpellon kaivauksilla 1930–40-luvuilla kaivettiin esiin paalunsijoista muodostuvat neliömäiset perustukset, jotka muotonsa ja poikkeuksellisen rakenteensa perusteella tulkittiin kellotapulien perustuksiksi. Rakenteet voisivat viitata myös kirkkorakennuksiin, sillä paalurakennukset ovat olleet Ruotsissa hyvin yleisiä ja maan varhaisimmat kirkkorakennukset näyttäisivätkin olleen sauvakirkkoja. Myös Suomessa on käytetty mahdollisesti jo rautakauden lopulla paalujen varaan rakennettavaa varhopatsastekniikkaa. Tulkinta kirkkorakennuksista on noussut ajankohtaiseksi Kaarinan Ravattulan Ristimäen tutkimusten myötä 2010-luvulla.
Muotonsa ja rakenteensa perusteella Ristinpellon ja Myllymäen rakennuksille löytyy vertailuaineistoa Ruotsin varhaisista kirkkokohteista. Ristinpellon ja Myllymäen rakennukset ovat saattaneet olla sauva- tai varhopatsastekniikalla toteutettuja kirkkorakennuksia. Ristinpellon ja Ravattulan Ristimäen kalmistokohteiden voi myös todeta muistuttavan monelta osin toisiaan.
HuK Aliisa Kallio
Kuvan kelloteline on Nauvossa sijaitsevalla Seilin saarella. Kuva J. Ruohonen.
Jo perinteeksi muodostunut keväinen ekumeeninen rukouspalvelus järjestettiin Ristimäen muinaiskirkon paikalla lauantaina 20.5.
Lämpimässä kevätsäässä kirkon kuorista puhuivat rovasti (emeritus) Martti Hirvonen sekä kirkkoherra Ion Durac Pyhän Aleksandran ortodoksisesta seurakunnasta. Kirkkoherra Peter Gebara Pyhän Birgitan ja Autuaan Hemmingin katolisesta seurakunnasta oli estynyt ja tilaisuudessa luettiin hänen lähettämänsä tervehdys. Paikalle odotettiin Turussa samaan aikaan järjestettävien Kirkkopäivien perusteella runsasta osanottoa, mutta eri tilaisuuksien osuminen päällekkäin verotti jonkin verran yleisöä. Tilaisuudessa kuultiin myös katsaus kirkon tutkimuksen tämänhetkiseen tilanteeseen.
Tilaisuuden järjestävät Kuralan Kylämäen Ystävät ry, HOSJ:n (Pyhän Johanneksen ekumeeninen hospitaaliritarikunta) Auranmaan Komentajakunta ry ja Turun Klassikot ry. Rukouspalvelus kuuluu Turun kaupunginosaviikkojen Nummenpakan ohjelmaan. Suomen muinaistutkimuksen tuki ry oli järjestelykumppani ja vastasi mm. kahvituksesta.
Tilaisuuden järjestämisessä pääroolissa ollut Antti Jääskeläinen vasemmalla, kirkkoherra Ion Durac keskellä ja rovasti (emeritus) Martti Hirvonen oikealla.
Valkovuokot (Anemone nemorosa) kukkivat Ristimäellä tilaisuuden aikaan.
Ristimäen tutkituista hautauksista löytyneistä hiuksista on tällä sivustolla kerrottu jo aikaisemminkin. Hiuksista pyritään monen muun yksityiskohdan lisäksi eristämään vainajien muinaisDNA:ta (aDNA).
Hiusten ohella aDNA-näytteitä otettiin viime syksynä myös monesta muusta kaivauksin tutkitusta ruumishaudasta. Koska luuta ei haudoista ole juurikaan säilynyt, otettiin hautaussyvyydestä vainajan tasosta pieniä maanäytteitä putkiloihin, jotka pakastettiin tulevia tutkimuksia varten. Nyt nuo putkilot ovat vihdoinkin matkalla Saksaan analysoitavaksi. On todella mielenkiintoista ja uusia mahdollisuuksia avaavaa, jos pitkälle maatuneesta maa-aineksesta voidaan löytää DNA-tason jälkiä vainajasta.
Viime syksynä kaivetuista haudoista otettiin kaikkiaan 16 aDNA-näytettä tutkittavaksi.
Kaikki näytteet luetteloitiin tietokantaan ennen lähettämistä. Putkilot on pakastettu heti näytteiden kaivamisesta lähtien, joten kylmäketjun katkeaminen pyritään välttämään näytteiden nopealla käsittelyllä ja huolellisella pakkaamisella.
Eräänä aamuna alkusyksystä 2015 pörräsi Ristimäen peltoalueen poikki pieni kuvauskopteri. Kaivauspäivä oli juuri alkamassa, mutta jäin silti tien varteen kopterin ohjaajan kanssa juttusille. Kävi ilmi, että Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä oli tilannut alueensa kirkkoja esittelevän videon, jonka aloitusosiota oltiin parhaillaan kuvaamassa.
Usvainen aamu vaikuttikin mitä parhaimmalta kertomaan videon alkuun historian hämärästä ja Ristimäen kirkosta. Kirkon kivijalka ei valitettavasti ollut tuolloin esillä, ja työmaakopit sekä mäen sadekatokset kertovatkin parhaillaan kuvausaikana käynnissä olleista kaivauksista.
Tuosta kuvausaineistosta on nyt valmistunut esittelyvideo. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä on tehnyt alueensa kirkoista kertovan esittelyvideon 'Ristimäen raunioista uuteen aikaan'. Ristimäen ohella videossa kerrotaan alueen muista keskiaikaisista rakennuksista jatkuen kronologisesti aina 1900-luvun kirkkoihin. Seurakunnan tiedotteen esittelyvideosta voit käydä lukemassa täältä.
Voit käydä katsomassa esittelyvideon klikkaamalla tästä.
Kaikki varmasti tietävät metsässä käytettävän ruokasienten poimintaa ja puhdistusta avittavan veitsen. Tällaisessa varta vasten apuvälineeksi suunnitellussa veitsessä on terävä sienen paloitteluun sopiva terä ja kahvan jatkeena yleensä puhdistusharja. Harjalla sienten pinnasta voidaan harjata pois roskat, multa ja muut epäpuhtaudet. Lisäksi veitseen liittyy usein tuppi tai muu kotelo, vaikkakin joskus sieniveitsi voi olla myös kokoontaitettava.
Harva on sen sijaan nähnyt arkeologisilla kaivauksilla käytettäväksi suunnitellun, hauraiden metalliesinelöytöjen esiin kaivamista ja puhdistusta auttavan veitsen. Tällaisessa apuvälineeksi suunnitellussa veitsessä on sarvesta tehty hellävaraiseen kaivamiseen soveltuva tylpähkö ja pehmeähkö terä sekä kahvan jatkeena puhdistamiseen soveltuva harja. Harjalla kaivettavalta alueelta tai esineen läheisyydestä voidaan harjata pois hiekkaa, multaa ja muita löytökontekstiin kuulumattomia epäpuhtauksia. Tähän veitseen liittyy lisäksi käsintehty ja koristeltu tuppi kiinnityslenkkeineen.
Yhden tällaisen räätälöidyn 'kaivausveitsen' (tai miksi tällaista apuvälinettä halutaankaan kutsuttavan) teki viime syksynä kaivauksille useiden päivien ajan vapaaehtoisena osallistunut puukontekijä Juha Nikki. Käsityönä tehty uniikki kaivausveitsi tuppineen oli niin upea, ettei sitä raaskittu muutamaa käyttökertaa lukuun ottamatta viime syksynä vielä oikein käyttää asiaansa, mutta työkaluna tämä pätevä veitsi päätyi kaivausten mukana aina kulkevaan 'hienokaivausvälinelaatikkoon'. Juhan taitavista käsistä on lähtenyt myös moni oikea puukko, jollaisia voit käydä ihailemassa täältä ja tarinoinnin kanssa myös täältä.
'Kaivausveitsen' viimeistellystä tupesta voi löytää Ristimäen löytöjä: tutkimushankkeen tunnuksenakin toimineen spiraalisilmäisen ja ristipäätteisen pronssihelan (alempana) ja huippuharvinaisen ruotsalaisen 1200-luvun penningin lyöntikuvion (ylempänä).
Kaivauksille räätälöidyssä kaivausveitsessä on sarvesta valmistettu 'terä' ja puhdistukseen tarkoitettu harja. Tuppi on koristeltu kaivauspaikan löytöjen kuvilla.
Viime vuosina Ristimäen kaivauksilta talteen otettuja maapaakkuja on jälleen päästy vähä kerrassaan tutkimaan. Työskentely on hidasta, sillä maapaakut sisältävät usein kerroksittain hiekkaa, maata, juuria, puuta ja maatunutta tekstiiliä - ja joskus myös heikkokuntoisia metalliesineitä.
Tänään esittelyssä on Ristimäellä harvinainen löytö, tähän mennessä löytöryhmänsä ainoa edustaja. Eräästä naisen haudasta vyötärön kohdalta löytyi rautaesine, joka vasta röntgenkuvan perusteella voitiin tulkita avaimeksi. Kyseessä on raudasta valmistettu, hyvin pitkälle ruostunut ja osiin hajonnut pitkänomainen esine, todennäköisesti pyöreälehtinen avain. Tämänkaltaiset avaimet ajoittuvat lähinnä viikinkiajalta ristiretkiajalle. Avain sopii tyypiltään hyvin Ristimäen vainajalle, joka lienee haudattu mäelle joskus 1100-luvun kuluessa. Esinettä on hautalöydön sijainnin perusteella kannettu osana muuta ketjulaitetta. 'Avainhenkilö' onkin ajalle tyypilliseen tapaan haudattu juhlapukuun puettuna. Kyse on naisen, todennäköisesti talon emännän, haudasta. Avaimella on voitu ilmentää vainajan asemaa kyläyhteisön arvokkaana jäsenenä.
Mihin avain on sitten sopinut? Ristimäeltä on tähän mennessä löytynyt yksi ainoa lukon katkelma, paikalla sijainneen kirkon kivijalasta (lue aiheesta 23.12.2014 ilmestynyt blogijuttu tästä). Vaikka olisikin houkuttelevaa liittää lukko ja tässä esitelty avain toisiinsa, ei niillä tosiasiassa ole mitään yhteyttä toisiinsa. Todennäköisesti avainta puvussaan kantanut emäntä on laskettu avaimineen hautaan jo sukupolvi tai kaksikin ennen kirkon rakentamista.
1100-luvun naisvainajan mukaan asetettu rautainen avain on todennäköisesti kuulunut talon emännälle. Kuva toimii hyvänä esimerkkinä siitä, missä kunnossa suurin osa löydöistä on esiin varovasti kaivettaessa ja ennen konservoinnin aloittamista. Ilman oikeanlaista käsittelyä metalliesineet voivat hajota olemattomiin vain parissa kuukaudessa.
Röntgenkuvan perusteella esineen kunnosta ja rakenteesta saadaan lisätietoja ennen konservoinnin aloittamista. Kuvassa edellä esitelty rautainen avain. Esineen konservointi valmistunee syksyyn mennessä.
Eräs viime syksyn kaivauksissa talteen otettu maapaakku pääsi vihdoinkin läpivalaisun jälkeen mikroskoopin alle tutkittavaksi. Työskentely osoittautui hitaaksi, sillä paakku sisälsi eri kerroksia hiekkaa, maata, juuria, puuta, pitkälle maatunutta tekstiiliä ja karvaa.
Rautakauden lopun miesten haudoista tiedetään varsin vähän, sillä metalliesineiden vähyydestä johtuen myös vaatetukseen liittyvät löydöt ovat äärimmäisen harvinaisia. Yleensä ristiretkiajan miesten haudoista löytyy korkeintaan puukko tuppineen sekä vyön solki, mutta joskus myös harvinaisempia löytöryhmiä. Tämä hauta osoittautui jo kaivettaessa erityiseksi, sillä puukon sijaan vainajan vasemmalla puolella oli noin 50-60 cm pitkä, varsin leveä ja jokseenkin ohutteräinen veitsi. Väistimen puuttumisesta johtuen esine voidaan luokitella viidakkoveitseksi eli ns. macheteksi. Etnografisten analogioiden perusteella tiedetään, että machetea on voitu käyttää kasvillisuuden leikkaamisen sijaan myös aseena, jollaiseksi Ristimäen löytö voidaankin tulkita. Jo yksin harvinaisesta aselöydöstä johtuen voidaan kyseisestä haudasta tehdä sekä vainajan kulttuurista että sosiaalisesta asemasta kertovia päätelmiä. Esineistön perusteella vainajaa voidaankin pitää vieraan kulttuurin edustajana Ravattulassa.
Syksyllä Ristimäeltä maapaakkuna talteen otettu 1100-luvun miehen haudan osa kelmuun pakattuna. Kylmiössä säilytettyä paakkua päästiin tutkimaan tarkemmin tänään 1.4.
Tänään saatiin todennäköisestä miehen haudasta esiin myös jäännöksiä tekstiilistä ja työstetystä taljasta tai turkiksesta. Nyt tutkitut muokatut jäänteet ovat peräisin haudan pääpuolesta, säilyneen hammaskiilteen perusteella täysin maatuneen kallon yläosasta ja arkun päädystä. Kyse ei ole taljasta tai muusta vainajan käärimiseen tai peittämiseen käytetystä peitteestä, vaan jäännökset ovat todennäköisesti peräisin jonkinlaisesta päähineestä: röntgenkuvasta voitiin todeta jopa hatun tikattu ja topattu vuori. Maata varovasti poistettaessa alkoi päähineen kohdalta löytyä ensin mikroskooppisen pieniä eläinperäisiä karvoja, jotka lopulta olivat yhtenäisenä nähtävissä paljaalla silmälläkin. Kyse on ruskehtavasta, varsin tiheästä karvasta, eläimen turkiksesta. Päähine lieneekin malliltaan ollut siis jonkinlainen turkishattu.
Maapaakun röntgenkuvissa erottuu mahdollisen hatun tikattu ja topattu vuori.
Karvalöytöihin erikoistunut tutkija saattoi läpivalaisumikroskoopilla otettujen kuvien perusteella todeta, että karva on peräisin norsueläimen lahkoon (Proboscidea) kuuluneesta eläimestä. Lajilleen karvaa ei voitu määrittää, mutta viime vuosituhansina maailmassa on elänyt aasiannorsu eli intiannorsu (Elephas maximus), savanninorsu eli pensasnorsu (Loxodonta africana) ja metsänorsu (Loxodonta cyclotis). Norsujen heimoon on luettu myös sukupuuttoon kuollut mammuttien suku (Mammuthus). Karvasta tullaan teettämään muinaisDNA-tutkimus (aDNA) mahdollisimman nopeasti. Sähköpostin välityksellä jo tänään saamamme tarjouksen perusteella tutkimushanke löysi yllättävän nopeasti Nigeriasta yliopistotasoisen tutkimuskeskuksen, johon pikapostina lähetettiin sekä karvanäyte että Alfred Kordelinin säätiön vastikään tutkimushankkeelle myöntämä apuraha 10 dollarin seteleiksi vaihdettuna. Nigerian Kansallisessa Yliopistossa yhdyshenkiönä toimivan kunnianarvoisan apulaisrehtorin ja maan kuningassuvun edustajan mukaan hankkeeseen sijoitetut varat tulevat tulosten jälkeen kymmen- tai jopa satakertaisena takaisin. Tulokset tullaan myös julkaisemaan ylimmän julkaisutason tieteellisissä kansainvälisissä julkaisusarjoissa, eikä näille artikkeleille voida hintaa laskea muualla kuin yliopistojen hallinnossa.
Lähikuva päähineen, turkishatun, karvoista. Karvat viittaavat Suomen oloissa melko harvinaiseen norsueläimeen.
Muinaistekstiileihin keskittynyt tutkija, joka ei halunnut nimeään vielä julkistettavan, teki löydöksen innoittamana jo tänään aamupäivällä rekonstruktion kyseisestä löydöstä. Karvalöydöksen alustava identifiointi norsueläimeksi auttoi ennallistuksen teossa huomattavasti, sillä käytännönläheinen ja lämmin vuorillinen turkishattu on näihin päiviin asti tunnettu kyseiseen eläimeen viittaavalla nimellä. Ristimäen löydön mukaan kyseisen vaatekappaleen nimitys saattaakin siis periytyä jo rautakaudelta. Vähimmillään löytö kertoo vainajan kuolleen talvella. Ehkä vieraasta kulttuurista maahamme saapunut tulija ei kestänyt alueen karuja olosuhteita, sai keuhkokuumeen ja kuoli. Voi myös olla, että päähine on tehty alkujaan vainajan omistaman ja mukana tulleen norsueläimen turkiksesta. Norsueläimet eivät ole vieras ilmiö Suomessakaan, sillä jopa aivan Ristimäen lähellä Liedossa on elänyt pieni norsupopulaatio vielä viime vuosikymmeniin asti (katso elävää kuvaa tästä).
Rekonstruktio 1100-luvun miehenhaudan päähineestä, tehty ns. viittauskinnastekniikalla. Kyseinen päähinetyyppi on tunnettu näihin päiviin asti norsueläimeen viittaavalla nimellä.
Kyse voi myös olla mammutin karvasta, tiedetäänhän esimerkiksi Jäämeren saarilla mammuttien eläneen vielä muutamia tuhansia vuosia sitten. Nigeriasta juuri tulleen sähköpostin mukaan sinne huomaamattomasti lähetettävällä huomattavalla lisärahoituksella voidaan karvalöytöjen eläin myös kloonata. Kloonausta varten onkin avattu oma varainkeruukampanja, johon voit tänään 1.4. lahjoittaa koko omaisuutesi painamalla tästä.
Juhan af Grass, astroarkeologian oppiaine, parapsykologian laitos
Turun linnassa esillä oleva näyttely 'Valtapeliä – Reformaatio Suomessa' täydentyi vastikään, kun linnan Keskiaikaisessa vierastuvassa avattiin pienoisnäyttely '400 vuotta katolista aikaa'. Näyttely johdattelee katoliseen aikaan, jota kesti Suomessa satoja vuosia ennen luterilaista reformaatiota ja linnan tämänvuotista päänäyttelyä. Ristimäki -hanke osallistui osaltaan näyttelyn rakentamiseen. On kunnia-asia saada näinkin nopeassa tahdissa esille viime vuosina kaivettuja löytöjä kaikkien kiinnostuneiden nähtäville.
Pienoisnäyttelyssä on esillä valikoituja arkeologisia löytöjä Ristimäeltä ja muualta Turun ympäristöstä. Esineitä on esillä Turun (Maarian) Taskulan rautakautisesta kalmistosta, Koroistenniemen piispankirkon alueelta ja Turun keskiaikaisista kaupunkikortteleista. Löydöt kertovat kristinuskon alkuvaiheista ja katolisen kirkon vaikutuksesta nykyisen Suomen alueella 1000-luvulta 1400-luvun loppuun. Osa löydöistä on esillä nyt ensimmäistä kertaa.
Ristimäen kirkon alueelta löytyneitä saviastioiden palasia, näiden edessä kirkosta peräisin olevia rautanauloja ja oikealla kirkon pienoismalli.
Viime syksynä lapsen haudasta löytyneitä kookkaita lasihelmiä. Esillä on myös 'punatukkaisen tytön' lasihelminauha (lue artikkeli täältä) kokonaisuudessaan.
Muutamia 1100-luvun naisten hautoihin kuuluneita tekstiililöytöjä kankaisiin kiinnittyneine solkineen on asetettu myös esille. Oikealla takana on vajaa kuukausi sitten päivänvalon saanut lautanauharekonstruktio Ristimäen haudasta.
Näyttelyyn liittyy runsaasti kosketusnäyttöjä, joiden kautta saa esillä olevista löydöistä nähtäväksi lähikuvia ja myös runsaasti lisätietoja.
Myös Koroistenniemen piispankirkon aluetta kuvaava pienoismalli on asetettu näkyviin hienosti valaistuna ja pölyistä pyyhittynä. Lähiaikoina Koroisten alueesta on valmistumassa perusteellinen tutkimus, joten mallin yksityiskohdat saanevat viimeistään tuolloin kyytiä...
Näyttely on siis esillä Turun linnassa.
Ps. Muistakaa tiistaina pidettävä esitelmä Ristimäen kasvillisuudesta (ks. etusivu)...
Viime lauantaina Turun yliopiston päärakennuksessa pidettiin antoisa 'Rautakautta yli rajojen' seminaari (
sivulle esim. tästä). Päivän ohjelmassa oli rautakautta käsitteleviä esitelmiä laidasta laitaan sekä myös muutamia postereita. Mutta koska tässä on kyseessä Ravattulan Ristimäkeä käsittelevä blogi, en lähde aiheesta merta edemmäs kalaan.
Seminaarin viimeisessä sessiossa lautanauhoihin erikoistuneet Maikki Karisto ja Mervi Pasanen esittelivät valaisevasti lautanauhatekniikkaa, lautanauhojen tutkimista, kuviomuotojen hahmottamista, näytenauhojen valmistamista ja kudontaohjeiden tekoa. Esitelmän otsikkona oli 'Lautanauhoja Ravattulan Ristimäen tekstiililöydöissä'. Esitelmässä julkistettiin Ristimäeltä tutkitusta haudasta 8/2015 löytyneen tekstiililöydön perusteella valmistettu lautanauha. Hienon nauharekonstruktion lisäksi kyseessä on luonnollisesti tekstiiliarkeologinen sensaatio, jota kautta myös vanhempia lautanauhalöytöjä voidaan tulkita uudelleen.
Nauhasta hyvinkin yksityiskohtaisesta tietoa, hyvillä kuvilla ja mukavasti kirjoitettuna löytyy Hibernaatiopesäkkeen blogista (also in English):Ravattulan Ristimäki ja haudan 8/2015 nauha / tablet woven band from Ravattula Ristimäki grave 8/2015
Seminaarin yleisiä tunnelmia löytyy taasenSukututkijan loppuvuosi -blogista...
Maikki Karisto ja Mervi Pasanen: 'Lautanauhoja Ravattulan Ristimäen tekstiililöydöissä'
Esitelmässä kerrottiin yksityiskohtaisesti mm. nauhojen kuviomuotojen hahmottamisesta. Oikealla Ristimäen lautanauhalöytö.
Ristimäen haudan 8/2015 lautanauha oli tehty 4 kuviolaudalla. Kuviolaudat eivät koostu 2 tummasta ja 2 vaaleasta langasta, vaan jokaisessa kuviolaudassa värien suhde on eri.
Ja tässä valmis 6 mm leveä lautanauha Ristimäeltä! Parempia kuvia ja yksityiskohtaista kerrontaa löydät täältä: Ravattulan Ristimäki ja haudan 8/2015 nauha / tablet woven band from Ravattula Ristimäki grave 8/2015
.
Ps. Osa vuoden 2016 maapaakkuina talteen otetuista tekstiilikeskittymistä on vielä kokonaan tutkimatta, joten lautanauhoja on mahdollisesti tulossa vielä lisää...
Ristimäeltä on löytynyt runsaasti koristeellisia lasihelmiä, joita tavan takaa kysytään esille tai muutoin näytille. Suunnitelmia helmien osalta on jo paljonkin: listalta löytyy mm. arkeologisten helmien näköiskappaleiden valmistaminen ja helmiaineiston työstäminen julkaisuksi jne jne. Aika vain tahtoo olla aavistuksen kortilla kaikkien toivottavien ja mielenkiintoistenkin asioiden toteuttamiseksi.
Viime päivinä Ristimäen helmilöytöjä varten on perustettu 'Studio Helmi'. Kaikki eri näyttelyihin (näistä myöhemmin lisää) menevät lasihelmet pyritään dokumentoimaan yksityiskohtaisesti digikuvaamalla. Kuvat otetaan eri suunnista mittakaavalla ja ilman. Näin esille meneviä helmiä ei tarvitse hakea vitriineistä pois, jos (ja kun) tuleekin tarve saada tarkastella jotakin helmiyksilöä tarkemmin.
'Studio Helmi' perustettuna työhuoneen nurkkaan. Kuvattavaa riittää, sillä yhdessä helminauhassa saattaa olla useita kymmeniä yksittäisiä lasihelmiä.
Ravattulan Ristimäeltä melko tarkalleen kolme kilometriä jokea alavirtaan päin sijaitsee Koroisten kylä. Aurajoen ja siihen yhtyvän Vähäjoen väliin muodostuu niemeke, joka on 1200-luvulla ollut Suomen keskeisin paikka. Niemekkeellä on toiminut Suomen piispanistuin ja piispankirkko, Turun tuomiokirkon edeltäjä.
Koroistenniemellä on tehty arkeologisia tutkimuksia 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa, mutta aineistoa ei vielä toistaiseksi ole analysoitu ja julkaistu kattavasti. Kirkko rakennettiin Koroistenniemelle 1229 tai pian sen jälkeen. Ajallisesti Ravattulan Ristimäen kirkko on siis Koroista vanhempi, sillä Ristimäen kirkon käyttö loppuu tai on loppumaisillaan samoihin aikoihin kun Koroisiin vasta ryhdytään kirkkoa rakentamaan.
Paikalla on näkyvissä ihmiskäsin tehty vallihauta ja siihen liittyvä maavalli, piispankirkon kivijalka sekä kahden muuratun neliskulmaisen kivirakennuksen perustukset. Viimeksi mainitut rakennukset ovat yhdessä muodostaneet piispanlinnan.
Koroistenniemi ilmasta käsin kuvattuna. Oikealla Aurajoki, vasemmalla Vähäjoki.
Niemeke on varsin tasainen. Kirkon kivijalan itäosaan on pystytetty muistoristi. Oikealla erottuu maavalli ja kuiva vallihauta.
Koroisissa on tulkittu sijainneen kaksi ajallisesti toistaan seuraavaa kirkkoa. Perustuksessa onkin erotettavissa kiviä molemmista kirkkosukupolvista.
Teen pro gradu -tutkielmaa varhaiskristillisistä kansanomaisista hautamerkeistä Turun yliopiston arkeologian oppiaineeseen. Aihe syntyi Ristimäen kaivauksilla, joilla olen ollut mukana viitenä vuotena. Osa Ristimäen haudoista on ollut merkittynä maanpäällisillä kiveyksillä, kuten haudan päässä sijaitsevalla pystykivellä tai koko haudan peittävällä kivipedillä. Ristimäen lisäksi tapa on ollut käytössä myös muutamilla muilla samaan aikaan ajoittuvilla ruumiskalmistoilla.
Kansanomaisella tarkoitan tässä yhteydessä sitä, että vaikka kivet on muotonsa perusteella erikseen valikoitu hautamerkeiksi, ovat ne kaivertamattomia ja muutoinkin pääasiassa muokkaamattomia luonnonkiviä. Siinä missä Suomen vanhimmat, pääasiassa 1200–1300-luvuille ajoittuvat, kaiverretut hautakivet on tutkittu perusteellisesti, ei niiden kansanomaisia serkkuja ole vielä tarkasteltu kattavasti.
Varhaiskristilliset hautamerkit kuitenkin sijoittuvat kiinnostavaan murrosvaiheeseen, jossa kristinuskon tavat leviävät mutta vanhat hautausperinteet jatkuvat yhä uusien rinnalla. Millaisia merkkejä varhaiskristillisille haudoille rakennettiin? Oliko olemassa yhteistä käsitystä kristillisen haudan ulkomuodosta vai vaihtelevatko hautaustavat paikallisesti ja yksilöllisesti? Olivatko haudat muistamisen ja muistelemisen paikkoja? Oliko hautamerkit tarkoitettu vain miehille, vai haudattiinko niiden alle myös naisia ja lapsia? Hautamerkkejä tutkimalla voidaan yrittää tavoittaa niitä rakentaneet ihmiset ja heidän tapansa harjoittaa uutta uskoa.
HuK Siiri Tuomenoja
Kiviä ja kiveyksiä Ristimäen ruumiskalmiston alueella syyskuussa 2016.
Liedon Vanhalinnassa 28.2. pidetty esitelmä keräsi runsaasti väkeä kuulemaan vuoden 2016 kaivausten tuloksista. Ristimäen tilanteesta saivat laskiaistiistain esitelmätilaisuuden unohtaneet lukea seuraavan päivän Turun Sanomista isohkon ja näyttävän jutun. Juttua toistettiin päivän muissakin julkaisuissa (etenkin sähköisissä versioissa) aina iltapäivälehtiä myöten.
Ruumishautaa kaivetaan esiin Ravattulan Ristimäeltä myöhään syksyllä 2016. Haudan päädyssä merkiksi asetettu pystykivi. Yksikköä kaivamassa Anni Ala-Rakkola-Kara.
Turun Sanomien ilmaisen digilehden Ravattulan Ristimäkeä käsittelevä juttu on luettavista täältä.
Kirkas talvisää ja Lounais-Suomeen lopulta saatu lumi sai kaivausjohtajankin ulos tutkijankammiostaan. Reippailu johti - varsin yllätyksettömästi - Ristimäelle. Tavallisen kameran sijaan - tai oikeastaan lisäksi - mukaan tarttui nelikopteri eli drone. Vaikka pakkanen hyydytti akut lennon alkumetreille, muutama kuva ehti tallentua kameran muistikortille.
Ristimäki nähtynä lähtötasolta (oikeanpuoleinen kumpare). Mäki on varsin matala, mutta laeltaan hyvinkin tasainen.
Vaikka lunta oli tullut pari päivää varsin runsaastikin, ei se vielä riittänyt peittämään sänkipellon korsia tai korkeampaa aluskasvillisuutta. Kirkonpaikka etualan metsikössä, taustalla Ravattulan kylämäki.
Kirkon paikoilleen rekonstruoitu kivijalka erottui ilmasta käsin hienosti. Suurin osa viime päivien vierailijoista on eläinkuntaa (jäljistä päätellen jäniksiä), mutta joku kaksijalkainenkin sentään on kulkenut aivan kivijalan kulmaa hipoen - hiihtämällä.
Ristimäeltä on parin viime vuoden kaivauksissa otettu talteen ainutlaatuisen laajasti erilaisia orgaanisia näytteitä. Perinteisten hiilinäytteiden ajoittamisen ohella parhaillaan on tutkittavana näytteitä mm. 900 vuotta sitten eläneiden ravattulalaisten muinaisDNA:n selvittämiseksi. Eri tutkimusmenetelmien jatkuvasti kehittyessä on kaivettujen aineistojen tutkimuspotentiaali varsin huomattava.
Viime ja tällä viikolla suunniteltiin yhteistyöhanketta yliopiston biokemian laitoksen kanssa. Tietystä Ristimäen aineistosta pyritään selvittämään siinä mahdollisesti säilyneitä rasva-aineita eli lipidejä. Onnistuessaan hankkeessa saadaan selville näiden esineiden käyttötarkoituksen ohella lisätietoa myös paikallisten ruokavaliosta.
Tutkimuksen yksityiskohtia pohtimassa biokemiasta Marika Kalpio ja Matts Nylund sekä arkeologian puolelta Mirva Pääkkönen.
Testiaineistoksi biokemistit saivat moderneja sarvia ja Ristimäen maata (ei kuvassa).
Ravattulan Ristimäen tutkimushankkeen rahoituksen jatkuva epävarmuus sai kansanedustaja Eeva-Johanna Elorannan tekemään eduskunnassa aloitteen Ristimäen tutkimusten rahoituksen turvaamiseksi. Vaikka aloite ei edennytkään esitystä pidemmälle, kertoo se kuitenkin kohteen huomatusta ja huomattavasta historiallisesta merkityksestä kotimaassa.
Viime viikolla vieraillessaan kansanedustaja Elorannalle kerrottiin erityisesti Ravattulan Ristimäen tutkimushankkeen nykytilanteesta, mutta samalla hän sai myös lyhyet esittelyt Turun yliopiston arkeologian oppiaineen käynnissä olevista Koroistenniemen sekä Turun Tuomiokirkon reliikit -hankkeista.
Ristimäen tutkimusten ohella tilaisuudessa esiteltiin mm. Koroistenniemen tutkimusten etenemistä. Samoihin aikoihin kun Ristimäen kirkko jäi pois käytöstä perustettiin Aurajoen varrelle Koroisniemelle, parin kilometrin etäisyydelle Ravattulasta, piispankirkko ja -istuin.
Lisäksi käytiin tutustumassa arkeologian uusiin remontointuihin tiloihin Erik Bryggmanin alkujaan suunnittelemassa Geotalossa (aik. Chemicum). Kuvassa osteoarkeologi Auli Bläuer esittelee "luuhuonetta".
Ristimäen lasihelmilöydöt ovat heti niiden löytymisestä lähtien kiinnostaneet sekä tutkijoita että maallikoita runsain mitoin. Hienosti värinsä ja muotonsa säilyttäneitä uniikkeja lasihelmiä voidaankin pitää Ristimäen yhtenä hienoimmista löytöryhmistä.
Lasihelmiä kokeellisesti valmistava Susanne Näsi tutustui perjantaina parin Ristimäen helminauhan helmiin arkeologian oppiaineen tiloissa Turussa. Hänen tarkoituksenaan on valmistaa mallin mukaisia (tai niitä läheisesti vastaavia) lasihelmiä nykymenetelmin. Toivottavasti pian saamme muutamia mallikappaleita tarkasteltavaksemme!
Arkeologian oppiaineen tiloissa oli mahdollista tutustua muutaman helminauhan lasihelmiin.
Parin viime vuoden kaivauslöytöjä säilytetään helposti saatavina arkeologian oppiaineen tiloissa. Tutkimuksista vastaava arkeologi Juha Ruohonen vasemmalla, helmestä kuvaa ottamassa Susanne Näsi oikealla. Taustalla laatikoissa Ristimäen löytöjä parin viime vuoden ajalta. Kuva Anne-Mari Liira.
Toteutin syksyllä 2016 Ristimäellä itsenäisen kenttätyöprojektin, jossa keräsin kirkon ympäristöstä sekä kalmiston haudoista maanäytteitä, joista mittasin pH-arvot. Projektin ideana oli Ristimäen keskimääräisen pH-arvon kartoittamisen lisäksi selvittää millaisia pH-arvoja saadaan kalmiston hautojen maa-aineksesta. Hautojen kohdalla maanäytteitä pyrittiin ottamaan sekä haudan tummasta värjäytyneestä maasta että puhtaasta maasta haudan vierestä. Vertaamalla haudasta otettua näytettä puhtaaseen verrokkinäytteeseen pyrittiin selvittämään onko vainajan sekä hauta-antimien maatuminen maaperään vaikuttanut maa-aineksen pH-arvoon.
Ristimäeltä otettiin kaikkiaan 32 näytettä. PH:n mittaaminen näytteistä tapahtui tarkoitukseen hankitulla pH-mittarilla. Yhteen maanäytteeseen maa-ainesta tarvittiin noin puoli litraa ja siihen sekoitettiin hiukan tislattua vettä ennen mittausta. Taustatutkimuksen perusteella oletin Ristimäen maaperän pH-arvon liikkuvan jossain viiden ja kuuden välillä. Kuitenkin jo ensimmäiset mittaukset osoittivat, ettei ennakkoarvioni pitänyt paikkaansa.
Ristimäen keskimääräiseksi pH-arvoksi saatiin 6,6 ja yhteensä 27 näytteen pH oli 6,5–6,7 välillä. Näytteiden joukosta erottuivat haudasta 18 otetut maanäytteet. Projektin matalin arvo, 6,3, tuli haudan pään alueelta otetusta näytteestä ja haudan vierestä otetun verrokkinäytteen pH-arvoksi tuli 6,8. Tämä ero oli koko aineiston suurin. Muiden hautojen kohdalla erot haudan maa-aineksen ja verrokin pH:n välillä olivat hyvin pieniä, esimerkiksi haudoissa 20 ja 21 haudan pH oli 6,6 ja verrokin 6,7. Haudassa 43 luvut menivät toisinpäin, eli haudan arvo oli 6,7 ja verrokin 6,6.
Näytteenottosyvyydelläkään ei tuntunut olevan merkitystä, sillä noin 20, 40 ja 90 cm syvyydeltä otettujen näytteiden arvoksi mitattiin sama pH: 6,5. Erikoisuutena voisi mainita metalliesineen vierestä otettu näyte, jonka pH 6,4 poikkesi hieman Ristimäen keskiarvosta. Yleisesti ottaen arvot tuntuivat mielestäni liian korkeilta ja epäilin hiukan mittarin toimivuutta. Toisaalta asuinpaikoilla maaperään hajonneen palaneen puun ja luun on todettu nostaneen maan pintakerrosten pH-arvoja. Tulevaisuudessa voisi olla mielenkiintoista toteuttaa samanlaisia projekteja esimerkiksi muissa myöhäisrautakautisissa kalmistoissa ja kartoittaa laajemmin haudoista saatavia pH-arvoja.
Emmi Oksanen
Suurin osa tutkituista pH-näytteistä oli peräisin Ristimäen hautakuvioista.
Yhteen maanäytteeseen maa-ainesta tarvittiin noin puoli litraa ja siihen sekoitettiin hiukan tislattua vettä ennen mittausta. Kuva Emmi Oksanen.
Viime vuonna ilmestyneen englanninkielisen artikkelin embargo (vuoden julkaisuviive) on päättynyt ja juttu on nyt kaikkien vapaasti luettavissa. Kyseessä on ensimmäinen Ristimäestä kertova laajempi artikkeli englanniksi. Aiemmin tietoa on ollut vierailla kielillä saatavilla lyhyesti tältä nettisivulta sekä painetuista esitteistä.
Nyt julkaistussa artikkelissa tarkastellaan Suomen vanhimpia kirkkoja ja kirkonpaikkoja sekä esitellään Ristimäen kirkkorakennusta osana tutkimushistoriaa ja Suomen varhaista kirkollista järjestäytymistä. Artikkeli 'Built of Wood and Turned to Soil: Perspectives of Research History and New Observations Concerning Finland’s Oldest Churches with Reference to Ristimäki in Ravattula' (vapaasti suomennettuna 'Puusta rakennettuja, maaksi muuttuneita. Tutkimushistoriallisia näkökulmia ja uusia havaintoja vanhimmista kirkoista Suomessa...') on ilmestynyt Suomen Muinaismuistoyhdistyksen julkaisussa Iskos 21.
Artikkeli on luettavissa (ja myös ladattavissa omalle koneelle, linkki korjattu 28.1.) täältä Built of Wood and Turned to Soil: Perspectives of Research History and New Observations Concerning Finland's Oldest Churches with Reference to Ristimäki in Ravattula.
Artikkeli löytyy alunperin tällaisesta teoksesta kuin "Iskos 21: New Sites, New Methods. Proceedings of the Finnish-Russian Archaeological Symposium, Helsinki, 19–21 November, 2014" sivuilta 229-245.
Blogin sisältö päivittyy näköjään hitaasti, koska kiire. Nettiä selatessa löytyy kuitenkin aihetta käsittelevää kaikenlaista valmistakin materiaalia, joten esitelläänpä tässä toinen toissavuotinen (2015) pienoismalliprojekti viimeistelijän näkökulmasta käsin.
Ristimäen tutkimuksia esitelleessä 'Uuteen uskoon' -näyttelyssä oli mm. esillä sekä kirkkorakennuksen pienoismalli että maisemamalli. Moni näyttelyssä kävijä ei ehkä muista maisemamallia lainkaan nähneensä. Asia selittyy sillä, että malli saatiin paikoilleen vasta näyttelyn loppupuolella sisältöä täydennettäessä. Tästälinkistävoi kuitenkin käydä keskustelupalstalta katsomassa hektistä projektia varsin edustavien kuvien kera.
Pienoismalli on tarkoitus saada uudelleen esille kesäksi avattavaan Ristimäki-näyttelyyn. Tietäisi vain minne ja mikä kesä...
Viimeinen naula arkkuun, arkku kuoppaan ja metri multaa päälle. Mitä maan sisässä sitten tapahtuu?
Tässä uudessa arkeologian ja luonnontieteiden menetelmiä yhdistävässä kokeellisessa tutkimuksessa tarkkaillaan kahden eri syvyyteen kaivetun hautakuopan olosuhteita yhden vuoden ajan. Hautauksia simuloivat miniarkut on sijoitettu oikeaan ruumiskalmistoon autenttisten 1100-luvulle ajoittuvien hautojen paikoille. Haudat on arkeologisesti tutkittu ennen hankkeen aloittamista.
Mitä vuoden aikana haudassa tapahtuu? Uusi tutkimushanke pyrkii ottamaan siitä selvää.
Siirry tästä 'Vuosi haudassa' -hankkeen sivuille...
Arkeologiassa silmäkivellä tarkoitetaan kiviröykkiöhaudoissa olevaa suurikokoista keskuskiveä, jonka ympärille muut kivet on kasattu.
Ristimäelle kirkon muistoristin viereen oli vuodenvaihteessa ilmestynyt aivan toisenlainen silmäkivi. Luonnonkiveen maalatut silmät tarkkailevat ympäristöään. Merkitystä kivelle voi itse kukin pohtia hiljaa mielessään.
Joku on vuodenvaihteessa tuonut 'silmäkiven' Ristimäen kirkon muistoristin juurelle.
Uusi vuosi 2017 alkoi Ristimäellä postilaatikosta löytyvän vieraskirjan vaihdolla. Kaikkien kävijöiden toivotaan jatkossakin kirjoittavan nimensä vieraskirjaan, sillä kävijämääriä on tilastoitu vuodesta 2014 lähtien.
Aiemmat blogikirjoitukset on siirretty blogiarkistoon.
Kirkon kivijalka on kävijöitä varten merkitty mäelläe oikeassa koossa oikealle paikalleen.
Näkymä Ristimäeltä kaupungin suuntaan pienessä pakkassäässä vuoden ensimmäisenä päivänä.
Risuja ja ruusuja eli blogipalautetta voit lähettää tutkimushankkeen sähköpostiosoitteeseen
ravattula@smtt.fi.
Arkistosta löydät kaikki aiemmat Ristimäki-blogin julkaisut:
Blogiarkistoon