Siirryimme kentältä jälkitöiden pariin nelisen viikkoa sitten. Olen saanut huomata, etteivät työt todellakaan lopu siihen kun kaivaukset loppuvat ja lapiot heitetään varastoon, vaan oikeastaan toisinpäin. Kuten jo aikaisemmassa blogikirjoituksessa kävi ilmi, jälkitöihin kuluu yleensä kaksin verroin ellei enemmänkin aikaa kuin itse kaivauksiin. Ristimäen kaivaukset kestivät tänä vuonna reilusti pidempään aikaisempiin vuosiin verrattuna, joten jälkipyykkiäkin kertyi tavallista enemmän. Töiden pikkuhiljaa edetessä selkenee monet kentällä askarruttamaan jääneet kysymykset, mutta paljon mielenkiintoista selvitettävää jäi vielä maahankin, odottamaan tulevien vuosien kaivaustutkimuksia. Itse olen ensimmäistä kertaa mukana jälkitöiden teossa ja on ollut kiinnostavaa oppia mitä kaikkea kaivausten jälkeen tehdään ja miten tulokset syntyvät. Ristimäki on nyt kirjaimellisesti siirtynyt sisätiloihin, löytöjä ja näytteitä on kannettu yliopiston tiloihin pussikaupalla, monen monta kiloa. Tässä lyhyt katsaus muutamiin hommiin, joita olen viime viikkojen aikana tehnyt.
Edellisvuotisten kaivausten tapaan tänäkin vuonna suurin löytöryhmä on palanut savi, mikä liittyy paikalla sijainneeseen, kirkkoa edeltäneeseen rakenteeseen tai rakenteisiin. Savea löytyi yhteensä lähemmäs 50 kiloa, löytöpussien määräksi arvioisin silmämääräisesti noin 600 kappaletta. Ensimmäisellä työviikolla järjestelin savipussit arkeologian vanhan, tyhjennetyn seminaarikirjaston hyllyihin x- ja y- koordinaattien mukaan ja kerroksittain. Savet odottavat tällä hetkellä jälkityökurssin alkamista, jonka aikana opetuskaivauksilla syksyllä olleet opiskelijat pesevät ja luetteloivat ne. Savenpalat pestään, jotta seasta erottuvat sinne kuulumattomat löydöt, kuten pienet keramiikanpalaset, sintraantunut savi, palaneet luut ja kivet. Pestyinä paloista erottuu paremmin myös mahdolliset saveen jääneet painannejäljet. Lopuksi savipalojen kappalemäärät lasketaan, ne punnitaan ja pussitetaan puhtaisiin pusseihin arkistotunnuksella varustettuna, jonka jälkeen siirtyvät arkeologian oppiaineen arkistoon.
Palanut savi ja muu massalöytöaineisto löytyy toistaiseksi arkeologian vanhasta seminaarikirjastosta. Kuva: S. Kärkkäinen
Työn alla on myös maanäytteiden luettelointi. Näytteitä otettiin jokaisen kaivetun kerroksen jokaisesta ruudusta, joistain useampikin. Lisäksi on erilaisia maanäytteitä, joita otettiin esille tulleista anomalioista, kuten ruoste- ja punamultamaaläikästä tai metalliesineiden alta olleesta maasta. Yhteensä maanäytteitä lienee noin 300 kappaletta, joista olen luetteloinut nyt noin puolet. Kaikki näytepussit varustetaan juoksevalla numeroinnilla, jonka jälkeen ne ovat valmiina vietäväksi jatkotutkimuksiin muualle. Näytteistä selvitetään mm. alkuainepitoisuuksia ja makrofossiileja.
Maanäytteistä osa on jo siirretty toiseen rakennukseen makrofossiilitutkimuksia varten, mutta tutkittavaa maata on väestönsuoja vielä puolillaan. Kuva: S. Kärkkäinen
Viime viikolla saimme päätökseen metalliesineiden alustavan luetteloinnin ja kuvauksen. Tarkka dokumentointi on tärkeää, sillä löytöjen konservoinnissa voi kestää useampi vuosi, jona aikana käytössämme on ainoastaan esineistä ylös tallentamamme tiedot. Nyt metalliesineet ovat röntgattavana ja konservoitavana Turun Museokeskuksen konservointiyksikössä. Vaikka itse esineitä emme tule näkemään vähään aikaan, konservaattoreilta saadut röntgenkuvat paljastavat nopeasti lisätietoa esineistä, niiden muodosta ja mahdollisista koristeluista. Muutama yllätyskin mahtuu mukaan, kuten kentällä kipsatun maapaakun sisältö.
Tällä viikolla olen myös piirtänyt kaivauskarttoja puhtaaksi tietokoneella. Kaivausten aikana käsin piirretyt kartat skannataan ja siirretään MapInfoon digitoitavaksi. Ohjelmalla saa piirrettyä kaivetuista alueista selkeät kartat, jotka auttavat hahmottamaan kokonaiskuvaa ja esimerkiksi hautakuviot erottuvat paremmin. Karttoihin piirretään kaikki tiedot, mitä käsin kentällä piirretyissä kartoissa on, kuten hautakuvioiden rajat, kivet, eriväriset maat jne. Kyseinen ohjelma on aiheuttanut allekirjoittaneelle muutamia harmaita hiuksia, mutta tekemällä oppii, ja tekemällä virheitä oppii vielä tätäkin paremmin.
Ristimäen kalmistoaluetta kartoitettuna. Vasemmalla millimetripaperille kentällä käsin piirretyn kartan osa ja oikealla vastaavan alueen puhtaaksi piirretty karttaote.
Seuraavan viikon ohjelmassa on jatkaa karttojen puhtaaksi piirtämistä ja maanäytteiden luettelointia. Haemme myös viimeisiä Ristimäelle jääneitä tavaroita paikalta vielä pois.
Ensi viikon tiistaina järjestetään myös esitelmätilaisuus 'Helmiä maan alta', jossa kaivausjohtaja Juha Ruohonen esittelee Ristimäen kaivausten tuloksia. Esitelmä pidetään Turun yliopiston luentosalissa XXV (Fennicum, os. Henrikinkatu 3) tiistaina 25.11. klo 18.00 alkaen. Tilaisuus on kaikille avoin. Siirry tapahtumasivulle.
Sinikka Kärkkäinen, kenttätyöharjoittelija
Vaikka kaivaus on suurelle yleisölle ja tiedotusvälineiden edustajille yleensä se näkyvin ja tunnetuin (ja kiinnostavin) osa arkeologin työtä, eivät tutkimukset pääty kuopan täyttymiseen. Päinvastoin, kaivaus muodostaa hankkeissa, myös Ristimäellä, vain murto-osan tutkimusprosessista. Suuri osa tutkimuksesta muodostuukin varsin näkymättömästä, mutta tutkimushankkeiden tulosten kannalta erittäin tärkeästä ja monimuotoisesta työskentelystä, kaivausten jälkitöistä.
Yliopiston väestönsuoja tarjoaa rauhan aikana oivalliset tilat esimerkiksi kaivauksilla otettujen näytteiden säilyttämiseen. Kuvassa pieni osa tämän vuoden maanäytteistä. Kuva: J. Ruohonen
Kaivausta voitaneen yleistäen luonnehtia tutkimuksen aineistonhankinnaksi. Sitä on mahdollista verrata esimerkiksi historiantutkijoiden arkistotyöskentelyyn, tosin sillä erotuksella, että arkeologin työ tapahtuu ulkona, on hidasta ja hyvin työvoimavaltaista. Tyypillistä on myös yllätyksellisyys: esimerkiksi ristiretkiajalle ajatellusta kohteesta voi löytyä lähes mitä tahansa, kuten kivikaudelle ajoittuva asuinpaikka, 1500-luvun tuontikeramiikkaa tai vaikkapa aiemmin tuntematon 1100-luvun kirkko. Historioitsijoilla on arkistoon mentäessä (ellei tutkimus sitten tapahtu digitoitujen aineistojen kautta kotona päätteen äärellä) yleensä tiedossa jollakin tasolla se, mitä pölyisistä arkistokansioista päivänvaloon saattaisi tulla. Vaikka Ristimäellä ollaankin historiallisen ajan kynnyksellä, kirjallisten lähteiden tältä aikakaudelta kokonaan puuttuessa voi paikasta vain arkeologinen aineisto kertoa lisää. Ja sitä ei saada muuta kautta kuin kaivamalla sitä esiin.
Kaivausten jälkitöihin varataan aikaa yleensä vähintään kaksi kertaa kenttätöiden kesto, vaikka laajempien kaivausten ollessa kyseessä aikaa voi mennä jopa nelin-viisinkertaisesti. Jälkitöitä tekee kaivauksiin verrattuna myös selvästi pienempi ryhmä tutkijoita. Esimerkiksi Ristimäen kaivausten loppuvaiheen kymmenestä kenttätyöhenkilöstä on jälkitöitä tässä vaiheessa tekemässä noin 1,7 henkilöä: allekirjoittanut tekee Ristimäkeen liittyviä töitä muiden tehtävien (mm. opetustyö) ohella ja ainoastaan kenttätyöharjoittelija työskentelee aineiston kanssa päätoimisesti (tämän vuoden loppuun).
Arkeologian oppiaineen valokuvauslaboratoriossa kuvataan kaikki metalliesinelöydöt yksi kerrallaan ennen niiden toimittamista läpivalaisuun ja konservointiin. Kuva: J. Ruohonen
Kaikkea ei toki voi eikä kannata tehdä itse, vaikka aikaa ja rahaa työhön löytyisikin. Jälkityövaiheessa vastuu tiettyjen aineistojen ja löytöryhmien analyyseistä on muilla asiantuntijoilla. Analyyseistä osa tehdään ostopalveluina, osa yhteistyön merkeissä, osa taas puhtaasta kiinnostuksesta alaa ja/tai tutkimuskohdetta kohtaan.
Ristimäen tutkimukset eivät siis tältä vuodelta suinkaan ole ohitse, sillä vuoden 2014 kaivausaineistoa käydään tutkimusten tässä vaiheessa läpi pitkälle kevääseen 2015 asti.
Katsastetaan tässä lyhyesti melko hektisen kuluneen viikon tapahtumia Ristimäen tutkimushankkeen osalta. Viikon aikana on muun muassa:
- järjestelty ja luetteloitu useampi sata maanäytepussia, joista pyritään kevääseen mennessä analysoimaan ainakin mahdolliset makrofossiilit
- järjestetty hyllyille massalöydöt (nämä muodostuvat lähinnä palaneesta savesta ja keramiikasta) kaivausruuduittain odottamaan pesemistä ja luettelointia (mittaamista, punnitsemista, kuvaamista, sanallista kuvaamista jne.)
- viety välinevarastoon Liedon Vanhalinnaan peräkärryllinen kaivaustarvikkeita sekä kuljetettu roskiin ja kierrätykseen toinen peräkärryllinen tavaraa
- saatu yliopistolle toisesta paikasta jälkityövälineistöä
- digikuvattu ja luetteloitu noin 150 metalliesinettä
- haettu metallilöytöjen joukosta puujäänteitä sisältävät esineet puulajimääritykseen
- osa metalliesineistä on toimitettu röntgattavaksi ja konservointiin maakuntamuseolle
- varmuuskopioitu kaivausten aikana otetut 20604 digitaalikuvaa kahdellekymmenelle DVD-levylle. Mukaan on laskettu vain ”viralliset” dokumentointikuvat.
- viety 22 filmirullaa (kaivauksilla otettiin digikuvien lisäksi myös sekä mustavalko- että diakuvia) kehitettäväksi
- skannattu millimetripaperille piirretyt kenttätyökartat sähköiseen muotoon
- aloitettu karttojen puhtaaksipiirto MapInfo -ohjelmistoa käyttäen
- haettu osarahoitusta tutkimuksiin vuodelle 2015
- suunniteltu kaivausten tulosten julkistamistilaisuutta marraskuun loppupuolelle
- ryhdytty tekemään kansainvälistä esitelmää
- sovittu esitelmän pitämisestä helmikuussa paikallisen seurakunnan tilaisuudessa
- vastattu puhelimitse kahden toimittajan kysymyksiin
- oikoluettu ja asiavirheiden osalta korjattu yksi toimittajan laatima lehtijuttu
- pohdittu Ristimäestä kertovan esitteen sisällön ajantasaistamista ja tekstin kääntämistä myös toiselle kotimaiselle
- mietitty sopivia radiohiilinäytteitä lähetettäväksi Upsalaan radiohiililaboratorioon (tulosten saaminen kestää 1-4 kk)
- pohdittu alttarin paikalle laitettavan uuden ristin puutavaraa – lautaa vai pattinkia?
- kirjoitettu tätä blogikirjoitusta
- jne jne.
Jälkityövaihe johtaa lopulta arkistoitavaan tutkimusraporttiin ja kaivauksilla löytyneen aineiston kokonaisvaltaiseen arkistoimiseen. Kaikkia pienempiä analyysejä ei tehdä heti, vaan osa aineiston yksityiskohtaisemmasta tutkimuksesta saattaa odottaa kokoelmissa jopa vuosia. Esimerkiksi ajoitusnäytteitä tehdään sitä mukaa, kun niihin saadaan rahoitusta - yksi radiohiilianalyysi kustantaa noin 400-500 euroa ja tarve näihin olisi Ristimäellä useita kymmeniä per vuosi.
Vaikka alustavia tuloksia voidaankin heti kaivausten jälkeen esittää, tutkimuskohteen yksityiskohdat ja kokonaiskuva siis täydentyy vähä kerrassaan. Niinpä esimerkiksi Ristimäen aineiston tuomia ajatuksia maamme varhaisimmasta seurakuntarakenteesta tai uutta synteesiä Suomen kristillistymisestä on aivan turha esittää hankkeen tässä vaiheessa. Laajempien tulkintojen aika on vasta tutkimushankkeen loppupuolella.
Juha Ruohonen, kaivausjohtaja
Ristimäen kaivaukset vuodelta 2014 päättyivät lokakuun puolivälissä, kun lämpötila aamuisin laski jo pakkasen puolelle ja ensimmäiset harvat lumihiutaleet leijailivat kirkonpaikalle. Varsinaisten kaivausten päättymisestä vei vielä viikon päivät, että tutkimusalueet saatiin peitettyä ja maakasat tasoitettua takaisin tänä vuonna kaivetuille alueille. Maa suojaa kivijalkaa ja Ristimäen tutkimattomia alueita parhaiten sekä ihmiseltä, eläimiltä että luonnonvoimilta, kuten se on paikalla tehnyt jo yli 800 vuoden ajan.
Viimeiset ämpärilliset maata kannettiin kivijalan paikalle pakkasrajan tuntumassa. Täyttö tehtiin kokonaan lapioiden, kottikärryjen ja ämpäreiden kanssa, eli kylmä ei kuitenkaan päässyt yllättämään. Kuva: RM Security Systems
Kevyempikin maapeite olisi kohteen turvaksi riittänyt, jos kaivausten jatkuminen kesällä 2015 olisi ollut varmaa; tässä tilanteessa päädyttiin kuitenkin koko paikan peittämiseen. Tulevaisuudessa kesken jääneiden tutkimusalueiden esiin kaivamista helpottaa huomattavasti se, että ennen peittämistä pohjalle asetettiin paksu suodatinkangas erottamaan tutkimattomien ja kaivettujen maakerrosten rajapintaa – täyttömaa voidaan vahinkoa aiheuttamatta poistaa suhteellisen nopeasti lapiotyöskentelyllä.
Mullan ja hiekan peittämä kirkon kivijalka on kävijöiden opastamiseksi merkitty maastoon oikealle paikalleen. Kivijalan nurkkiin on merkiksi rakennuksen paikasta, muodosta ja koosta asetettu valkoiset metallikepit, jotka havainnoinnin selkeyttämiseksi on yhdistetty toisiinsa huomionauhalla. Nauha osoittaa siis kaksiosaisen kirkkorakennuksen seinälinjat: suurempi huonetila on kirkkosali ja pienempi tila on kuori.
Puinen risti asetettiin jälleen merkiksi kuorihuoneeseen kirkon alttarin paikalle. Tämä viime vuoden syyskuusta lähtien hyvin palvellut merkki tultaneen ennen joulua korvaamaan kestävämmällä ja aavistuksen isommalla ristillä.
Se on täytetty! Kirkon paikka on merkitty maastoon. Nauhan sisällä vasemmalla on kirkkosali, oikealla kuorihuone. Kuorin keskellä alttarin paikka, johon puinen muistoristi asetettiin. Kuva: J. Ruohonen
Osa tutkimusalueen sadesuojista ja suojatarvikkeista sekä toinen työmaakopeista on vielä paikoillaan, mutta nämä tullaan kuljettamaan pois ennen pysyvämpää lumipeitettä.
Kotikutoinen ja vain kaivausten aikaiseksi suunniteltu ilmoitustaulu jätettiin kävijöitä varten vielä toistaiseksi paikoilleen. Taululla on Ristimäkeä ja tutkimuksia esitteleviä tietoja. Puussa taulun vasemmalla puolella olevassa postilaatikossa on esitteitä ja vieraskirja, johon vierailijoita pyydetään myös jättämään puumerkkinsä. Kuva: J. Ruohonen
Vaikka työskentely maastossa on tältä vuodelta hiljentynyt, esiin kaivetun aineiston varsinainen tutkimustyö on vasta alkutekijöissään... Tästä pian lisää.
Juha Ruohonen, kaivausjohtaja
Tutkimukset ovat jatkuneet näihin päiviin saakka pienen porukan voimin kylmää säätä ja hämärtyviä iltoja uhaten. Tässä lyhyt katsaus viime viikon tapahtumista.
Dokumentoimme koko kirkon kivijalan vaaituskoneen ja latan avulla. Näin saimme poikkileikkauksen kivijalan kivien korkeuksista ja syvyyksistä, kaikilta sivuilta. Kirkkosalin seinät ovat yllättävän tarkasti samanmittaisia, sekä kivien korkeus on tasaisempi kuin miltä se paikanpäällä aavistuksen viettävässä rinteessä vaikuttaakaan.
Kivijalan dokumentointia.
Olemme saaneet täytetyksi kaikki muut alueet, paitsi kirkon toista päätyä. Kiitos siitä reippaille vapaaehtoisille, keitä ilman täyttäisimme kaivausalueita vielä marraskuussa.
Täyttö etenee, hitaasti mutta varmasti.
Kaivausten alkaessa elokuussa kaivausjohtajamme totesi kiinnostavimpien löytöjen tulevan vasta viimeisinä päivinä ja niinhän siinä sitten kävikin. Viimeisimmästä tutkitusta haudasta löytyi lauantai-illan hämärässä haurasta pronssispiraalia sekä sen yhteydessä säilynyttä orgaanista materiaalia. Lisäksi osa kirkon lattian alta paljastuneista mielenkiintoisista tummista maaläikistä osoittautui syvemmiksi kuin luultiin. Osa läikistä on paalunsijoja, jotka luultavasti liittyvät jonkinlaiseen neliskulmaiseen rakenteeseen, osa läikistä onkin jotain aivan muuta... Mutta kaikkein suurinta yllätystä ei vielä tässä vaiheessa ole lupa paljastaa.
Laura tutkimassa kaivannon pohjaa
Ensi viikon alussa saamme toivottavasti viimeiset hommat tehtyä ja loputkin alueesta täytettyä. Vielä kuitenkin riittää kaikille halukkaille lapioitavaa! Tutkimusryhmä kiittää kaikkia reippaita vapaaehtoisia, ketkä tulivat auttamaan täytössä. Kiitämme myös kaikkia paikalla käyneitä ja tutkimusta tukeneita. Ristimäki hiljenee, mutta toivottavasti vain ensi kesään saakka.
Sinikka Kärkkäinen, kenttätyöharjoittelija
Viimeisen yhdeksän viikon aikana on:
- avattu 202,5 neliömetriä kaivausaluetta, mikä tekee noin 61 kuutiometriä (mikä taas on 61000 litraa) käsivoimin poistettua ja seulottua maata.
- mitattu takymetrillä 7689 eri pistettä
- paikalla ollut 34 kaivajaa, arkeologian opiskelijoita ja vapaaehtoisia
- käynyt noin 1000 vierailijaa
- Ristimäestä tehty viitisenkymmentä lehtijuttua, tv-uutista, radiohaastattelua ja yksi dokumentti
- kulutettu puhki noin 10 paria hanskoja
- otettu noin 6000 valokuvaa
- kuvattu 4 tuntia ja 38 minuuttia videota
- juotu arviolta 258 litraa taukokahvia
- syöty sitäkin enemmän pullaa, keksejä, omenoita, karkkia ja muita tuliaisia.
Ravattulan Ristimäen kaivaukset siis saapuvat hiljakseltaan päätökseensä. Kentällä tehdään kuitenkin vielä viimeisiä toimenpiteitä, eli paikalla kävijät löytävät vielä viimeiset sitkeät työryhmästämme. Ja kaivausten hiljentyessä harvenee myös blogin päivittäminen. Päivittäinen kaivausblogi pääsee ansaitulle tauolle ja maasta siirrytään työpöydälle eli tilalle astuu kerran viikossa tai hieman harvemmin julkaistava jälkityöblogi.
Työryhmämme kiittää ja palaa asiaan pikimmiten!
Juha Ruohonen opastaa tämän vuoden opetuskaivauslaisia elokuun alussa.
P.s. Jos löydämme kentältä vielä jotain, kerromme siitä oitis.
(Kuvaus & editointi: Joonas Kinnunen)
Ainakin kaksi Ristimäelle haudattua naista on tykännyt käyttää helmikoruja. Haudat 5 ja 6, jotka sijaitsevat noin viiden metrin päässä aiemmin viime kuussa kaivetuista, ovat osoittautuneet esineistöltään mielenkiintoisiksi. Ja koristeellisiksi.
Lasihelmien lisäksi haudoista löytyi pronssisolkien katkelmia, hammaskiillettä, pieni veitsi ja, kaikkien yllätykseksi, katkelma palamatonta luuta.
Haudasta 5 löytyi kaksi vaaleaa, suurehkoa helmeä, joissa molemmissa oli koristeena lehdykkämäinen kuvio.
Toinen lehdykkäkoristeellisista helmistä.
Haudan 6 helmikoru taas koostui yhteensä noin kolmestakymmenestä koristelemattomasta lasihelmestä.
Osa sinertävästä helminauhasta. Sinistä on digitaalisesti tehostettu, jotta helmet erottuvat paremmin.
Lasihelmiä on käytetty kaulakoruina ja niissä saattaa olla säilynyt kuituja läpi pujotetusta nyöristä. Helmet ajoittuvat noin 1100-luvulle, vaikkakin koristellut helmet voisivat kokonsa ja muotonsa puolesta olla vanhempiakin. Äkkinäisiä päätelmiä hautojen iästä ei kuitenkaan kannata tehdä, vaan asia varmistuu radiohiiliajoitusten saavuttua.
Olen viime viikkoina kuunnellut vierailijoiden päivittelyjä työasennoistamme, sekä parin nimeltä mainitsemattoman tutkimusryhmäläisen valitusta selkävaivoistaan. Tämä kuulostaa hassulta, sillä itse olen huomannut, että kehoni on paljon vähemmän jumissa kuin esimerkiksi luentopäivien jälkeen. Osasyy saattaa olla siinä, että ”aikaisemmassa elämässäni” ennen arkeologian opiskeluja olen ollut liikuntaneuvoja. Päätin, että on aika raottaa salaista arkkua nimeltä ergonomia ja kehonhuolto ja tuoda muidenkin kaivauksilla tuskailevien tietoon nämä pienet vinkit.
Tänään otin töissä heti aamulla asiakseni työhyvinvoinnin ja aloitimme päivän nopealla kehon herättelyllä. Montaa minuuttia tälle ihanuudelle ei herunut, mutta otimme kaiken irti. Tässä seuraakin vinkit nopeaan arkeologin aamujumppaan.
(Kuvat: Oona Jalonen)
- Selkä tarvitsee liikettä kolmeen suuntaan. Aloita tekemällä kiertoja 10 molemmille puolille.
- Sukella kädet kohti maata hitaasti, leuka rinnassa ja niin, että selkä pyöristyy nikama nikamalta. Tule ylös notkolla selällä nostaen leukaa ylös. Toista tämä viisi kertaa ja vaihda suuntaa niin, että menet alas notkolla selällä ja nostat yläkropan hitaasti selkä pyöreänä.
- Venytä vielä kädet kuvan mukaisesti sekä kämmenpuolelta että kämmenselän puolelta.
- Vedä pari kertaa syvään henkeä, nosta kädet hengityksen tahdissa ylös ja venytä itsesi niin pitkäksi kuin saat.
- Pyöräytä hartiat taakse, jätä keho hyvään ryhtiin, ota hymy huulille ja lähde uuden päivän haasteisiin.
Hyvin suuri osa selkäkivuista johtuu selän huonosta liikkuvuudesta ja/tai lihasten puutteellisesta tuesta. Olisi tärkeää huolehtia liikkuvuudesta, jotta jokainen nikama tekisi oman työnsä ja selkärangan nikamat toimisivat sarjassa. Harjoittelun kautta pyritään pääsemään tilanteeseen, jossa pystyy esimerkiksi lattialla rullauksia tehdessään tuntemaan jokaisen nikaman osumisen lattiaan. Jos selkärangassa on jäykkiä kohtia, kompensoituu liike muille nikamille ja aiheuttaa painetta ja kipua.
Lihaksiston hyvinvoinnin kohdalla monesti mieleen tulevat keskivartalon suuret lihasryhmät ja unohtuu ne tärkeät, ryhtiä ylläpitävät syvät lihakset. Tähän kategoriaan kuuluvat: poikittainen vatsalihas, multifiduslihakset selässä, lantionpohjan lihakset, sekä sisemmät ja ulommat vinot vatsalihakset. Kaikkia näitä lihaksia pystyy harjoittamaan myös kaivaessa. Niiden harjoittamiseen tarvitaan kuitenkin jonkin verran kehonhallintaa ja tietoisuutta omasta kehostaan. Aluksi tämä vaatiikin paljon ajatustyötä ja aktiivista ryhdin ylläpitoa, mutta tuottaa kyllä tuloksiakin. Helppo vinkki treenaamisen aloittamiseen voisi olla, että ”aktivoi” napa kevyesti kohti selkärankaa ja pidä pieni jännitys alavatsassa, kuin pidättelisi pissahätää. Lämpimästi suosittelen myös osallistumaan kehonhallintaa ja oman kehon tietoisuutta lisäävien liikuntamuotojen tunneille. Tällöin löytää itseltään paremmin tuntuman keskivartalon syviin lihaksiin ja pystyy laajemmin kehittämään niitä, sekä parantamaan hyvinvointiaan.
Pidä selkä suorana, tuki keskivartalosta ja nosta jaloilla, älä selällä. (Kuvat: Oona Jalonen)
Kiinnitä huomio näihin:
- selän liikkuvuus
- liikettä kolmeen suuntaan
- ryhtilihakset
- lihaskunto
Laura Tuomisalo, tutkimusryhmäläinen
Ristimäen yksiä kiinnostavimpia kaivauskohteita ovat ruumishaudat, joista yhä useampi on voitu tutkia kaivamalla. Uusista lähekkäin sijaitsevista kolmesta hautaläikästä yksi paljastui kauan odottamaksemme lapsen haudaksi. Emme ole makaabereja, vaan tosiasia on, että kirkon ja hautausmaan käyttöaikana lapsikuolleisuus on ollut suurta, joten lasten hautauksia tulisikin löytyä huomattava määrä.
Tämä kyseinen lapsen hauta oli itse asiassa vauvan, sillä arkku oli vain noin 70cm pitkä. Nauloja haudasta löytyi toistakymmentä, ja ne olivatkin ainoat löydöt haudasta: vastasyntyneet ja nuoret lapset eivät juurikaan saaneet esineitä mukaansa.
Hauta oli lähellä toista, aikuisen hautaa ja sen arveltiin aluksi olleen osa tätä. (Kuva: Juha Ruohonen)
Kaksi muuta hautaläikkää paljastuivat esinelöytöjen perusteella naisten haudoiksi. Ensimmäiseksi näistä tutkittu, numero 4, oli noin 2 metriä pitkä ja arkunnauloja löytyi toistakymmentä. Vainajan mukana oli kolme solkea ja kaksi lasihelmeä.
Turun Museokeskuksen konservaattori Riikka Saarinen kipsaa löytökokonaisuutta, jossa oli havaittavissa ainakin nahkaa. (Kuva: Juha Ruohonen)
Vainajan päänseudulta tuli vaikeasti kaivettavia materiaaleja, joten maa-aines päätettiin jättää kaivamatta paikalla ja kipsata kokonaisuutena. Kipsattu maamöykky viedään laboratorioon röntgenkuvattavaksi ja avattavaksi sisätiloissa.
Haudan numero 5 arkku oli 182 cm pitkä ja leveydeltään melko kapea: jalkopäästä vain 27 cm leveä. Nauloja tästä arkusta oli poikkeuksellisesti vain muutama. Vainajalle oli laitettu mukaan pieni siro veitsi arkun reunaa vasten, eli se ei roikkunut tupessa vyössä. Myös tästä haudasta löytyi solkia, jopa kaksi kappaletta, sekä lukuisia lasihelmiä. Tutkimuksellisesti parasta haudassa 5 oli kuitenkin hammaskiille, jonka löytymistä on tänä vuonna odoteltu ja toivottu. Luuta kovempaa tekoa oleva kiille voi otollisissa olosuhteissa säilyä, kun Suomen hapan maaperä tavallisesti hävittää luuaineksen noin parissa sadassa vuodessa. Haudan päädyssä näkyi myös vainajan pään kohta kellertävänä läikkänä.
Veitsi oli aseteltu teräpää jalkopäätä kohden. Tämä, kuten muutkin Ristimäen rautaesinelöydöt ovat erittäin huonossa kunnossa.
Vasta rötgenkuvasta näkee esineen todellisen muodon korroosion alta.
(Kuva: Juha Ruohonen)
Haudat sen kun jatkavat yllättämistä ja toivommekin, että ehdimme vielä tutkia kaivamalla niitä lisää ennen kaivausten päättymistä. Monille tämän syksyn kaivaukset ovat olleet ensikosketus hautojen kaivamiseen ja kokemus on ollut mahtava.
Oona Jalonen,
tutkimusryhmäläinen
Sillä aikaa kun löydöt antavat odotuttaa itseään, tarkastellaanpa hetkinen kaivajiemme työasentoja. Koska olosuhteet eivät ole aivan työergonomian taiteen sääntöjen mukaisia, joutuu itse kukin, jalkojen taipuisuutta ynnä muita henkilökohtaisia ominaisuuksia hyödyntäen, vääntäytymään asentoon, jossa on mukavinta työskennellä.
Asentojen kirjo on itse asiassa jonkinmoinen, vaikkakaan tuskin täysin kattava:
Vasemmalta oikealle: perinteinen polvillaan, harvinaisempi yhden polven varassa, molemmat jalat sivulla (tähän miehet eivät taivu),
meditointihenkinen risti-istunta, sekä kurottautuminen piirustuskehikon ylle (kehittää pidemmän päälle pohkeita, alaselkää ja kipukynnystä
). (Kuvat: Joonas Kinnunen & Johanna Nylund)
Työasentojen kärkikolmikkoon kahvitaukoraatimme valitsi seuraavat:
Kolmannen sijan sai asento nimeltä 'japanilainen teehetki'.
Toiseksi tuli erikoisuus, joka nimettiin roomalaiseksi iltapäiväksi.
Voiton vei kuitenkin takymetrinkäyttöasento, joka jätti sanattomaksi. (Kuva: Oona Jalonen)
Arkeologin kenttätöihin on itse asiassa kysytty joskus yliopiston työergonomiasta vastaavan mielipidettä. Lähinnä hallinnollisen puolen ihmisiä kouluttava ja enemmän päätetyöskentelyn ergonomiasta tietävä ihminen oli hetken hiljaa ja sanoi sitten: ”No, tuota, ehkä jos... no, jos nyt ainakin nostaa niitä kiviä jaloilla, eikä selällä.”
Ravattulan Ristimäellä on pian kaivettu kokonaiset kaksi kuukautta yhteen menoon. Se on paljon kohteella, jolle ollaan aiempina vuosina päästy vain 2-3 viikoksi kerrallaan vuodessa. Paljon on saatu aikaiseksi, mutta paljon jää vielä tuleville vuosille. Tämänkin vuoden tutkitut alueet huomioon ottaen Ristimäestä on tutkittu edelleen alle kymmenesosa.
Kirkko ollaan kuitenkin pikkuhiljaa peittämässä. Tänään saatiin pitkään jatkunut kirkon sisäosan kaivaminen seuraavaan tasoon, lattiatason alapuolelle. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jännin olisi ohitse, päinvastoin. Se, mitä löytyy kirkon alta auttaa selvittämään sitä, miten kirkko on paikalle päätynyt, milloin ja mitä toimintaa sitä ennen on ollut. Erityisen mielenkiintoisia ovat paljastuneet tummat läikät. Mitä ne ovat, siitä riittää kentällä spekulaatioita, mutta niihinkin saataneen selvyys talven ja jälkitöiden aikana. Ainakin kaksi näistä on selvästi peräisin paaluista. Jäljellä on vielä tason dokumentointi ja sen jälkeen kaivaukset ovat kirkon osalta ohitse.
Viimeisiä kaivausruutuja puhdistetaan. Ilmassa on syksyn merkkejä, lehdet täyttävät kaivausalueen yhdessä yössä.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että arkeologit kaikkoaisivat Ristimäeltä. Haudat ovat osoittautuneet sen verran mielenkiintoisiksi, että kaivaukset jatkuvat hautojen parissa, jos säät sallivat, vielä viikon tai kaksi. Parhaassa tapauksessa kenttäkaudesta rutistetaan viimeinenkin pisara ja paikalta poistutaan vasta ensilumen sataessa maahan.
Ja hyviä uutisia niille, joille Ristimäen blogin lukemisesta on tullut päivittäinen rutiini. Jatkuvat kaivaukset tarkoittavat myös edelleen päivittäin julkaistavaa blogia!
Kaivausten aikana Ristimäelle on tuotu monia lähipelloilta ja kauempaakin löytyneitä esineitä ja esineiden kappaleita arvioitavaksi. Löytäjät haluavat usein tietää mm. löytämänsä esineen iän ja käyttötarkoituksen. Tutkimushankkeen kannalta mielenkiintoisimpia ovat Ravattulan pelloilta löytyneet esineet, sillä niiden kautta kuva lähialueen menneisyydestä ja maankäytöstä monipuolistuu. Ja lisäksi jo yhdenkin erikoisemman löydön kautta koko kyläyhteisön mennyt elämä voi saada kokonaan uusia ulottuvuuksia.
Tarkkasilmäinen kyläläinen havaitsi päivittäisellä koiralenkillään pellolla, muutaman kymmenen metrin päässä Ristimäen metsäsaarekkeesta, mielenkiintoisen näköisen esineen katkelman, jonka myös toi kaivauksille jokin aika sitten. Kyseessä on punasavesta valmistettu ja valkoisella savilietteellä pinnoitettu lasittamaton eläinhahmo – tai oikeammin sen pää. Vaikka alkuun hahmo vaikuttaa koiralta, on se pään muodon, harjan ja korvien oletetun suunnan perusteella esittänyt hevosta.
Ravattulan pellosta löytynyt punasavinen leikkihevosen pää muistuttaa äkkiseltään tarkasteltuna koiraa. (Kuva: Juha Ruohonen)
Kyse on jokseenkin harvinaisesta löydöstä, eli kyseessä on mielenkiintoinen lisä Ravattulaa käsittelevään tutkimusaineistoon. Esimerkiksi Turun kaupunkikaivauksissa on Åbo Akademin tontin löytöjen joukossa vain neljä punasavihahmoa, joista kaksi on ihmishahmoa ja kaksi on esittänyt eläintä. Eläinhahmoista toinen on koira ja toinen, heikompikuntoinen, on mahdollisesti esittänyt hevosta. Akademin tontin esineet ovat valitettavasti ajoittamattomia irtolöytöjä, mutta ne kuuluvat saksalaisen kulttuurin alueella jo keskiajalla alkunsa saaneen savisten leikkikalujen valmistustradition piiriin.
Ravattulan savinen hevosfiguuri lienee heijastuma tästä samasta perinteestä. Tosin tarkkaa valmistusaikaa ja -paikkaa emme sillekään vielä saa selville. Ja onkohan savihepo päätynyt Ravattulan peltoon Turun kaupungista tuodun lannan mukana vai liekö paikallinen lapsi heittänyt esineen maahan sen rikkouduttua?
Juha Ruohonen, kaivausjohtaja
Monet ovat olleet yllättyneitä, kun on kerrottu, että Ristimäellä on ollut muutakin toimintaa kuin sen käyttö kirkonpaikkana ja kalmistona. Ensimmäisissä kaivauksissa vuonna 2010 todettiin mäellä, joka kivikauden loppupuolella noin 4000 vuotta sitten on ollut veden ympäröimä saari, olleen mahdollisesti kivikautinen pyyntitukikohta. Tänäkin vuonna olemme löytäneet paikalta jonkin verran pieniä kivilaji-, pii- ja kvartsi-iskoksia. Myös palanut savi liittyy kalmistoa edeltäneeseen aikaan. Saven käyttö rakennusten tiivistämiseen on ollut yleistä rautakaudella.
Kivikirveen teelmä sivuprofiilista. (Kuva: Juha Ruohonen)
Uusi mahdollinen merkki kivikauden toiminnasta Ristimäellä on viime viikolla kirkon kivijalan eteläpuolelta löytynyt kivikirveen teelmä. Kaivausjohtaja Ruohosen sanoin: "Esineen muoto ja koko täsmää, jonka lisäksi terän toista puolta on todennäköisesti muotoiltu myös hiomalla, mutta jostain syystä kapistus on jäänyt kesken". Samasta kaivausruudusta löytyi myös muutama kvartsi-iskos.
Ristimäki jaksaa yllättää. Kukaan ei nimittäin osannut odottaa, että kalmiston kaivauksilta löytyisi merkkejä maanviljelyksestä. Pohjois-eteläsuunnassa kulkevan ojan aivan pohjoispäädystä löytyi nimittäin eilen jälkiä rautakaudelle tai keskiajalle ajoittuvasta ristiinkynnöstä. Kalmisto on kuitenkin säilynyt koskemattomana. Kyntöjäljet osuivat aivan kalmistoa ympäröineen aitarakenteen ulkopuolelle, ehkä osin jopa sen alle. Mutta onko kyse maanviljelystä vai jostakin rituaalisesta toiminnasta?
Ristikkäiset auranjälkikuviot etelästä päin kuvattuna.
Jäljet ovat mukava lisä tutkimuksille. Jos kyntöjäljet ajoittuvat keskiaikaan, niin viimeksi kyseistä aikakautta löytyi (jos mukaan ei lasketa, että kalmiston ja kirkon käyttö on ulottunut rautakaudelta myös varhaiskeskiajan puolelle) viime vuonna, kun ympäröiviltä pelloilta löytyi pintapoimintana joitain paloja kivisavikeramiikkaa.
Ristimäen kaivauksilla on panostettu asiakaspalveluun ja tutkimuskohteen esille tuomiseen sekä medianäkyvyyden että kannatustuotteiden myynnin kautta. Yleisöpäivä kaivauksilla on ollut keskiviikko, jolloin muulloin kaivajana toimiva opas on vetänyt lyhyitä yleisökierroksia aiheena Ristimäen arkeologisten kaivausten historia, miten arkeologisin tutkimusmenetelmin aineistoa on kerätty ja mitä päätelmiä näiden pohjalta on tehty. Keskiviikon kierrosten lisäksi kaivausjohtaja Juha Ruohonen on vetänyt pidempiä maksullisia kierroksia, joihin Ristimäen kaivauskohteen lisäksi kuuluu käynti vanhemmilla lähialueen muinaisjäännöskohteilla. Tällä hetkellä viimeinen kierros järjestetään
huomenna
25.9.
Yleisöpäivänä pystyimme kaivamaan sateen vuoksi vain katoksen alla olevia hautoja.
Kierroksien yhteydessä on ollut mahdollista ostaa myös kannatustuotteita, joiden tuotto menee suoraan kaivaustoiminnan tukemiseen. Kannatustuotteet ovat uusi tapa rakentaa siltaa vierailijoiden ja tutkimuskohteen välille. Tuotteita onkin suunniteltu ja mietitty tarkkaan. Myynnissä on postimerkkejä ja postikortteja, joiden kuvista ja suunnittelusta ovat vastanneet kaivausjohtaja Ruohonen ja projektitutkija Joonas Kinnunen. Myös kirjallisia julkaisuja on saatavilla. Eripainos 1 sisältää tekstejä Ristimäen tutkimusalueesta vuosilta 2012 ja 2013. Vuoden 2013 tutkimusraportti on taas tieteellinen julkaisu, jossa esitellään päätelmiä ja tutkimustuloksia. Tarjolla on myös muita tuotteita. Kannatustuotteet tuntuvatkin saavan aivan uudenlaisen arvon, kun on käynyt itse paikan päällä katsomassa kohdetta ja samalla ne toimivat hienoina muistoina käynnistä.
Toisinaan tilanne vaatii luovuutta. Unohtuneen henkarin asemaa ajoi oksa ja naru.
Viime maanantaina järjestetyn yleisöpäivän yhteyteen kannatustuotteet aseteltiin esille aiempaa näyttävämmin, sillä odotettavissa oli totuttua suurempi kävijämäärä. Kannatustuotteiden lisäksi tarjolle oli laitettu myös pientä purtavaa. Tällainen ”museokauppa” -ratkaisu osoittautui hyvin toimivaksi, sillä sää ei suosinut. Sade alkoi jo aamulla 10 aikoihin ja loppui vasta kello 19 maissa illalla. Katoksen alla tuotteet kuitenkin säilyivät kuivina ja samalla katos tarjosi pienen sadesuojan vierailijoille. Yleisöpäivänä järjestimme kaivausalueen yleisökierrosten lisäksi lyhyitä kierroksia lähikohteille, lapsille mahdollisuuden kokeilla arkeologista kaivausta ja kristillisen hartaustilaisuuden tuli pitämään Kaarinan kirkkoherra. Yleisöpäivänä keskiössä olivatkin selkeästi vierailijamme.
Postikortit ja -merkit olivat yleisöpäivänä esillä myyntikojun seinällä.
Kaivauksilla toteutetun PR-toiminnan lisäksi myös Ristimäen nettisivuihin on panostettu. Sivuja päivitetään ahkerasti ja varsinkin blogia pyritään kirjoittamaan, ja onkin kirjoitettu, lähes päivittäin. PR-toiminnan yksi selkeä tehtävä onkin herättää ihmisten kiinnostus oman lähialueensa kulttuurihistoriaa kohtaan. Samalla haluamme lisätä tietoisuutta arkeologisen tutkimuksen metodeista ja vaatimuksista, sekä kokonaisuudessaan tuoda esille tutkimuksen ja suojelutyön tärkeyden. Tähän pyrkii myös Suomen muinaistutkimuksen tuki ry, joka on muinaistieteellistä tutkimus-, koulutus- ja harrastustoimintaa edistämään perustettu yhdistys, jonka puheenjohtajana toimii Juha Ruohonen. SMTT:n kautta pystyy tekemään suoran lahjoituksen arkeologisen tutkimustyön tukemiseen.
Johanna Nylund, tutkimusryhmäläinen
Eilen vietettiin Ristimäki-päivää, koko perheen yleisötapahtumaa, jossa tarkoitus oli esitellä kirkkoa, kalmistoa ja alueen historiaa. Mutta kuten arvata saattoi, sää ei ollut sellainen kuin mitä edellisellä viikolla oli suunniteltu.
Aamuisen tihkusateen yltyessä rankaksi kuuroksi, joka ei osoittanut merkkejä laantumisesta, olimme varmoja, että pitkään suunnittelemamme teemapäivä epäonnistuisi pahemman kerran. Mutta ei. Päivän aikana Ristimäellä vieraili yhteensä noin 150 ihmistä. Kiitos kaikille sadetta uhmanneille vierailijoille!
Teemapäivä sisälsi muun muassa lasten oman kaivauksen, jossa pieniä tulevia arkeologeja ohjasi isompi tuleva arkeologi.
Päivä jatkui pitkälle iltaan saakka. Kuudelta alkoi Kaarinan kirkkoherra Pirjo Vahtolan johdolla hartaustilaisuus, jonka jälkeen Juha intoutui vielä vetämään illan viimeisen yleisökierroksen.
Juha on esitellyt kaivausten aikana kivijalan keskimäärin kerran päivässä. Silti intoa piisaa kertoa tarinoita enemmänkin, jopa 12 tunnin työpäivän jälkeen.
Pystytimme myös kenttäolosuhteisiin ”museokaupan”, josta löytyi kaikki Ristimäen kannatustuotteet, sekä olosuhteisiin sopivaa kuumaa mehua ja makkaraa. Illalla lämmennyt grilli olikin märässä päivän värjöitelleen arkeologin pelastus.
Jos siis eilen ihmettelitte, miksi makkaranpaistoa täytyi läheisesti olla vahtimassa aina neljä arkeologia kerrallaan.
Onnistunut päivä jaksoi hymyilyttää.
Loppuviikosta keskitytään tutkimusten päättämiseen. Aikataulu on tiukka ja aineistoa vielä kerättävänä. Kuun viimeinen pienimuotoisempi yleisöpäivä on kuitenkin huomenna, eli tervetuloa opastetuille kierroksille klo 12, 13 ja 14. Muinakin viikonpäivinä kaivauksia voi tulla seuraamaan sivummalta, kunhan muistaa edelleen antaa arkeologeille työrauhan.
Yleisöpäivä oli harmillisesti sateentäyteinen. Tässä kuitenkin piristettä pimeneviin syysiltoihin, eli Ravattulan Ristimäen kirkon kivijalka koko komeudessaan. Jos tämänpäiväinen jäi kaivertamaan mieltä, ei hätää: kivijalkaa tutkitaan vielä tämän viikon ajan, eli jos ajoittaa vierailunsa tälle viikolle, on kivijalka vielä mahdollista nähdä. Vieraita suositellaan ajoittamaan käyntinsä keskiviikkoon, jolloin on mahdollista osallistua myös ilmaiselle yleisökierrokselle klo 12, 13 ja 14. Toki muinakin päivinä saa tulla seuraamaan kaivauksia sivummalta klo 8.30-16.30 välillä, jolloin arkeologit ovat kentällä töissä! Muistathan kuitenkin antaa arkeologeille työrauhan.
(Kuvaus: Juha Ruohonen, editointi: Joonas Kinnunen.)
Risuja ja ruusuja eli blogipalautetta voit lähettää tutkimushankkeen sähköpostiosoitteeseen
ravattula@smtt.fi.
Arkistosta löydät kaikki aiemmat Ristimäki-blogin julkaisut:
Blogiarkistoon