Ristimäellä on viime ja tällä viikolla kaivanut tutkimusryhmän ja parin harrastajan ohella myös yli kymmenen arkeologian opiskelijaa. Paikalla on järjestetty arkeologian pää- ja sivuaineopiskelijoille tarkoitettu opetuskaivauskurssi. Kurssin tarkoituksena on perehdyttää toista opiskeluvuotta arkeologiassa aloittelevat opiskelijat kaivamisen ja dokumentoinnin perusteisiin. Tämänpäiväisen blogikirjoituksen on kirjoittanut yksi kurssin osallistujista.
Opetuskaivauksiin kuuluu luonnollisesti paljon asioita joista ei ole laisinkaan aiempaa käytännön kokemusta. Itseäni ainakin hieman jännitti kuinka suoriutuisin työtehtävistä, joista olen ainoastaan lukenut oppikirjasta tai kenties kuullut luennoilla. Varsinkin maaston pintavaaitus ja takymetrin käyttö kauhistuttivat, takymetri kun vaikuttaa turhan monimutkaiselta ja pelkään nollaavaani kaikki tiedot tai tahattomasti vääristäväni tutkimustuloksia. Käytännön kokemus näidenkin asioiden parissa on tietenkin kaiken avain. Takymetrin käyttöön en ole ehtinyt tässä vaiheessa kaivauksia lainkaan tutustua, mikä saattaa olla sinänsä hyvä, sillä keväällä tunnin harjoittelun aikana ryhmämme onnistui saamaan huolestuttavan nurinkurisia kuvioita laitteen näytölle. Toisaalta harjoitus tekee mestarin, mutta tutkimusryhmällä ei yksinkertaisesti ole niin paljon aikaa korjata kaikkia virheitä ja opastaa jokaista kädestä pitäen.
Sen sijaan olemme saaneet tutustua pintavaaitukseen, vakuuttavin lopputuloksin. Tenttimateriaalia opiskellessani vaaituskin tuntui ylitsepääsemättömän hankalalta; paperilla harva asia tuntuu loogiselta ja luontevalta, siispä meidät laitettiin käytännön töihin. Aloimme selvittämään kiintopisteen avulla Ristimäen poikkileikkausprofiilin muotoa, joka myöhemmin sijoitetaan millimetripaperilta tietokoneelle, jonka avulla luodaan havainnollistava kuva. Yllätyksekseni vaaitus osoittautui mukavaksi ja nopeasti edistyväksi työksi. Suurimmat hankaluudet eivät suinkaan aiheutuneet itse mittauksesta vaan tiellä olevien puiden oksien siirtelystä. Siitä itsessään olisi saanut jos jonkinlaista kuvamateriaalia; oksia siirreltiin pääosin haravan kanssa hypellen. Olisin mieluusti voinut jatkaa pintavaaitusta vaikka koko Ristimäen alueen mitalta jos siihen olisi ollut mahdollisuus.
Vaaituksen lisäksi avaamamme kaivausalueen kivien piirtämiseen on myös saanut tutustua mielin määrin. Ennen kun kaivauksella siirrytään alempaan kerrokseen, kivet jäljennetään millimetripaperille kivien päälle asetettavan piirustuskehikon avulla. Kehikossa yksi kahdenkymmenen senttimetrin ruutu vastaa senttimetriä paperilla. Oletin että tähän tehtävään niin ikään tuhraantuisi iät ja ajat, mutta pian sekin alkoi sujua luontevasti ilman mainittavia ongelmia. Alan kuitenkin pikkuhiljaa vakuuttua siitä, että arkeologian pääsykokeessa tulisi olla jonkinlainen tasapaino- ja venyvyystesti, sillä akrobatiaan joutuu toisinaan turvautumaan tasapainoillessaan kiikkerien kivien päällä, jalat kaukana toisistaan. Koska kukaan opiskelijoistamme ei myöskään omista kirahvin kaulaa, on haastavaa kuikuilla kehikon päälle, mahdollisimman keskelle välttääkseen vääristymät paperilla. Tähän ongelmaan on opetuskaivausten aikana ehdotettu ratkaisuksi usein levitaatiota, mutta näiden asioiden puuttuessa tyydymme vain tekemään parhaamme jäljentämisessä.
Vaikka kaivaukset kestävätkin useimpien opiskelijoiden kohdalla vain kaksi viikkoa, on mahtavaa huomata kuinka paljon uutta käytännön asiaa ja teoriaa on jo ehtinyt oppia. Näiden eväiden avulla on huomattavasti helpompi jatkaa opintoja, ymmärtäen paljon paremmin luennoilla mainitut menetelmät ja tekniikat. Omalta osaltani kaivaukset jatkuvat vielä muutaman päivän, joten toivon ehtiväni kokeilemaan ja kokemaan vielä monenmoista!
Pinja Tervonen
Tänäänkin kaivausalueella tapahtui kaikenlaista kaivamisesta piirtämiseen ja kivien poistamiseen. Tämänpäiväisen tekstin kirjoittaja oikealta katsottuna toisena, arkeoakrobatian tasapaino- ja venyvyystesti läpäistynä!
Ristimäen hiekkainen kumpare nousi maankohoamisesta johtuen merestä kivikauden loppupuolella noin vuosien 2000-1500 eKr. välillä. Mäki oli kivikauden loppuvaiheessa, ns. Kiukaisten kulttuurin aikana, pieni sisäsaariston saari. Tuolloin veden pinta oli noin 20-25 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella (tästä vaiheesta voit lukea lisää 14.5.2015
blogikirjoituksesta ). Paikalta on aiempina vuosina löytynyt kyseiselle ajanjaksolle ajoittuvia keramiikan kappaleita sekä kvartsi- ja pii-iskoksia, myös mahdollisen kiviesineen teelmä.
Nyt aivan kirkon vierestä hiekan seasta löytyi kivikaudelle ajoittuvan kiviesineen katkelma. Kokonaan hiotun pienen kivikirveen tai -taltan säilynyt kärkikatkelma ei ole muutamaa senttiä kookkaampi, mutta se voidaan tyylillisesti ajoittaa kivikauden loppuvaiheeseen. Ristimäellä on tuskin tuohon aikaan asuttu pysyvästi, vaan hiekkaperäistä saarta käytettiin sesonkiluonteisena pyyntitukikohtana. Jäljet kivitaltan terässä viittaavat sen hajonneen käytön yhteydessä.
Ristimäeltä löytyi kirkkoa vuosituhansia vanhemman kivitaltan katkelma. Terä kuvassa vasemmalla.
Ristimäkeä käsitteleviä 1. luokan ikipostimerkkejä teetettiin vuonna 2014 kolmea erilaista. Hyvän vastaanoton saaneita postimerkkejä täydennettiin vielä kolmella erilaisella merkillä seuraavana vuotena. Tänä vuonna uusia merkkejä ei enää teetetty niiden vähentyneestä kysynnästä johtuen.
Toissavuoden erikoisuutena tehtiin myös rajattu pieni painos postimerkkiä, jossa on Ristimäki esiintyy syksyisessä asussa. Merkki myytiin heti loppuun, eikä sitä ole sen jälkeen ollut saatavana. Tätä värikästä merkkiä on pidetty sarjan onnistuneimpana postimerkkinä, ja sitä onkin kyselty useaan otteeseen.
Saapuvan syksyn kunniaksi merkistä teetettiin pieni uusintapainos. Postimerkkiä on saatavissa yksittäin tai arkeittain yhdistyksen kannatustuotemyynnin kautta (ks. tiedot esim. täältä), keskiviikkoisin kaivauksilta tai tulevana sunnuntaina Ristimäki-päiviltä). Pidä kuitenkin kiirettä, sillä merkkejä teetettiin varsin pieni painos. Voit tilata/varata merkkejä myös etukäteen lähettämällä viestin sihteerille: sihteeri@smtt.fi!
Syksyinen Ristimäki esiintyy jälleen myös värikkäässä 1. luokan ikipostimerkissä.
Kolmannen 'viikon löydöksi' valikoitui itseoikeutetusti odotettu, mutta kuitenkin yllätyksellinen lasihelmi. Viime vuonna lasihelmiä löydettiin useita kymmeniä, mutta ne kaikki tulivat esiin tutkituista ruumishaudoista helminauhojen osana.
Perjantaina löytynyt mustanpuhuva lasihelmi löytyi poikkeuksellisesti yksittäin läheltä pintamaata, kirkkomaata kiertäneen aidan kiveyksestä Ristimäen itäreunalta. Kyseessä on samalla ensimmäinen irtolöytönä löytynyt lasihelmi koko mäeltä. Helmen koristellussa pinnassa on kaikkiaan viisi kaksiväristä ympyräkuviota. Onko yksittäinen helmi kadonnut omistajaltaan helminauhan hajotessa, onko helmi asetettu tarkoituksella aidan sisään vai onko se peräisin tuhoutuneesta ruumishautauksesta? Kaivausten edetessä saamme tähänkin kysymykseen toivottavasti vastauksen. Rukousnauhan helmi se ei voi olla, sillä tällaiset yleistyvät vasta myöhemmin keskiajalla, ja nauhojen helmet ovat perinteisesti olleet myös erilaisia.
Kirkkomaan aitakiveyksestä löytynyt yksittäinen lasihelmi eroaa Ristimäeltä aiemmin löydetyistä helmistä sekä löytöpaikan että koristelunsakin puolesta.
Nykyarkeologia luottaa kaivausten ja kenttähavaintojen dokumentoinnissa pitkälti tarkkoihin sähköisiin laitteisiin, kuten takymetriin, tarkkuusgepsiin ja digitaalikameroihin. Ilman perusteiden osaamista ei kentälle kuitenkaan ole juuri asiaa. Tämän takia opetuskaivauksilla opiskelijoille opetetaan myös perinteisten mittausmenetelmien, kuten bussolin ja vaaituskojeen käyttötaitoja, sekä käsin millimetripaperille piirtämistä. Paperille dokumentoimisen etuna on se, että tulokset näkyvät saman tien: palautetta voidaan antaa heti, eikä vasta syksyllä (jos silloinkaan) tietokoneen äärellä.
Tänään osa opiskelijoista pääsi kaivamisen sijaan piirtämään paperille ns. piirustuskehikon ja mittojen avulla mäen länsilaidalta esiin kaivettua kivirakennetta. Piirtäminen tapahtuu millimetripaperille mittakaavaan 1:20. Piirtämisen jälkeen lisätään eri maalajit ja kivien korkeuslukemat kartalle. Kartat digitoidaan myöhemmin syksyllä sähköiseen muotoon, jolloin kaivaushavainnot voidaan yhdistää myös aiempien vuosien karttoihin.
Ristimäen kaivauksilla tutkijana toimiva Siiri Tuomenoja (keskellä) opastaa arkeologian opiskelijoita piirustuskehikon käyttöön.
Toinen dokumentointiharjoitus liittyi Ristimäen mäkialueen korkeusmittaukseen. Mäen pinnassa laadittiin 50 cm välein vaaituskojetta ja lattaa käyttäen poikittaisleikkaus. Mittaamisessa käytetyt kiintopisteet oli mitattu jo aiemmin takymetrillä kaivausten omaan koordinaatistoon, jolloin myös nyt saatu profiilikartta on mahdollista myöhemmin liittää osaksi Ristimäen sähköistä arkistoa.
Vaaituskojeen ja latan avulla laadittiin Ristimäen keskiosasta poikittaisleikkaus. Pinnan korkeus mitattiin valitulta linjalta 50 cm välein, ja tulos piirrettiin heti millimetripaperille.
Ristimäen löytöaineisto on säilynyt varsin vaihtelevasti. Luuta hautauksista ei ole saatu talteen juuri ollenkaan, mutta esimerkiksi osassa hautoja on säilynyt hammaskiillettä ja puuta, kun taas osassa jopa jalometallilöydöt ovat liuenneet maaperään. Vaihtelu on suurta jopa yhden tutkimusalueen sisällä. Säilyneisyys voi siis vaihdella vain muutamien metrien etäisyydellä suurestikin.
Arkeologian opiskelija Emmi Oksanen aikoo kenttätyöprojektinsa (arkeologian syventävien opintojen kenttätyökurssi) kerätä maanäytteitä Ristimäeltä tämän vuoden kaivausten aikana ja mitata niistä pH-arvot. Näytteitä otetaan ensin kaivausalueelta yleisesti useammasta kerroksesta, jotta saadaan jonkinlainen käsitys Ristimäen maaperän normaalista pH-arvosta. Tämän lisäksi näytteitä otetaan myös tänä vuonna tutkittavista haudoista. Hautojen kohdalla näytteitä voisi ottaa sekä haudan värjäytyneestä likamaasta että puhtaasta maasta sen vierestä. Näin likamaan ja puhtaan maan näytteiden pH-arvoja voidaan vertailla keskenään. Hautojen osalta on mielenkiintoista nähdä, miten vainajan hajoaminen maaperään on vaikuttanut haudan maa-aineksen pH-arvoon. Jos mahdollista, voisi myös olla kiinnostavaa kartoittaa lyhyesti, mitä kustakin haudasta on löytynyt: eli kuinka monesta haudasta on saatu talteen esimerkiksi orgaanista materiaalia tai metallia. PH-mittausten tuloksia voisi sitten verrata myös näihin haudoista mahdollisesti tulleisiin löytöihin ja niiden säilyneisyyteen.
Erityisesti eloperäisen aineksen kohdalla maaperän happamuus vaikuttaa sen säilymiseen. PH 7 on neutraali ja sitä matalammat arvot ovat happamia ja korkeammat emäksisiä. Ristimäellä tehdyssä koemittauksessa seulakasasta otetun näytteen pH-arvoksi saatiin noin 6,75. Mutta miten suuria vaihtelut ovat esimerkiksi hautojen pH:n ja pintamaan osalta? Jäämmekin mielenkiinnolla odottamaan maaperän mittaustuloksia!
Yhtä maanäytettä varten tarvitaan noin 2-4 dl maata. Näyte pitää ennen mittaamista seuloa, jotta siitä saadaan pois juuret ja suuremmat kivet. Kuvassa Emmi Oksanen seulomassa alueen 10 vertailunäytettä.
Kuvassa oikealta mitan kohdalta otettiin maanäyte haudan täyttömaasta ja vasemmalta kaivauslastan kohdalta verrokkinäyte puhtaanoloisesta pohjamaasta.
Seulotut maanäytteet kerätään Ristimäellä minigrip-pusseihin ja itse mittaus tehdään myöhemmin.
Osa Ristimäen ruumishaudoista on merkitty maan pinnalle asti näkyvillä pystykivillä. Varsinaisista hautakivistä ei voida puhua, sillä mitään merkintöjä tai muokkausta ei kivissä näytä olleen.
Hautamerkeiksi on kuitenkin tarkoituksella valittu muodoltaan pitkänomaisia kiviä. Monet näistä kivistä ovat käyttöaikanaan näkyneet maan pinnalle, mutta myöhemmin kaatuneet tai jääneet myöhemmän pintamaan alle. Kiviä on haudoissa asetettu sekä pääpuolelle, keskelle että jalkopäähän. Puisista hautamerkeistä ei ole jäänyt jälkiä, mutta tällaisiakin on voinut olla käytössä.
Tutkimusalueelta 9 löytynyt pystykivi on sijainnut haudan pääpuolella. Kaatuneena löytynyt pystykivi on nostettu kuvassa pystyyn löytöpaikallaan.
Kivien koko vaihtelee jonkin verran, mutta pääosin kyse on noin 30-40 cm korkeista kivistä. Kuvassa haudan jalkopäässä ollut kivi paikoillaan. Ainakin kiven pinta on hautaamisen jälkeen näkynyt maan pinnalle.
Opetuskaivauksille tarkoitetun tutkimusalueen avaamista lapiovoimin jatkettiin yhä tiistaina. Suurin osa kurssilaisista pääsi jo kaivamaan maata rikkalapioiden ja kaivauslastojen kanssa. Kaivamisen välissä käytiin pienemmissä ryhmissä tutustumassa läheiseen kuppikiveen ja polttokalmistoon.
Avatulla tasokaivausalueella riittää vielä tilaa. Pintamaan poiston jälkeen maata päästiin kaivamaan lapioiden sijaan lastoilla.
Ohjelmaan kuuluu myös lähialueen muinaisjäännöskohteisiin tutustuminen. Kuvan tilanteessa kuppikiven kuppeja etsitään epätoivoisesti.
PS. Helsingin Sanomat julkaisi eilen artikkelin vapaaehtoisten ja harrastajien merkityksestä arkeologisessa tutkimuksessa. Jutussa oli käytetty Ristimäen yleisökaivausta esimerkkinä. Juttua lukemaan pääsee Hesarin nettisivuilta.
Maanantaina oli Ravattulan Ristimäen tutkimusten ensimmäinen opetuskaivauspäivä. Sateisesta kelistä huolimatta kaikille arkeologian opiskelijoille löytyi tilaa uudelta kaivausalueelta.
Seuraavien kahden viikon aikana Ristimäellä järjestetään siis Turun yliopiston arkeologian oppiaineen opetuskaivaukset. Kurssille osallistuu yhteensä 14 arkeologian pää- ja sivuaineopiskelijaa. Opiskelijoita varten ryhdyttiin avaamaan uutta tutkimusaluetta kirkon eteläpuolelta. Kaivausharjoittelun ohella paikalla, aiemmin avatuilla alueilla, tehdään samanaikaisesti myös tutkimuskaivauksia.
Lapiot ja ämpärit odottivat opetuskaivauskurssille osallistuvia.
Uusi tutkimusalue avataan kirkon eteläpuolelle. Viikonlopun aikana alueella ollut harva puusto oli kaadettu. Raivaamista paikalla kuitenkin riitti. Kuvassa viimeisiä risuja vielä viedään.
Kuinka monta opiskelijaa tarvitaan kiven pyörittämiseen pois kaivausalueelta? Tässä tapauksessa viisi.
Uudelta tutkimusalueelta saatiin poistettua pintamaata varsin runsaasti, mutta vielä noin puolet alueesta jäi odottamaan huomista.
Pintakerroksesta löytyi jonkin verran esineitä aina pullonkorkeista nauloihin ja hylsyistä tiilenkappaleisiin. Kuvassa yksi vanhimmista esinelöydöistä: lasitetun punasaviastian pohjapala.
Toiseksi 'viikon löydöksi' valikoitui yllätyslöytö. Kyseessä ei suinkaan ole mikään hieno saviastian palanen, vaikka viikon loppupuolella löytöaineisto karttui monellakin mielenkiintoisella ruukunsirpaleella. Viikon löytönä esitellään palaneen saven kappale, johon on painautunut merkkejä menneisyydestä...
Kyseessä on kirkon viereiseltä tutkimusalueelta perjantaina löytynyt pienehkö palaneen saven kappale, joka voidaan pinnan 'koristelun' eli matalien, osittain ristiin menevien painumien perusteella luokitella savitiivisteeksi. Mielenkiintoiset kuviot saven pinnassa eivät ole muinaista taidetta tai kirjoitusta, vaan ne ovat merkkejä savitiivisteen seassa käytetystä orgaanisesta sidosaineesta, lähinnä siis kasvien varsista ja korsista. Tätä savea on käytetty todennäköisimmin kevyessä oksapunosrakenteisessa seinässä tiivisteenä. Kun rakennus on jossain sen historian vaiheessa palanut, on tiivisteenä käytetty savi palanut. Palamaton savi ei maassa säilyisikään yli tuhatta vuotta meidän päiviimme asti. Savitiivisteinen rakennus on todennäköisesti sijainnut Ristimäellä vuosisatoja ennen kirkkorakennusta.
Taidetta vai muinaista kirjoitusta savenkappaleen pinnalla? Valitettavasti ei mitään näistä, vaan savitiivisteen kappaleeseen jääneitä korsien painaumia.
Perjantaina oli Ravattulan Ristimäen tutkimusten viimeinen yleisökaivauspäivä. Sateisesta kelistä huolimatta kaikille kaivajille löytyi tilaa sadesuojien alta.
Tämän vuoden yleisökaivaukset olivat historiansa (alkaen v. 2014) suosituimmat lähes 50 osallistujalla. Osa kaivajista viihtyi Ristimäellä päivän, osa parin päivän ajan; muutama nähtiin mäellä lähes koko yleisökaivausten ajan. Vaikka kävijöistä noin kolmannes oli tuttuja jo edellisilta vuosilta, ensikertalaisia oli mukana myös ilahduttavan paljon. Kaikki myös löysivät jotain - ainakin palanutta savea sen eri muodoissa. Kaivaminen eteni jopa ennakoitua nopeammin. Ensimmäiseltä kaivausalueelta paljastui runsaasti hautakuvioita, joiden kaivamista tullaan lähiviikkoina jatkamaan loppuun. Toiselta tutkimusalueelta saattaa yllätyksiäkin olla vielä tulossa - ainakin kirkkomaan itälaidan aitakiveystä saatiin jo esiin. Myös mäelle kulkevan polun varrelta ryhdyttiin kaivamaan esiin todennäköistä aidan perustusta.
Lämpimät kiitokset siis kaikille osallistujille!
Tutkimukset paikalla jatkuvat seuraavien 2-3 viikon ajan Turun yliopiston arkeologian oppiaineen harjoituskaivauksina. Uusien opiskelijoiden perehdyttämisen ohella paikalla tehdään samanaikaisesti tutkimuskaivauksia tutkijoiden ja pidemmälle edistyneiden arkeologien opiskelijoiden (ja kokeneiden harrastajien) voimin.
Joka päivä uudet yleisökaivauslaiset kierrätettiin Ristimäen halki ja poikki. Useina päivinä käytiin myös läheisillä rautakautisilla muinaisjäännöksillä. Kuvassa ryhmälle kerrotaan Suomen vanhimmasta kirkosta sen löytöpaikalla.
Kierroksen jälkeen vuorossa oli kaivausalueisiin tutustuminen. Samalla esiteltiin kaivausvälineet ja kaivamisen perustekniikkaa.
Suurin osa päivästä kului kaivamiseen. Kuvassa kaivetaan varovasti esiin kaivausalueelta löytynyttä metalliesinettä.
Kaikki kaivettu maa-aines myös seulottiin löytöjen talteen saamiseksi.
Vapaaehtoiset pääsivät tarttumaan myös kaivauslastoja suurempiin työvälineisiin. Lapioilla poistettiin pintamaata tulevalta tutkimusalueelta mahdollisen kirkkomaan aidan kohdalta.
Taukojen aikana ja rankimpina sadehetkinä aikaa vietettiin myös kevytpeitteistä kootun laavun alla.
Jokainen osallistuja sai kaivausten päätyttyä mm. diplomin, paikasta kertovia esitteitä, kortteja, kesän ohjelman ja koottavan pienoismallin.
Torstaina jatkettiin kirkkorakennuksen itäpuolisen tutkimusalueen kaivauksia paikalle pystytetyn pitkän katoksen suojissa. Sadetta saatiin jonkin verran, mutta onneksi odotettua vähemmän. Tuulikin oli eilisestä tyyntynyt jo varsin miellyttäviin lukemiin.
Mielenkiintoisena 'nostona' blogiin esitellään tänään yleisökaivajan tutkimusalueen itäreunan läheltä löytämää pientä saviastian kappaletta (eli ruukunsirpaletta). Yleensä Ristimäeltä löytyvät sirpaleet ovat varsin pieniä ja koristelemattomia, mutta tämän palan pinnalla on havaittavissa koristekuviota. Ehjänä säilynyt kuvio on muodoltaan lähinnä moniosainen kuoppa, jollaisia tavataan muutamissa eri keramiikkatyyleissä. Saviastiat ovat kaivauksilla tärkeä löytöryhmä, sillä koristelun ja muiden yksityiskohtien perusteella niiden kappaleet voidaan ajoittaa joskus varsin tarkastikin.
Nyt löytyneen palasen kohdalla luokittelu on tosin vaikeaa, sillä sirpale on varsin pieni. Kyseessä voi olla ns. Morbyn keramiikan kappale, jolloin se ajoittuisi pronssikauden loppupuolelta aina ajanlaskun alkuun ja jopa hieman tämän yli (noin 800 eKr. - 200 jKr.). Toisaalta palanen voi olla peräisin Kiukaisten kulttuurin aikaisesta saviastiasta, jolloin sen ajoitus olisi aavistuksen vanhempi. Kiukaisten keramiikka ajoitetaan noin vuosiin
2000–1500/1300 jKr. Tätä vanhempia keramiikkatyylejä palanen ei oikein voi edustaa, sillä maankohoamisesta johtuen Ristimäki kohoaa merestä vasta kivikauden loppupuolella vuosien 2000-1500 eKr. välillä. Ellei sitten muinainen kalastaja tai heikkojen jäiden yli oikaisija pudottanut astiaa vahingossa mereen.
Suomen esihistoriallisesta keramiikasta kertova (tosin aavistuksen vanhentunut) sivusto löytyy täältä.
Vaatimattomasta koostaan huolimatta tämä pieni saviastian palanen kertoo paljon Ristimäellä viihtyneistä varhaisimmista kävijöistä.
Sirpaleen pinnassa on koristelua, yksi ehjä ja reunoilla useampia lohjenneita moniosaisia kuoppia.
Puolet tämän vuoden Ravattulan Ristimäen kaivausbudjetista tulee... ei suinkaan suurilta apuraha- tai kulttuurirahastoilta, vaikka näin voisi tämän ainutlaatuisen tutkimushankkeen kiinnostavan (toki aiempina vuosina suuri osa rahoituksesta on saatu ko. toimijoilta, tänä vuonna arpaonni ei vain suosinut), vaan varsin pieneltä ja pari vuotta vanhalta Suomen muinaistutkimuksen tuki ry:ltä.
Yhdistys on samalla Ristimäen virallinen tukiyhdistys, vaikka se toimii myös muiden pienempien arkeologisten perustutkimushankkeiden tukijana. Varoja tutkimusten tukemiseen yhdistys on saanut monilta lahjoittajilta (josta lämmin kiitos kaikille!), jäsenmaksuilla sekä tuotemyynnin kautta. Tarjolla on Ristimäkeä käsitteleviä julkaisuja, postikortteja ja -merkkejä, kirkon koottavia pienoismalleja, kangaskasseja jne. Tuotevalikoimaan voi tutustua esim. täällä.
Kenties suosituin tuote on kuitenkin ollut t-paita tekstillä 'Muinaisjäännös. Lain suojaama'. Paitaa saa pääasiassa mustana (perusmalli), mutta yleisön pyynnöt huomioiden tästä viikosta lähtien jälleen viime vuoden suosikkivärissä eli pinkkinä (v-aukko, slim fit). Koot S-3XL (musta), S-XXL (pinkki). Mustaa löytyy myös ruotsinkielisellä tekstillä 'Fornlämning, Skyddad enligt lag'. Paitaa saa 20 euron hintaan postitse tai yksittäiskappaleina myös elo- ja syyskuun aikana kaivauksilta. Pari sinistäkin löytyy vielä hajakokona.
Nyt kaikki hyvän asian puolelle eli muinaisjäännöksiä suojelemaan, oli se sitten sammaloitunut kivikasa, 40/50/60 vuotta täyttävä minä itse/puoliso tai vaikka eläkkeelle jäävä kummin kaiman tutun naapuri!
Yleisöpäivinä keskiviikkoisin (tai muuten sovittaessa) kaivausten Ristimäki-shopista voit ostaa kaivausten tukemiseksi muiden kannatustuotteiden ohella mustan tai vaaleanpunaisen 'Muinaisjäännös. Lain suojaama' -t-paidan tai vaikkapa kirkon koottavan pienoismallin.
Aamu Ristimäellä valkeni aurinkoisena ja vähätuulisena. Päivän mittaan tuuli yltyi puhuriksi ja puuskissa osa kaivausalueiden suojiksi pystytetyistä suojista oli vähällä lähteä lentoon. Onneksi selvittiin vain yhdellä rikkoutuneella suojakatoksella. Jos tuulen mukana olisi vielä tullut vettä, olisi pieni katastrofi ollut lähellä. Nyt selvittiin siis säikähdyksellä.
Yleisökaivauslaisia odottaa aamuisin valmiiksi asetetut 'kaivaussetit': ämpäri ja rikkalapio sekä vapaasti valittavissa olevat kaivauslasta, sakset ja istuinalusta.
Toista tutkimusaluetta kirkon itäpuolella saatiin kaivettua ennätysnopeasti jo toiseen dokumentoitavaan tasoon. Kookkaita kiviä saatiin esiin lisää, löydöt koostuivat lähinnä palaneesta savesta, savitiivisteestä ja savikuonasta.
Tänään erikoisvieraana Ristimäellä työskenteli koko päivän Laura, joka toimi viime vuonna tutkimusten kenttätyöharjoittelijana. Hän on pian lähdössä vuodeksi vaihtoon Kanadan Newfoundlandiin opiskelemaan, joten tältä vuodelta Ristimäki jäi Lauralta valitettavasti vain yhteen päivään. Kuvassa Laura esittelee päivän huippulöytöään.
Tänään päästiin vihdoinkin kaivamaan toista päätutkimusaluetta. Tutkimusalueeksi 10 nimetty noin kymmenmetrinen koeoja sijoitettiin kirkkorakennuksen kivijalan itäpuolelle niin, että se idässä rajoittuu kirkkomaata rajanneen aidan kiviseen perustukseen. Aidan sijainti tällä kohtaa saatiin selville jo Ristimäen vuoden 2014 tutkimusten aikana.
Tutkimusalueelta saatiin kaivauspäivän aikana esiin palaneen saven ja savitiivisteen ohella mielenkiintoisia, lähinnä rivimuodostelmassa olevia kookkaita kiviä. Lisäksi talteen saatiin mahdollisesti palanen metallikuonaa sekä taottu rautanaula. Naula on todennäköisesti kuulunut paikalla sijainneeseen ja 1100-luvulla perustettuun kirkkorakennukseen, sillä se löytyi vain parin metrin etäisyydellä kirkon kivijalasta.
Maanantaina päästiin kaivamaan uutta tutkimusaluetta. Tutkimusalue sijoittuu kirkkorakennuksen itäpuoliselle alueelle. Kuva on otettu kirkon muistoristin kohdalta.
Muutaman metrin etäisyydellä kirkon kivijalasta löydettiin taottu rautanaula. Naula on todennäköisesti kuulunut paikalla sijainneeseen, 1100-luvulla perustettuun kirkkorakennukseen. Kuvassa kaivauslastan kärki osoittaa naulaa.
Ensimmäisen viikon löytöjä on jo aiempien päivien kirjoituksissa esitelty tässä blogissa. Ensimmäiseksi 'viikon löydöksi' valikoitui yleisökaivauksille osallistuneen Teemun löytämä saviastian palanen. Pieni ruukunsirpale oli yksi tämän vuoden ensimmäisistä keramiikkalöydöistä Ristimäeltä. Saviastian kappale on peräisin rautakautisesta käyttöastiasta.
Teemu esittelee löytämäänsä ruukunsirpaletta.
Kesän rankin sadekuuro koettiin tänä sunnuntaina. Vasemmalla kuva alueen 10 kivirakennelmasta (otettu klo 16:05) ja oikealla samasta paikasta rankkasateen jo hiipuessa (klo 16:23). Vettä tuli kuin saavista kaataen.
Yleisökaivausten aikana kaivetaan poikkeuksellisesti myös viikonloppuna. Kolmantena yleisöpäivänä homma alkoikin jo sujumaan lähes rutiinilla.
Kaivamisen perustyökaluina käytetään kaivauslastaa ja rikkalapiota. Suurin osa löydöistä saadaan talteen jo kaivauksen tässä vaiheessa.
Kun ämpäri on saatu täyteen hiekkaa, se seulotaan jotta loputkin löydöistä päätyisivät löytöpusseihin.
Tässä yhden neliömetrin ruudusta esiin kaivettuja löytöjä tältä päivältä: vasemmalla palanutta savea ja savitiivistettä (runsaasti), oikealla palaneen luun kappale (valkoinen palanen) ja sen alapuolella oikealla ruukunsirpale (eli kappale saviastiasta).
Toisena yleisökaivauspäivänä päästiin jatkamaan ensimmäisen kerroksen kaivamista. Jokaisesta ruudusta löytyi palanutta savea, muutamista myös savitiivistettä, kuonaantunutta savea sekä saviastioiden sirpaleita. Lisäksi löytyi pari rautaesinettä tai sellaisen katkelmaa.
Poutasää sai myös muut ihmiset liikkeelle. Paikalla vieraili kaivauksista kiinnostunutta yleisöä lähes toistakymmentä henkeä, sekä läheltä että kaukaa. Tarjottavaksi saatiin maistuvaa mustikkapiirakkaa ja iso pussillinen Fazerin parhaita. Arkeologeja saa ruokkia!
Syvemmälle kaivettaessa kivien ja löytöjen määrä kasvaa. Ilmatkin suosivat yleisökaivausten toista päivää.
Ravattulan kylästä saapunut Emilia oli kaivausten nuorin osallistuja. Seulotun kaivaushiekan kasa toimi hyvin hiekkalaatikon korvikkeena.
Tämän päivän retki suuntautui kylämäen reunalla olevalle kuppikalliolle. Uotilan kuppikalliosta löydettiin noin 35 uhrikuppia, vaikka niitä muinaisjäännösrekisterin mukaan saattaisi kalliossa olla lähes viitisenkymmentä. Osa kupeista jäi mahdollisesti piiloon havujen ja lehtien alle.
Kuppikalliosta havaittiin uhrikuppeja ainakin kolmessa rivissä. Kuppeja on kalliopaljastumaan hakattu lähes viisikymmentä.
Tänään oli Ristimäen yleisökaivausten ensimmäinen päivä ja tutkimusalue 9 oli jo aamulla valmiina osallistujia varten. Onneksi katettuna, sillä juuri yhdeksän aikoihin aamulla alkoi sataa - ja jatkuvaa, osin rankkaakin sadetta kestikin sitten yli puolenpäivän. Katetulle tutkimusalueelle mahtui onneksi koko poppoo, ja sateen tauottua kaikki osallistujat saatiin vietyä vielä lyhyelle retkelle lähialueen rautakautisille muinaisjäännöksille.
Paikalla vieraili myös Helsingin Sanomien toimittaja kuvaajan kanssa. Toimittaja oli tekemässä juttua sopivasti arkeologiaan liittyvästä yleisötoiminnasta ja harrastajien panoksesta perustutkimusta kohtaan.
Yleisökaivaukset menossa ensimmäistä päivää tänä vuonna. Kaivamisen lomassa toimittaja haastattelee osallistujia.
Osallistujien suuresta määrästä johtuen myös toisen tutkimusalueen katsottiin tulevan tarpeeseen: kun toista aluetta piirretään ja dokumentoidaan, niin toista aluetta voidaan tuolloin kaivaa. Uusi tutkimusalue sijoitettiin jo eilen kirkon kivijalan itäpuolelle, selvittämään kiviaidan sijaintia suhteessa kirkkorakennukseen. Koeojan avaaminen ehdittiin aloittaa vasta tänään, mutta jatkuva kiire, henkilökuntavajaus ja rankahko sade vaikeutti tehtävänkuvaa niin, että homma jäi alkutekijöihinsä. Avaamiseen mennee parilta arkeologian harjoittelijalta koko huominen päivä. Toivottavasti yleisöosallistujista saadaan aputyövoimaa myös lapiohommiin.
Uusi tutkimusalue sijoitettiin kirkkorakennuksen itäpuolelle.
Tutkimusalueella 9 saavutettiin päivän aikana ensimmäisen kaivauskerroksen pohja. Sekoittuneesta, humuspitoisesta ja runsaasti juuria sisältävästä hiekkamaasta saatiin myös ensimmäiset vuosisatoja vanhat löydökset.
Löydöt olivat muinoin palaneesta rakennuksesta peräisin ollutta palanutta savea ja savitiivistettä. Alueella vaikuttaisi lisäksi olevan useampi tumman sekoittuneen maan alue (hautojen paikkoja?) sekä näitä nuorempi hiilipitoinen maa-alue. Kiviä on saatu esiin myös useasta kohdasta. Länsipäädyn lähellä kyseessä on selkeä ihmistekoinen kivirakenne.
Kivirakenne tutkimusalueen länsipäädyssä.
Huomenna starttaavaa yleisökaivausta varten taso saatiin kaivuukuntoon. Taso mitattiin ja dokumentoitiin sekä piirtämällä että valokuvaamalla. Päivän päätteeksi alueelle pystytettiin vielä varoiksi 18 m2 kattava aurinko-/sadekatos: tottakai huomiseksi on luvassa sadetta ja ukkosta. Toivottavasti sade ei kuitenkaan pääse haittaamaan kaivauksia ainakaan suuresti.
Tutkimusaluetta dokumentoidaan ja mitataan takymetrin avulla.
Aamun ukkosmyräkän ja sadekuurojen välissä saatiin Ristimäelle vihdoinkin wc- ja työmaakoppi. Kuntec Oy:ltä paikalle saatu työmaakoppi on kooltaan suurin Ristimäen kaivausten historiassa, ja sinne pitäisi ensimmäistä kertaa mahtua kaikki kaivauksissa tarvittava. Koppiin oli hankittu jopa uusi jääkaappi, mutta harmi vain ettei voimavirtaa ole mäellä saatavissa.
WC-koppi saatiin paikalle ensimmäisenä, heti aamun ukkosmyräkän laannuttua.
Ruokatauon aikana paikalle tuli myös työmaakoppi. Graffitit tulivat kaupan päälle jo tässä vaiheessa.
Torstaina alkavia yleisökaivauksia valmisteltiin vielä koko päivä. Eilen mitatun ja maastoon merkityn tutkimusalueen 9 pintakerros poistettiin. Kerroksesta löytyi vielä yksi repäisykorkki (Frisco sitruuna), mutta hieman syvemmälle kaivettaessa myös muutamia vanhempia rautanauloja. Yhtä naulaa epäiltiin alkuun jopa ruumisarkun naulaksi, mutta yksityiskohtaisemman tarkastelun perusteella kyse lienee jostain sepän 1800-luvulla tai 1900-luvun alussa takomasta rautanaulasta. Tutkimusalueen keskeltä eilen havaitun kiven vierestä saatiin näkyviin myös toisen kiven pinta - kyse lienee kuin lieneekin jostakin rakenteesta.
Tutkimusalue 9 pintamaan poiston jälkeen.
Tämän vuoden kaivaustutkimusten ensimmäinen päivä on takana. Ilmojen puolesta jopa täydellisen (noin 19-20 c, pilvipouta ja tuuli 4 m/s lounaasta) päivän saldona saatiin tarvikkeet paikalle, taukokatokset pystytettyä ja ensimmäinen tutkimusalue kaivuuvalmiiksi.
Tutkimusalueeksi 9 nimetty koeoja sijoitettiin vuosien 2014 ja 2015 koeojien väliin puuttomalle alueelle, jota on jossain vaiheessa käytetty jonkinlaisena metsätienä tai muuna kulku-urana. Koska paikalla ei ole kasvanut puita, on aluetta suhteellisen helppo kaivaa. Vain yksi suuri koivun kanto osuu osittain alueelle, ja kyseisen puun juuret tulevat varmasti vielä monta kertaa kaivajia vastaan. Tutkimusalueen tarkoituksena on selvittää alueen historiallista maankäyttöä ja ottaa esille mahdollisia maan sisään kätkeytyviä rakenteita. Maan pinnalle erottuu jo tässä vaiheessa yksi kivi (Ristimäen keskikohta on luonnostaan lähes kivetöntä), jonka kuuluminen johonkin laajempaan kiveykseen on mahdollista. Paalutetulle alueelle ulottuu myös muutamia painumia, jotka saattavat tutkimusten edetessä osoittautua hautapainanteiksi.
Tutkimusalue 9 sijoitettiin Ristimäen keskelle vanhan tienpohjan alueelle. Ennen avaamista alue on paalutettu ja merkitty naruilla.
Paalutuksen ja pintavaaituksen jälkeen on vuorossa pintakerroksen poisto, mutta kyseinen työvaihe jätettiin suosiolla huomiseen. Joitain löytöjä alueelta saatiin kuitenkin jo talteen. Korkeintaan parin cm syvyydestä löytyneet esineet koostuivat kolmesta alumiinisesta repäisykorkista ja yhdestä teltan rautaisesta vaarnasta. Korkkien perusteella telttailu voidaan ajoittaa 1970-luvun loppuun tai 1980-luvun alkuun. Ehkä paikalla on telttailtu useampaankin otteeseen, sillä korkeista vanhin (Hartwall) oli sivusta repäistävää mallia. Tämä repäisykorkkityyppi jää pois käytöstä 1970-luvun kuluessa, jolloin päältä repäistävät ns. takuukorkit korvaavat kyseisen mallin aina 1980-luvun puoliväliin asti. Repäisykorkit jäävät tämän jälkeen historiaan. Alumiinisia takuukorkkeja paikalta toistensa läheisyydestä löytyi kaksi: Koffin Appelsiini Frisco ja Lahden Grape.
Sinebrychoff Oy:n valmistaman Frisco -virvoitusjuomapullon repäistävä alumiininen takuukorkki 1980-luvun alkupuolelta.
Vaikka edellä mainitut löydöt eivät ajallisesti olekaan kovin vanhoja, kertovat ne omaa tarinaansa Ristimäen tapahtumista ja paikan historiallisesta maankäytöstä. Mäki on eläinten laitumena hylätty 1960-luvun lopussa tai aivan 1970-luvun alussa. Tämän jälkeen Ristimäellä on satunnaisesti telttailtu ja paikka lienee muutoinkin ollut virkistyskäytössä. Esinelöytöjen ei tarvitse olla satoja vuosia vanhoja herättääkseen arkeologien huomiota.
Päivän löydöt: rautainen telttavaarna ja kolme alumiinista repäisykorkkia.
Risuja ja ruusuja eli blogipalautetta voit lähettää tutkimushankkeen sähköpostiosoitteeseen
ravattula@smtt.fi.
Arkistosta löydät kaikki aiemmat Ristimäki-blogin julkaisut:
Blogiarkistoon