Vuoden 2015 aikana Ravattulassa kaivauksiin ja kirkonpaikkaan tutustumassa kävi arviolta kolmatta tuhatta henkilöä. Mäellä oleva vieraskirja vaihdettiin vuodenvaihteessa uuteen, ja vierailijamäärien laskeminen onkin nyt käynnissä. Lisäksi Turun keskustassa olleessa kesänäyttelyssä kävi kaikkinensa noin puolitoistatuhatta vierailijaa, ja erilaisissa esitelmä- ja yleisötilaisuuksissa oli noin tuhat kuulijaa.
Tarkkoja lukuja odoteltaessa esittelen tässä ”Virtuaali-Ravattulan” eli www.ravattula.fi –sivuston kävijämääriä sekä joitain huomioita kävijöistä. Tämä onkin aavistuksen helpompi tehtävä, sillä tarkat lukumäärät ja muut huomiot on saatavissa selville muutaman napinpainalluksen kautta. Tämän perusteella erillisiä kävijöitä oli yli 12000 koneelta ja sivustolla vierailtiin vuoden 2015 aikana kaikkiaan lähes 23200 kertaa. Sivulatauksia (tällä tarkoitetaan yhden sivun avaamista verkkosivulla) tehtiin peräti 483 000! Suosituin alasivusto oli ravattula.fi:n etusivu, toisena blogi. Suosituista yksittäisistä sesonkisivustoista mainittakoon lisäksi joulukalenteri ja Uuteen uskoon -näyttelystä kertovat sivut. Alasivujen rakenteen takia ja päivityksistä johtuen tarkka tilastointi on hankala tehtävä.
Suosituin kävijäpäivä puolestaan oli 1.12., jolloin joulukalenteri julkistettiin. Tuolloin ensimmäistä helmeä kävi nauhasta etsimässä lähes tuhat erillistä kävijää. Alun kävijärynnäkön jälkeen joulukalenteria jäi päivittäin seuraamaan kolmesta neljään sataan kävijää. Suosittuja käyntiajankohtia olivat lisäksi kaivausten aika elo- ja syyskuussa sekä kesä kokonaisuudessaan, jolloin päivittäisten kävijöiden määrä voidaan ilmoittaa parissa sadassa. Tapahtumasesonkien ulkopuolella nettisivulla kävi noin 40 kävijää päivässä.
Kävijöistä selvä enemmistö on kotimaista alkuperää, onhan pääosa sivuston teksteistäkin ainoastaan suomeksi. Tuhansittain kävijöitä oli Yhdysvalloista, Alankomaista ja Saksasta. Alle tuhanteen käyntiin voidaan järjestyksessä suurimmasta pienempään ilmoittaa Ukraina, Espanja, Ranska, Iso-Britannia, Kiina, Venäjä, Japani, Etelä-Korea, Romania, Ruotsi, Italia, Kanada, Brasilia ja Puola. Juuri ja juuri alle sadan joukkoon kuuluvat mm. Viro, Liettua, Belgia ja Australia. Kuinka paljon kyse on oikeista henkilöistä, ja moniko on hakukonerobotti, on tilastoista vaikeaa päätellä.
Suurin osa kävijöistä löysi perille suoran osoitteen kautta ilman hakukoneita. Hakukoneista suosituimpia olivat Google, Bing ja Yahoo! Linkkien kautta sivustolle päätyneet löysivät tiensä perille eri ylläpitäjien blogien kautta, sosiaalisen median välityksellä sekä eri keskustelupalstojen avulla. Sivulle tultiin myös SMTT:n kotisivujen, arkeologian harrastajien kotisivujen, Turun yliopiston sivujen ja wikipedian kautta. Lukuisten vuonna 2015 aikana ilmestyneiden lehtijuttujen siivittämänä monet kävijät tulivat lehtien nettiversioiden linkkien kautta. Muutamia tai yksittäisiä käyntejä oli lukuisasti toki joiltain harvinaisemmiltakin sivuistolta. Syyskuussa alkoi mielenkiintoinen kävijäryntäys erilaisilta epäilyttäviltä venäläisiltä sivustoilta, jatkuen aina marraskuulle asti. Kävijämäärät olivat onneksi varsin vähäisiä, eli vahinkoa ei tätä kautta päässyt juurikaan tapahtumaan.
Sivustolle on löydetty sekä suoraan, että erilaisten hakusanojen kautta. Yleisimpiä yksittäisiä sanoja olivat ravattula, ravattulan, ristimäki, ristimäen, kirkko, kaarina, turku, vanhin, kaivaukset, yleisökaivaukset. Lisäksi joulukuussa joulukalenteri ja kesällä näyttelyn aikaan myös uhritukki esillä olleen uhritukin siivittämänä. Suosittuja osumia olivat antaneet myös eräät blogikirjoituksissa esiintyneet kaivajien nimet. Harvinaisista osumista mainittakoon multifiduslihas, muurahaisfobia, heps, räjäytetty, automarket, jaffa ja koff (viimeksi mainitut todennäköisesti kaivauksilta löytyneiden pullonkorkkien ansiosta, sillä sponsoriapua emme ole ko. merkkien edustajilta saaneet). Väärin kirjoitettu ristinmäki oli myös sumean logiikan kautta ohjannut väkeä Ristimäen sivuille.
Fraaseista ei ole erotettavissa yhtä selkeitä suosikkeja, vaan suosittuja sanoja olivat ravattula kirkko, ravattula, ristimäen kirkko, ravattulan ristimäki, ravattula ristimäki ja ristimäki kirkko. Mainittakoon myös arkeologia joulukalenteri ja ristimäki blogi sekä Suomen vanhin 2015, uhritukki, ristimäen kaivaukset, ristimäki opastukset, suomen vanhin rakennus ja ravattulan anttila. Jotakuta arkeologian opiskelijaa tai harrastajaa lienee vaivannut Suomen vähäluminen kesä, sillä yksi kävijä oli päätynyt sivulle hakulauseella kaivaukset sateessa. Onnea täytyy näin jälkikäteen toivottaa sivustolle hakufraasilla etsin harjoittelupaikkaa kaivauksille päätyneelle kävijälle. Oudoin hakulauseke lienee kuitenkin ollut eläimet jolla huhuileva ääni (kokeilkaapa itsekin googlata niin tiedätte mihin hakutulos vie).
Ja tässä tämän sivuston vuoden 2015 kävijämääriä vielä tiiviissä tilastomuodossa.
Jouluksi ilmestynyt (= muutamaa päivää ennen joulua painosta tullut)
'Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoria kivikaudelta keskiajalle' (Gaudeamus 2015) pyrkii vihdoinkin täyttämään jo 1990-luvulla syntynyttä tyhjiötä ajankohtaisen Suomen esihistoriasta kertovan yleisesityksen osalta.
Tämä pitkään valmisteltu (ensimmäiset huhut uudesta yleisteoksesta alkoivat jo vuoden 2009 tietämillä) uusi Suomen esihistorian ja keskiajan perusteos on usean eri kirjoittajan käsialaa. Yli 600 sivuinen teos on jaettu aikakausittain eri kirjoittajien osioihin (Petri Halinen: kivikausi, Mika Lavento: pronssi- ja varhaismetallikausi, Anna Wessman & Sami Raninen: rautakausi, Georg Haggren: keskiaika); näiden lisäksi kirjassa on ulkopuolisten asiantuntijoiden laatimia lyhyempiä ja pidempiä 'tietolaatikoita'. Yksi pisimmistä lisätiedoista käsittelee Ravattulan Ristimäkeä ja on tämän blogin kirjoittajan käsialaa. Toki mistään 'tietolaatikosta' ei kolmen sivun ja neljän kuvan sisältämän tekstin osalta voida puhua, vaan kyseessä on tiiviinä pakettina esitetty tämänhetkinen ajankohtainen tutkimustieto ja tulkinta Ristimäestä (teoksen sivut 395-397). Mutta ei tietolaatikosta tässä yhteydessä sen enempää.
Tältä näyttää Suomen menneisyydestä kertova uusi perusteos 'Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoria kivikaudelta keskiajalle' (Gaudeamus 2015).
Ravattulan Ristimäen merkittävyydestä Suomen nykyhetken arkeologisessa tutkimuskentässä kertoo se, että kohdetta on sivuttu useassa kohtaa myös teoksen pääkirjoittajien toimesta. Rautakauden osalta kappaleessa 8.1.2. Kristinuskon leviäminen Länsi-Suomessa mainitaan, että yksityiskirkkojen jälkeen, että 'on myös mahdollista, että pienet kyläyhteisöjen kappelit edelsivät kirkkopitäjien perustamista. Toistaiseksi Suomesta tiedetään yksi ristiretkiaikainen kirkonpaikka. Kyseessä on vuonna 2013 löytynyt Turun (Kaarinan) Ravattulan puukappeli, joka oli käytössä 1100-luvun lopussa ja 1200-luvun alussa. Pieneen puukappeliin ei mahtunut useita kymmeniä ihmisiä, joten se kuului hyvin pienelle yhteisölle' (s. 345-356). Arvio käyttäjäyhteisön koosta ja kirkkoon mahtuvan väen määrästä on tekstissä ilmoitettu jokseenkin oudosti, ja onpa tekstiin pujahtanut pieni virhe paikan sijainninkin suhteen, sillä Ravattula ei ole koskaan kuulunut Turkuun. Mahdollisesti kirjoittaja on sotkenut mielessään Kaarinan kaksi erillistä Ristimäkeä, joista toinen sijaitsee nykyisin Turussa (Turun, aik. Kaarinan, Kuralan Ristimäki), mutta toinen yhä Kaarinassa (Kaarinan Ravattulan Ristimäki). Muutoin tekstissä viitataan tässä käsiteltävän kirjan kirkkoa käsittelevään tietolaatikkoon.
Toinen erillinen ja eri kirjoittajan maininta Ravattulan Ristimäestä on keskiajan arkeologian puolella luvussa 3.4. Talokirkoista seurakuntiin. Tässä mainitaan lyhyesti, että 'yksi vanhimpaan puukirkkosukupolveen liittyvä rakennuksen jäännös on löydetty Kaarinan Ravattulan Ristimäestä' (s. 385). Kappaleen perässä viitataan ainoastaan vuonna 2003 laadittuun kirjaan keskiajan kivikirkoista, vaikka Ristimäen kirkon jäännös todettiin vasta vuonna 2013. Ilmeisesti kirjoittaja on pitkän työrupeaman aikana täydentänyt aikaisemmin laatimaansa tekstiä ajankohtaisella tiedolla, mutta unohtanut samalla lähdeviitteen täydentämisen.
Seuraava maininta löytyy keskiaikaa käsittelevästä luvusta 3.6. Kristillinen hautaustraditio, jossa hautaustapojen ohella sivutaan lyhyesti varhaisimpia kirkollisia rakennuksia. Ristimäestä mainitaan mm. 'Vuonna 2013 Kaarinan Ravattulan Ristimäestä puolestaan löytyi pieni saarnahuone, joka oli rakennettu keskelle viikinkiaikaista ruumiskalmistoa täydentänyttä hautausmaata. Tämä Suomen vanhimmaksi kirkoksikin kutsuttu rakennus oli muun muassa paikalta löytyneiden rahojen perusteella käytössä 1100-luvun lopulla ja 1200-luvun alkupuolella.' (s. 393-394). Viite on mainittu allekirjoittaneen vuoden 2013 julkaisuksi, mutta teos puuttuu kirjallisuusluettelosta. Kyseessä on Historiallisessa Aikakauskirjassa 4/2013 ilmestynyt vertaisarvioitu artikkeli 'Kirkollisen kulttuurin alkulähteillä. Kaarinan Ravattulan varhaiskeskiaikainen kirkko ja kirkkomaa'.
Kuten mainintojen lukumäärästäkin voidaan havaita, on Ristimäki vakiinnuttanut asemansa yhtenä keskeisimmistä muinaisjäännöskohteista Suomessa. Koska kirkkorakennus (ja kohde myös laajemmin) on osoittautunut tutkijoillekin sen (toistaisesta) ainutlaatuisuudesta johtuen aavistuksen hankalaksi palaksi pureksia ja niellä, on myös selvää häilyväisyyttä havaittavissa esimerkiksi sen määrityksessä: kohde on milloin vanhimman puukirkkosukupolven edustaja, milloin saarnahuone tai puukappeli. Pienet päällekkäisyydet ja vaihteleva terminologia on seurausta teoksen useammasta kirjoittajasta ja ilmeisesti myös yhtenäisen linjan (tai kokonaisuudesta vastaavan päätoimittajan) puuttumisesta. On myös myönnettävä, että Ristimäki ei ole helposti avautuva kohde asiaan perehtymättömälle; omat ongelmansa tuovat esimerkiksi tutkimushankkeen keskeneräisyys sekä kohteen ajoittuminen kahden merkittävän periodin, rautakauden ja keskiajan, taitteeseen, jolloin sitä on syytä käsitellä molempien aikakausien osuuksissa. Pienestä viimeistelyn huolimattomuudesta kielii mm. kirjan lopussa oleva paikannimiluettelo, jossa Kaarinan Ristimäen osalta viitataan sivuun 246. Sivulta löytyy nuoremman roomalaisajan kalmistoja käsittelevää asiaa ja mm. Sastamalan Ristimäen röykkiökalmisto. Kokonaisuutena arvioiden (Ravattulan) Ristimäki on teoksessa kuitenkin hyvinkin oikealla paikallaan.
Kirjaa saa tilattua suoraan kustantajalta (Gaudeamus) tai verkkokirjakaupoista sekä todistettavasti teosta on nähty myös kirjakauppojen hyllyillä. Hinnassa saa helposti säästettyä muutaman euron toimituskuluineen eri kauppoja vertailemalla.
Teos sisältää mm. Ristimäestä kertovan erillisen 'tietolaatikon' (laajuus 3 sivua) ja toki paljon muutakin asiaa 600 sivuun on mahtunut.
Uuden vuoden kunniaksi on kaikkien luettavaksi netissä julkistettu vuoden 2014 kaivauksista kertova artikkeli. Artikkeli "Löytöjä Ristimäeltä. Tuoreita tuloksia ja tulkintoja vuoden 2014 kaivauksilta" on alkujaan ilmestynyt keväällä 2015 Turun maakuntamuseon ystävien arkeologian jaoston toimittamassa Arkeologia Nyt -lehdessä.
Vuoden 2015 kaivauksista kertova artikkeli on työn alla yhtäaikaisesti kaivausraportin kanssa ja se ilmestynee kesään mennessä.
Artikkeli on luettavissa ja myös ladattavissa täällä.
'Dokumentti Ristimäki' on elokuva Ravattulan Ristimäestä, jossa pureudutaan pintaa syvemmälle siihen, kuinka
Ristimäen kirkko ja kalmisto syntyivät ja tuhoutuivat sekä millaiseen maailmaan se esihistorian ja historiallisen ajan kynnyksella rakennettiin. Elokuvan juontaa arkeologi ja tietokirjailija Ilari Aalto, joka on tuttu myös suositusta Matkaopas keskiajan Suomeen -teoksesta.
Kiitokseksi siitä, että saimme käydä paikan päällä kuvaamassa, olemme tehneet klipin, joka antaa hieman
esimakua ensi vuonna julkaistavasta elokuvasta.
Muita videoita, trailereita ja tietoa elokuvasta löytyy osoitteesta: Dokumenttiristimaki.wordpress.com
Voit seurata elokuvantekijöitä myös Facebookissa.
Teksti ja videon editointi: Joonas Kinnunen, Hillfort Films
Viime vuonna ensimmäistä kertaa toteutettu joulukalenteri saa jatkoa! Ristimäen tutkimushanke sai viime vuoden joulukalenterista niin runsaasti positiivista palautetta, että päätimme toteuttaa uuden kalenterin tämänkin vuoden joulukuulle. Viime vuoden joulukuussa myös tämän sivuston kävijäennätys rikkoutui, katsotaan mitä tänä vuonna tapahtuu... Uuteen kalenteriin pääsee mm.
tästä.
Tämänvuotinen joulukalenteri jatkaa Ristimäellä tuttua lasihelmiteemaa, mutta kalenterin etusivun helmien (=luukkujen) takaa löytyy joka päivä jokin uusi arkeologinen esinekuvaus (myös helmet ovat mahdollisia, mutta paljon muutakin on luvassa) tai pieni tutkimuksia käsittelevä kertomus. Joulukuun kuluessa voit myös tarkastella aiempien päivien sisältöjä.
Tässä vaiheessa vuotta blogikirjoittelu siirtyy enemmän tai vähemmän joulukalenterin sisältöön, joten Ravattulan Ristimäki -tutkimushanke esittää lämpimät kiitokset kaikille tukijoille ja hankkeessa tänä vuonna mukana olleille!
Ps. muista edellisessä blogikirjoituksessa mainostettu seinäkalenteri vuodelle 2016! Keskiviikkoon asti ehtii vielä tilaamaan!
Tämän vuoden joulukalenteri jatkaa Ristimäen helmiaiheista teemaa. Uuden kalenterin löydät täältä.
Myös viime vuoden kalenteri on yhä olemassa ja toiminnassa. Se löytyy täältä.
Jo viime vuonna kaivauksilla esitettiin idea (tai harras toive) Ristimäki-aiheisesta seinäkalenterista. Toive on toteutumassa!
Tekeillä on siis Ristimäki-aiheinen kalenteri vuodelle 2016. Helmikuussa kuvassa on tietysti kaivauksissa löytyneitä (lasi)helmiä (ks. esimerkkikuva alh.), mutta muiden kuukausien kuva-aiheet pidetään toistaiseksi vielä yllätyksenä. Noin A3-kokoista seinäkalenteria teetetään vain tietty määrä ennakkomyyntiä vastaan. Kalenterin hinta määräytyy lopullisen tilausmäärän mukaan, mutta arvioitu kappalehinta postikuluineen sille on 20–25 euroa. Sitovat tilaukset viimeistään keskiviikkona 2.12. SMTT:n sihteerille (sihteeri@smtt.fi). Kalenteri(t) postitetaan heti niiden saavuttua, myös haku Turusta Yliopistonmäeltä on mahdollinen (ilmoita hakumahdollisuudesta tilauksen yhteydessä). Mikäli tarvittava määrä tilauksia saadaan kasaan, niin kalenterit pyritään saamaan painosta joulukuun puoleen väliin mennessä.
Ristimäki-aiheinen seinäkalenteri on tulossa vuodelle 2016. Kuvassa oleva sivu ei ole kalenterin lopullisen sivu.
Syyskuussa 2015 hautaa 15/2015 arkeologisesti tutkittaessa sen keskivaiheilta havaittiin runsaasti tummaa, pitkälle maatunutta maa-ainesta, jota epäiltiin kangasjäänteiksi. Tumma maa otettiin kokonaisuudessaan talteen myöhempiä tutkimuksia varten.
Viime viikolla maapaakut otettiin kylmiöstä esille ensimmäistä kertaa sitten niiden kaivamisen. Väliajan näytteitä oli säilytetty kylmässä ja viileässä niiden säilyvyyden takaamiseksi - vaikka kangasjäänne on ollut maaperässä lähes tuhat vuotta, huolimattomalla käsittelyllä sen voisi helposti tuhota vain päivässä tai parissa.
Kaivausten aikana syyskuussa erään Ristimäen haudan hautaustasosta havaittiin runsaasta tummaa, orgaanisperäistä maata (kuvassa mitan numeroiden 04-01 yläpuolella). Maa otettiin kokonaisuudessaan talteen laboratoriotutkimuksia varten.
Folioon käärittyä maanäytettä tutkittiin ensin mikroskoopin alla...
...jolloin todettiin, että kyse on todellakin tekstiilijäänteistä (kellertävänruskea aines).
Pieni koepala upotettiin veteen, jolloin siitä saatiin irrotettua puun ja ylimääräisen maa-aineksen lisäksi kangaskerroksia toisistaan.
Pienen lasilevyn päällä on näyte punertavanruskeasta villalangasta kudotusta kankaasta. Kyse lienee ollut jonkinlaisesta vainajan päälle tai arkun pehmikkeeksi asetetusta karkeatekoisesta peitteestä. Tämä näytteeksi irrotettu kankaanpalanen jatkaa matkaansa radiohiiliajoitukseen, jonka tulos lienee selvillä alkukeväästä. Suurin osa haudan maapaakuista menee kuitenkin vielä läpivalaisuun ennen tarkempia tutkimuksia. Röntgenkuvissa kankaitten sisältä voi vielä paljastua yllätyksiä.
Tämän vuoden kaivauksissa löydettiin kahdesta haudasta, arkkujen heikosti säilyneen puujäänteen yhteydestä, myös salaperäisiä "ruumismadon toukkia".
Kaivauksilla usein vieraillut dosentti Terttu Lempiäinen tunnisti jäänteet ja osasi myös valaista näiden salaperäisten eliöiden elämää. Niin kutsuttu 'ruumismato' tarkoittaa siis raatokärpästen (Calliphora sp.) toukkien tai koteloiden jäänteitä. Ristimäen haudoista löydetyt ovat koteloita, vaikka hautakaivauksilta on joskus voitu havaita myös varsinaisten toukkien jäänteitä. Raatokärpäslajeja on lukuisia, joten Ristimäeltä löytynyttä lajia ei voi määritellä suoraan. Ehkä hyönteistutkijat voivat määrittää koteloista mahdollisen lajinkin. Koska orgaaninen aines on haudoissa säilynyt varsin huonosti, ei Ristimäeltä ole aiemmin raatokärpästen koteloita löytynyt. Nyt löytyneet kotelot soveltuvat erinomaisesti myös radiohiiliajoitusten materiaaliksi.
Ristimäen haudasta 2/2015 löytyi ruuhiarkun jäänteiden alta pään kohdalta pieniä koteloita (kuvassa putkessa oik.), jotka osoittautuivat raatokärpäsen toukkien koteloiksi.
Peltolöydöistä suurin osa on eriaikaistan keramiikkaa eli saviastioiden palasia.
Kuvassa pieni otos peltolöydöistä: posliinia, fajanssia ja kivisavikeramiikkaa. Löydöt kuvassa ajoittuvat 1600-luvulta 1900-luvulle. Osassa sirpaleita on erilaisia kuvioita. Vanhin sirpale on oikealla alhaalla oleva pala saksalaista ns. Westerwaldin keramiikkaa, jonka koristeena ulkopinnassa on kohollaan oleva vinoneliö.
Sekä Ristimäen kaivauksilta esiin kaivetut että ympäröiviltä pelloilta kerätyt puhdistetaan, tunnistetaan ja luetteloidaan.
Oona ja Laura työn touhussa.
Ristimäen pelloilta löytyi mm. liitupiipun hienosti koristeltu koppa. Kuva-aiheena on Ruotsin valtakunnan vaakuna ja esineen katkelma ajoittuu 1700-luvulle.
Syksyn aikana Ristimäkeä ympäröiviä peltoja pintapoimittiin, ensimmäistä kertaa koko tutkimushankkeen aikana. Pellot ovat olleet suorakylvössä, joten tutkimukselle riittävä järjestelmällinen tutkimus ei ole aikaisemmin ollut alueella mahdollista. Syksyllä pellot siis vihdoinkin kynnettiin, jolloin havainnointi oli mahdollista.
Peltopoimintaan osallistui sekä tutkimusryhmän jäseniä, arkeologian opiskelijoita että harrastajia. Tarkoituksena oli kartoittaa Ravattulan kylän esineellistä kulttuuria sekä tutkia peltojen esineistöä esimerkiksi mahdollisten vanhempien asuinpaikkojen varalta. Yhtenä päivänä paikalle kutsuttiin myös liuta metallinilmaisinharrastajia, joiden työskentelystä ja löydöistä myöhemmin lisää. Pintapoiminnan yhteydessä pelloilta löytynyt esineistö oli pääasiassa erilaisia saviastioiden kappaleita, fajanssia, posliinia, liitupiippujen katkelmia ja lasiesineiden sirpaleita, mutta mukana oli myös harvinaisempaa ja vanhempaa aineistoa, jotka viittaavat viikinkiaikaiseen asuinpaikkaan Aurajoen varrella.
Arkeologian vanha seminaarikirjasto toimii jälleen jälkityötilana.
Pahvitarjottimille on kasattu pussillinen maasta kerättyjä, vastikään puhdistettuja löytöjä ja erilaisten esineiden katkelmia. Kuvassa mm. kivisavikeramiikkaa, lasiastioiden katkelmia, kolmijalkapadan jalka, liitupiipun pesän kappale ja tuluspiitä. Aavistuksen harvinaisempi löydös on venäläisen kiväärin M/1856 lyijyluodin osa. Esineiden ajoitus on karkeasti sanoen 1600-luvulta 1900-luvulle, painotuksen ollessa 1800-luvulla.
Maanantaiaamuna työhuoneen tuolilla oli vihdoinkin kauan odotettua postia, enkä nyt tarkoita pinossa olleita sotavuosien joulukortteja tai Aku Ankan taskukirjoja (joista kiitos eräälle nimettömälle arkeologian tohtorille), vaan kasan alimmaisena ollutta paksua kirjekuorta Ruotsista. Keväällä Upsalan radiohiililaboratorioon lähetettyjen hiili-, puu- ja luunäytteiden radiohiiliajoitustulokset tulivat nimittäin vihdoinkin!
Postia läheltä ja kaukaa..
Kasan alimmaisena se on...
Ja kyllä... Tämä ei ollut lasku vaan kymmenisen vuoden 2014 radiohiiliajoitusta Ristimäeltä.
Tulokset on valmiiksi jo kalibroitukin.
Yksityiskohtaisia tuloksia valotetaan tässä blogissa (ja muiden tilaisuuksien yhteydessä) aavistus myöhemmin, sillä kaivausten aikana syntyneet noin 3 kk:n muut rästihommat kaipaavat allekirjoittaneesta kipeästi tekijää. Alustavan sulattelun jälkeen radiohiiliajoituksissa on sekä yllätyksiä että odotettuja tuloksia. Näiden (ja toivottavasti myös tulevien) tulosten ansiosta Ristimäen kalmiston ja kirkon - sekä mäen aikaisemman ihmistoiminnan - käyttö tullee tarkentumaan huomattavasti.
Syys- ja lokakuun vaihteessa Turun tuomiokirkossa järjestettiin Kirkko ja me -lehden 50-vuotisjuhlan kunniaksi luentosarja. Luennot on kuvattu ja tallennettu virtuaalikirkko.fi -nettipalveluun, josta ne ovat kaikkien katseltavissa. Vaikka kaikki luennot ovat toki kiinnostavia, tämän blogin lukijoita kiinnostanee ehkä eniten luentosarjan toinen esitys Ravattulan Ristimäen tutkimuksista.
Luentosarjan aloitti Suomen historian professori Kirsi Vainio-Korhonen, joka luennoi naisista Turun tuomiokirkon palveluksessa keskiviikkona 23.9.
Linkki luentoon.
Luentosarjaa jatkoi 30.9. klo 18 arkeologi, kaivausjohtaja Juha Ruohonen, jonka aiheena on Ravattulan Ristimäki - Suomen vanhin kirkonpaikka. Kaksi vuotta sitten syyskuussa kuului kummia: Ravattulasta olivat löytyneet 1100-luvulta peräisin olevan kristillisen kirkon jäänteet. Mitkä ovat uusimmat Ristimäkeen liittyvän tutkimuksen tulokset?
Linkki luentoon.
Arkeologian professori Jussi-Pekka Taavitsaisen ja konservaattori Aki Arposen esitelmän otsikkona 7.10. oli puolestaan Pyhäinjäännökset perintönä: Turun tuomiokirkon pyhäinjäännökset. Museovirasto palautti reliikit tuomiokirkkoon vuonna 2007. Tutkimusryhmä on ajoittanut reliikkien suojina olevia tekstiilejä ja itse pyhäinjäännöksiä, joista mielenkiintoisimpia on sakariston umpeen muuratusta komerosta löytynyt pääkallo, joka on ajoitettu noin vuoteen 1160 j.Kr. Myös yksi suurimmista suojuksista, reliikkikoteloista, on erikoinen. Siihen on kirjailtu marttyyrien mestauskohtaus.
Linkki luentoon.
Ristimäen kaivaustutkimukset vuodelta 2015 saatiin päätökseen vihdoinkin viime perjantaina. Kaivausalueet on kaikki täytetty ja kirkonpaikka on merkitty maastoon. Kiitokset kaikille osallistujille, tukijoille ja kävijöille myös! Tutkimusten tulokset ylittivät jo alustavienkin havaintojen mukaan (jälleen kerran) odotukset ja Suomen oloissa täysin ainutlaatuista aineistoa saatiin paikalta kaivettua esiin. Aineiston jälkityöt ja tutkimus jatkuvat pitkälle ensi vuoteen, osin jopa seuraaviin vuosiin.
Täällä ja SMTT:n fb-sivuilla tullaan esittelemään löytöjä ja muita havaintoja pitkin loppusyksyä ja talvea. Nyt on kuitenkin pieni hengähdystauon paikka, sillä allekirjoittanut on tehnyt ilman yhtään lomapäivää töitä Ristimäellä heinäkuun puolestävälistä lähtien, muutama lauantai ja sunnuntaikin mukaanlukien...
Kaivausalueet on entisöity ja kirkon kivijalan paikka on vierailijoita varten merkitty maastoon. Alttarin paikalla on valkoinen muistoristi.
Ristimäkeä ympäröivät pellot ovat olleet viljelyksestä vähintään noin tuhannen vuoden ajan. Tutkimusryhmä sai toissaviikolla maanomistajalta erikoisluvan pinta- eli peltopoimintaan Ristimäkeä ympäröiviltä pelloilta. Valitettavasti kaivauksilla oli juuri tuolloin alkamassa kiireisin aika ja osa kaivajistakin oli jo ehtinyt kadota opintojen pariin, josta syystä peltokävelyt jäivät suunniteltua suppeammiksi. Nyt pellot ovat jo korkealla oraalla eikä niille ole tutkijoiltakaan enää asiaa. Kiireistä huolimatta Ristimäen pelloilta saatiin poimittua löytötietoineen talteen runsaasti eriaikaista esineistöä. Löydöt tosin vielä odottavat tarkempaa tutkimusta, mutta blogissa tullaan kuluvan syksyn ja tulevan talven aikana esittelemään erilaisia peltolöytöjä.
Varsin yleisestä löytöaineistosta mainittakoon pellolta löytyneet plombit eli lyijysinetit, jotka ovat olleet tuontituotteiden laadun takeena. Peltolöytöjen sinetit ovat todennäköisesti kuuluneet viljasäkkeihin.
Ruotsalainen lyijysinetti tekstillä Stockholm hall stempel. Toisella puolella on vuotta osoittava teksti ANNO 1814.
Venäläinen lyijysinetti kaksipäisine kotkineen 1800-luvulta.
Risuja ja ruusuja eli blogipalautetta voit lähettää tutkimushankkeen sähköpostiosoitteeseen
ravattula@smtt.fi.
Arkistosta löydät kaikki aiemmat Ristimäki-blogin julkaisut:
Blogiarkistoon