"'Ruukunsirpale'"

Jos sanonta 'sirpaleet tuovat onnea' pitäisi paikkansa, olisivat arkeologit varmasti onnekkaimpia ihmisiä maailmassa. Sanontaa ei kuitenkaan ole syytä ottaa kirjaimellisesti. Sirpaleiden kanssa muinaistutkijat joutuvat muutoinkin tekemisiin, sillä ruukunpalaset eli saviastioiden kappaleet muodostavat arkeologisen tutkimuksen keskeisen lähdeaineiston. Astioiden muotoa, savimassaa, väriä, sekoitetta, polttoa ja erityisesti niiden koristelutyyliä tarkastelemalla voidaan ruukunsirpaleet liittää tarkasti tiettyyn kulttuurialueeseen ja ajoittaa jopa vuosisadan tai -kymmenen tarkkuudella. Ongelmana ruukunsirpaleissa on usein se, että astioiden kappaleet löytyvät varsin pieniksi hajonneina kappaleina.

Kuvassa oleva saviastian kappale kuuluu viikinkiajan lopussa (viikinkiaika n. 800-1025 jKr.) tai ristiretkiajan alussa (ristiretkiaika n. 1025-1150/1200 jKr.) valmistetun hienomman rautakautisen keramiikan traditioon. Se on edustanut ohutseinäistä, pinnaltaan tummaa ja kiillotettua sekä yleisesti ottaen varsin huoliteltua tyyliä. Astioissa koristelu on rajoittunut astian yläosaan, aivan reunaosan alle. Tässä kyseissä sirpaleessa on varsin tavallinen koristeaihe, nimittäin kulmaviiva- tai ristikkokuviointi.

Kyseinen saviastian pala on löytynyt Ravattulan pellolta, missä astian isommat kappaleet ovat vuosisatojen peltoviljelyksen aikana jauhautuneet pieniksi muruiksi. Astiaa lienee käytetty ruoanvalmistukseen tai ravinnon säilyttämiseen. Mutta missä ehjät rautakautiset saviastiat sitten ovat? Joskus sellaisia on löytynyt haudoista tai järvien pohjasta, mutta suurin osa astioista on säilynyt vain sirpaleina: eihän ehjiä ja käyttökelpoisia astioita alun perinkään heitetty pois.

Kalenterin etusivulle klikkaamalla kuvaa tai odottamalla hetken...