Punnus

Rautakauden loppupuolelta lähtien painon määritykseen ryhdyttiin käyttämään vaakoja ja erikokoisia punnuksia. Punnus on punnituksessa käytettävä massaltaan tunnettu kappale, jollaisia tuhat vuotta sitten valmistettiin yleensä pronssista tai raudasta - tai molemmista. Nykytulkinnan mukaan pallomaiset punnukset tulivat Suomessa käyttöön viikinkiajan kuluessa, mahdollisesti 900-luvulla.

Kuvan esine on 1000-luvulle ajoittuva punnus. Kyseessä on pyöreä tai pallomainen, kahdelta puolelta litistetty punnusmalli. Punnus on ainakin pinnaltaan pronssia, mutta sen ydin voi myös olla rautaa. Punnusten koot ja painot vaihtelivat. Ravattulasta löytyneen punnuksen leveys on noin 1,6 cm ja korkeus 1,2 cm. Painoa tällä punnuksella on noin 14 grammaa. Punnusten päällä tai sivuilla tavataan usein häränsilmä- ja pistekoristelua, mutta Ravattulan esine vaikuttaa ennen konservointia varsin koristelemattomalta. Vaikka punnuksen pinta on varsin kulunut, saattaa esineen tasaisilta pinnoilta kuitenkin löytyä jälkiä kahdesta pistekuviosta.

Punnukset ovat yleisiä etenkin viikinkiajan ja ristiretkiajan haudoissa, joko vaakalöytöjen kanssa tai ilman. Tällaiset haudat on yleensä tulkittu kuuluneen kauppiaille. Punnuksia on tullut esille myös aarrelöydöistä sekä asuin- ja kauppapaikoilta. Vaakoja ja punnuksia käytettiin erityisesti hopean punnitsemiseen. Ravattulan punnuspainolöytö liittyneekin aikakauden aktiiviseen kaupankäyntiin ja alueen muihin vaihtosuhteisiin.

Kalenterin etusivulle klikkaamalla kuvaa tai odottamalla hetken...