Kuva

Viljan jauhamiseen käytetyt kuutiokivet (joskus virh. myös kuutilokivi) ilmestyvät arkeologiseen löytöaineistoon pronssikauden jälkipuoliskolla. Tällaiset kivet säilyvät käytössä rautakauden loppuun tai keskiajan alkupuolelle asti, jolloin käsikivet syrjäyttävät ne. Kuutiokivet ovat muodoltaan pyöreähköjä tai sylinterimäisiä, ja luonteenomaista niille on yksi tai useampi suora sivu. Jauhamiseen käytetty pinta, yksi tai useampi, on yleensä hioutunut hyvinkin sileäksi. Kivet ovat yleensä pehmeää kivilajia, usein hiekkakiveä. Kuutiokivet sopivat yleensä hyvin käteen ja ne ovat noin 7-9 cm kanttiinsa; paino vaihtelee noin 700-1000 g välillä.

Kuvan kuutiokivi löytyi Ristimäen läheiseltä pellolta. Peltotietä pitkin kävellessä kyntöpellolla oleva säännöllisen muotoinen vaalea kivi kiinnitti ohikulkijan huomion. Kivi on kuin malliesimerkki tyypillisestä kuutiokivestä, ainoastaan sen yksi sivu ei ole muiden tavoin tasainen. Koska löytö on peräisin pellolta, ei sen tarkempaa ajoitusta tunneta. Kaivausten aikana on tosin löytynyt myös toinen kuutiokivi vajaan 50 metrin etäisyydeltä Ristimäeltä, ja se on merovingiaikaisesta (n. 550-800 jKr.) yhteydestä. Kuvan kuutiokivi saattaa hyvinkin olla samalta ajanjaksolta. Tuolloin Ravattulassakin lienee viimeistään siirrytty intensiiviseen peltoviljelyyn.

Teksti ja kuva: Juha Ruohonen


Tästä takaisin kalenterin etusivulle