Kuva

Lukumäärältään ja yhteispainon perusteella ehdottomasti suurin löytöaineisto Ristimäellä koostuu palaneesta savesta. Vuodesta 2010 saakka sitä on tutkimuksissa otettu maasta talteen useita kymmeniä kiloja, mistä suuri osa tämän vuoden kaivauksista. Jotkut saattavat naureskella tämänkaltaisen materiaalin talteen ottamista ja analysointia, mutta palanut savi on itse asiassa niitä harvoja löytöryhmiä, jotka pystyvät valaisemaan kirkkoa edeltäneistä ajoista Ristimäellä.

Tärkeintä palaneen saven tutkimuksessa on niissä näkyvien painanteiden tarkastelu ja tilastollinen analyysi. Savea on käytetty rautakaudella rakennusten seinien tiivistämiseen ja kyseisen rakennuksen palamisen myötä alueelle on levinnyt runsain mitoin kovettuntta tiivistesavea. Savitiivisteeseen on usein jäänyt jälkiä puusta, johon pehmeä saviaines on aikoinaan painettu. Ristimäen saviaineistosta onkin pystytty päättelemään, että paikalla on ollut kevyt oksapunosrakenne, joiden nurkkapaalut ovat olleet maksimissaan noin 12-15 senttimetrin paksuisia. Levinnän analyysi on puolestaan paljastanut kyseessä olleen yksittäisen rakenteen, eikä esimerkiksi rakenteiden ryhmittymää. Tunnistettu rakenne sijoittuu osapuilleen myöhemmän kirkon kivijalan lähettyville, osittain sen alle.

Savitiivisteen ajoitusta ei kuitenkaan tarkalleen vielä tiedetä. Sitä löytyy runsain mitoin kaikkien avattujen hautojen täytemaasta, mikä tekee siitä ainakin kalmistoa vanhemman. Kuvassa esiteltävä savitiivisteen kappale on yksi esimerkki Ristimäellä esiintyvästä noin kymmenestä eri painannetyypistä. Savessa on harvinaisen selkeä paksuhko oksapainanne. Puupainanteiden lisäksi Ristimäeltä on löydetty saven kappaleita, joissa on tulkittu olleen myös oljen ja karvan jättämiä painanteita.

Teksti ja kuva: Joonas Kinnunen


Tästä takaisin kalenterin etusivulle