Kuva

Kaivausten alkupuolella ihmetystä aiheutti keskelle polkua ilmestynyt naudan (Bos taurus) hännän tyven luu (vertebrae caudale). Se on selvästi ollut aikoinaan osin maassa, sillä luun kappaleen toinen puoli oli maaperän tummentama, kun taas toinen puoli oli auringon vaalentama. Vihertävä osa kasvoi jopa pientä sammalta.

Miten luu oli joutunut polulle? Miten se oli ylipäätään joutunut Ristimäelle? Metsikön on tiedetty olleen laidunmaata, mutta tuskinpa yksi lehmistä olisi päättänyt päiviään Ristimäellä ja omistaja jättänyt ruhoa laitumelle. Olisiko joku koira kenties saanut piknikillä herkkuluun, joka on sitten jäänyt paikalle? Tai villieläin kuljettanut herkkuluun pihasta suojaisaan metsikköön? Luussa ei tarkastellessa kuitenkaan erottunut hampaanjälkiä, joten sitä tuskin on eläin pureskellut; myös leikkausjäljet puuttuivat kokonaan. Kovinkaan vanhana luuta ei voida pitää, sillä palamattomana luu ei maaperässä säily hyväkuntoisena pitkääkään aikaa. Ehkä luu on päätynyt Ristimäelle ruoanvalmistustähdeiden mukana paikan ollessa sikojen laitumena eli sikomaana?

Teksti: Oona Jalonen, kuva: Juha Ruohonen


Tästä takaisin kalenterin etusivulle