Kuva

Ensimmäiset pienet sulaneen metallin kappaleet löytyivät Ristimäeltä vuoden 2011 kaivausten yhteydessä. Metallin epäiltiin alkuun olevan niiden painon ja värin takia lyijyä. Koska löydöt tulivat tuolloin vielä tunnistamattoman rakennuksen kivijalan vierestä, arveltiin niitä ensin ikkunoiden lyijypuitteiksi, joihon entisajan arvokkaat ja pienet lasiruudut olisi kiinnitetty. Rakennus olisi sittemmin tuhoutunut tulipalossa, jonka yhteydessä myös lyijyreunukset olisivat sulaneet pieniksi muodottomiksi kappaleiksi. Löydöille tehdyt erilaiset testit lyijylle ja hopealle olivat kuitenkin negatiivisia, mutta lopulta metallien pitoisuutta mittaavassa XRF-analyysissä sulaneet kappaleet osoittautuivat kuparin ja tinan sekoitukseksi eli pronssiksi.

Kuvassa on vuonna 2011 löytyneet ja ihmetystä herättäneet Ristimäen ensimmäiset pronssinkappaleet. Vuoden 2014 loppuun mennessä sulanutta pronssia on kirkon lähiympäristöstä löytynyt parisenkymmentä kappaletta. Niiden muoto on usein tippamainen tai pitkänomainen, ja kappaleiden paino vaihtelee 3 ja 15 gramman välillä. Lyijypuitteita kappaleet eivät siis ole, vaan paikalla lienee tapahtunut pienimuotoista pronssinvalua, jonka valujätettä löydöt todennäköisesti ovat. Tämänhetkisen tulkinnan mukaan kappaleet kuuluvat selvästi kirkkoa edeltäneeseen toimintaan Ristimäellä.

Kirkkorakennukseen kuulunutta ikkunalasia ei Ristimäeltä ole lainkaan löytynyt. Ravattulan kirkon rakentamisen aikaan sitä ei vielä tunnettu Suomessa, sillä varhaisimmat ikkunalasilöydöt on ajoitettu vasta 1200-luvun lopulle. Ja tuolloin Ravattulan kirkko oli ollut poissa käytöstä jo vuosikymmenten ajan.

Teksti ja kuva: Juha Ruohonen


Tästä takaisin kalenterin etusivulle